Vituttaa kun miehen kanssa ei voi keskustella epämiellyttävistä asioista!
Olen jo jonkin aikaa yrittänyt sanoa miehelle, että minun mielestä meillä haisee kummalta ja epäillyt hometta. Mies on tyrmännyt minut täysin, melkeinpä suuttunut kun "hysterisoin". Nyt sitten paljastui, että astianpesukone on pikkuhiljaa vuotanut ja meillä on vesivahinko. Kun löysin lätäkön lattialta ja aloin katsomaan tarkemmin, niin viemärin vierusta haisi aivan selvälle homeelle. Sanoin miehelle, että lattiaa pitää avata ja että pitää varmaan varautua isompaan remppaan. Taas se suuttui, sanoi ettei varmasti aio mitään lattiaa avata, että antaa kuivua itsekseen ja että ei pidä puhua koko asiasta! Kun sitten tarkistin rakenteita tarkemmin ja selvää kosteutta oli havaittavissa laajemmalla alueella, alkoi mieskin myöntyä lattian avaamiseen. Ja ihan litimärkää siellä oli ja muuttui ääni kellossa.
Mutta se mikä minua eniten vituttaa, että miksi miehen kanssa ei voi asiallisesti keskustella tuollaisista asioista? Miksi sen kanssa ei voi pohtia, että onko täällä tosiaan joku kumma haju? Miksi siitä täytyy suuttua, yhteinen talohan tämä on! Vituttaa myös siksi, että olisi ehkä huomattu asia aiemmin, jos tämä kommunikointi ei olisi miehen puolelta ikävistä asioista vaikenemista ja minulle suuttumista, jos otan esille jonkun epämiellyttävän asian.
Kommentit (12)
Ymmärrän tuskasi, mutta vielä enemmän mua nyt vituttaisi se vesivahinko, ja siitä koituvat kustannukset kaikkineen...
Tuttua! Sanoin kerran miehelle, että autossa on jotain vikaa. Aina kun talvella jarrutti, niin auton etupäästä meinasi tulla takapää, kun auto yritti kiepsahtaa ympäri. Ei ollut kuulemma vika autossani, vaan vika oli penkin ja ratin välissä. Asiasta ei enempää keskusteltu, vaikka kuinka yritin. Katsastuksessa oli huomattu, ettei autossa ollut takajarruja! No nyt mies ihmetteli, kun en ollut mitään asiasta maininnut. Olisi kuulemma pitänyt sellainen vika ajaessa huomata.
nimimerkki Vielä Hengissä
Ikävä tuo teidän vesivahinko.
Onko nyt tarkoitus keskustella vesivahingoista, koska nuo nyt on sellaisia juttuja, joista vaan on pakko keskustella, halusi tai ei.
Vai puhutaanko miehistä, jotka välttelee itselleen epämieluisia aiheita?
Jos puhutaan jälkimmäisestä, niin minun mieheni on juuri sellainen, joka vastaa tosi helposti "ei puhuta siitä nyt" jos yritän ottaa puheeksi jonkun keljun, pienenkin jutun. Ja ikinä koskaan milloinkaan vahingossakaan se ei ole palannut aiheeseen sanomalla, että "nyt voitais jutella, mitä sun pitikään sanoa" , vaan minun pitää yrittää aloittaa aiheesta uudelleen tai unohtaa koko juttu.
Tuo on niiiin tuttua. Mitä "hankalampi" asia, sen nopeammin ärhentelee ja pakenee paikalta. Ja aina inttää vastaan, kun kerron jostain ongelmasta. Myöhemmin tietenkin käy ilmi, että olin oikeassa...
Tiedän parikin miestä, joilla tämä ongelma. Tyyliin, jos heität parkkisakon ikkunasta, sitä ei enää ole. Jos jätät laskut avaamatta, niitä ei tarvii maksaa. ikäville velkojille ei kannata vastata puhelimeen, velat annetaan näin anteeksi. Kun et puhu ongelmistasi, niitä ei ole.
