Lue keskustelun säännöt.
Neljävuotiaani ei leiki!
29.09.2013 |
Ihmettelen tätä suuresti. Lapsi täyttää muutaman kuukauden päästä viisi vuotta, ja on lopettanut leikkimisen kotona melkein kokonaan. Tykkää katsella piirrettyjä ja kuunnella kirjoja, mutta kun pyydetään leikkimään leluillaan, väittää, ettei jaksa, vaikka jaksaa kyllä viuhtoa ympäriinsä, riekkua ja laittaa aikuisten tavaroita uusiin paikkoihin (eli kadottaa niitä). Sisaruksia hänellä ei ole. Ulkona lapsi viihtyy vaihtelevia aikoja. Hoidossa leikkii, mutta kotona ei.
En haluaisi koko ajan olla viihdyttämässä. Ohjaan leikkimään, näytän tavaroita ja ehdotan, mitä voisi tehdä, olen mukana tarvittaessa, mutta mikään ei kiinnosta. Tietokonepelejä lapsi ei vielä pelaa.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia tämänikäisestä lapsesta?
Kommentit (21)
Onko päiväkodissa ? Varmaan leikkii siellä kavereiden kanssa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta leikkien keksimien ja tuputtaminen. Anna lapsen kyllästyä ja tylsistyä. Piirretyt ja kirjat pois vähäksi aikaa. Terve lapsi keksii kyllä itse leikkinsä ja askareensa.
Älkää nyt adhd:ksi laittako sitä ettei leiki! Adhd:t nimenomaan ovat usein luovia ja uppoavat omiin leikkeihinsä tunneiksi. Minun kolmesta lapsestani adhd oli juuri se joka leikki eniten, laajimmin ja luovimmin. Ja legoleikki oli niin monimutkainen ja monitasoinen, ettei sitä tajunnut kukaan muu kuin hän, sama leikki saattoi kestää koko viikonlopun.
Itse olisin huolissani leikin puuttumisesta noin pienellä, suosittelisin ottamaan yhteyttä esimerkiksi perheneuvolaan.
Meillä poika ei leikkinyt.Oli aika viihdytettävä.On nyt 10 ja hyvä koulussa ja paljon kavereita.Tytär,nyt 4v,leikkii kovasti.
12 jatkaa,eskarissa mainittiin että poika ei leiki,pelailee mieluummin kaverin kanssa.sanoivat että kun lapsi on iloinen,leikkimättömyydessä ei mitään hälyyttävää.kotona pyöräili kavereiden kanssa ja luki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.09.2013 klo 10:36"]
Itse olisin huolissani leikin puuttumisesta noin pienellä, suosittelisin ottamaan yhteyttä esimerkiksi perheneuvolaan.
[/quote]
Mä en olisi huolissani leikin puuttumisesta kun aloitusviestissähän ap kertoo, että lapsi kyllä leikkii hoidossa. Ehkä hän vain kaipaa iltaisin enemmän omaa rauhaa tai toisaalta aikaa vanhempien kanssa? Tai leikkikaveria?
Aikoinaan 3-v tyttäreni lopetti leikkimisen ja kun aloin selvittää asiaa, niin hoitopaikasta sai henkistä stressiä, kun vaihdettiin hoitopaikkaa, niin leikki alkoi luistaa.
Perhepäivähoitaja väitti kaiken olevan hyvin, mutta.....
Arka tyttö ei kuitenkaan halunnut tapella jatkuvasti villien lasten kanssa ja päästyään rauhalliseen hoitoon, niin kaikki muuttui hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei myös tytär leikkinyt enää tuossa iässä, oli semmoinen vakava lapsi. Oppi lukemaan itsestään suunnillleen 4 täyttäessään vain seuraamalla kun minä luin hänelle kirjoja, ja sitten kun oppi lukemaan, alkoi ahmia tietoa kaikenlaisista kirjoista mitä kirjahyllyistä löysi. Ei häntä sen jälkeen enää leikit kiinnostaneet, uppoutui täysin miettimään kaikenlaisia asioita.
Nyt tämä lapsi on jo 14-vuotias ja vaikuttaa huippuälykkäältä. Kovin sosiaalinen hän ei ole, ei kiinnosta oikein toiset ikäisensä vaan paneutuu edelleen mieluummin asioihin joista on kiinnostunut kuin ihmisiin. Mutta en minä siitä ole huolissani, samanlainen olen itsekin aina ollut, vaikken olekaan yhtä älykäs ja lahjakas, ja hyvin tässä on pärjätty.
Ehkä hän vaan kaipaa leikkikaveria, ei kaikki tykkää leikkiä yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tässä ole kyse siitä, että ap:n lapsi ei osaisi leikkiä tai keskittyä leikkiin, hän ei vain leiki yksin kotona ollessaan! Hirveää ongelmaa ollaan tekemässä täysin normaalisti käyttäytyvästä lapsesta. Ei lapsen ole pakko leikkiä, mutta on hyvä tehdä sellaisia asioita kotonakin, joissa käsi-silmäkoordinaatio kehittyy paremmaksi, tähän käy askartelu, piirtäminen ym. Pelkästään passiivinen viihdytettävänä oleminen ei ole lapselle hyväksi, toivottavasti ap:n lapsi ainakin ulkoilee eikä vietä koko aikaa kotona sisällä.
Ap, kannattaa vähän kysellä lisää päiväkodista, leikkiikö lapsesi siellä todella: siis vuorovaikutuksellista, pitkään kestävää juonellista leikkiä eikä vain jotain toiminnallista majanrakentelua.
Ajan takaa nyt sitä, että aspergerin syndrooma - esimerkiksi - ilmenee sosiaalisten taitojen puutteena, joka taas lapsillä näkyy juuri ja ennen kaikkea leikkimisen ongelmina. Kyvyttömyytenä aloittaa leikkiä, ylläpitää sitä, saattaa se hyvään päätökseen. Tyypillisesti as-lapsi ei "tykkää" vuorovaikutuksellisesta leikista - KOSKA EI OIKEIN OSAA SITÄ ja