Onneksi ei ole kyse omasta miehestä...
Olen yrittänyt tosissaan pitää kielen keskellä suuta näissä, koska näinhän se työnjako vaan käytännössä menee, että mies tästäkin remontista enimmän joutuu tekemään. Mutta ei siitäkään huolimatta ole mun mielestä oikein, että ikään kuin en saisi sanoa mitään ns. miesten hommista. Ja tuo autoesimerkki on myös tuttu. Sanon miehelle, että auto tuntuu jotenkin omituiselta, niin tulee vaan puhinaa ja mäkätystä. Sitten jonkun ajan kuluttua mies käy mun autolla ajamassa ja huomaa, että siinähän on joku vika - miksi en (muka) ole sanonut mitään. Ehkä siitä tuntuu, että kasaan hommia sen niskaan. Ei ole tosiaankaan tarkoitus, pakkohan asioista on puhua, olipa ne kenen hommia tahansa.
Pelkään myös, että mies tekee hutiloiden juttuja, koska ei halua kohdata epämiellyttäviä asioita. Varsinkin näissä talon remppa-asioissa on useinkin tullut sellainen olo. Käsken sen lopettaa ja tulla nukkumaan, mutta ei, pitää väkisin tehdä yömyöhään jotain ja sitten tuloksena on puolihutiloitua. Ja kaiken lisäksi mun mies on itse rakennusalalla.
Totta kai mua vituttaa myös vesivahinko, mutta siinä nyt ei vitutus auta. Pitää vaan purkaa koko juttu ja katsoa mitä vastaan tulee. Pelkään vain, että mies hutiloi sen homman ja että taas joudutaan kiistelemään täsä ja minä saan haukut hysterisoinnista.
ap
Kokeile jonkin toisen verbin käyttämistä.
Heh, meilläkin ihan tuollaista! Ottaa niin miehen kunnian tai ylpeyden tai minkä lie, että jossain hänen omistamassaan olisi jotain vikaa.. Niin tuttua tokin, että autossa huomaan ensin vian, mutta mies ei tunne mitään. Sit kun ulkopuolinen asian toteaa, saatetaan uskoa muakin, tai sit ei muisteta adiasta puhutun. Mieheni ei myös koskaan "tee virheitä tai ole väärässä". Tai jos on pakko sellaisia myöntää, korostaa ettei juuri niillä asioilla ole oikeastaan suurta väliä (vaikka olisi). Sekin kävisi ylpeyden päälle. Tästä on tapeltu ikuisesti ja aina! Pitääkö ne meitä naisia ihan sokeina ja tyhminä?
OT, miesten pitää itse keksiä asiat, naisten pitää osata myydä ne niin, että luulevat itse keksineensä, ettekö tätä muka tiedä???
Ps, älä anna sen puuhata sen kosteusvaurion kanssa yhtään, ottakaa ammattilaiset hoitamaan, ehkä jatkokustannukset pienenevät, ja terveyskin säästyy pahemmilta.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 19:33"]
Kokeile jonkin toisen verbin käyttämistä.
[/quote]
Käviskö kyrpii?
Mullekin tuli tästä ketjusta mieleen, että antakaa niiden miesten itse oivaltaa ongelmat ja sitten ne on tyytyväisiä ja puuhailevat asian ihan kiukkuamati.
Oma mies ei onneksi ole tuommoinen keskenkasvuinen nulikka, mutta paljon sellaisia kavereita mulla on.
MÄ NIIN TIEDÄN TUNTEEN. Mieheni veljen vaimolla on mielenterveysongelmia ja kun yritän jotain siihen liittyviä asioita tuoda esiin, niin mies oikein poistuu paikalta, ei pysty keskustelemaan niistä yhtään!! Ja lukemattomia esimerkkejä viiden yhteisen vuoden ajalta löytyy. Se on tosi rasittavaa. En ollut jotenkin varautunut tähän.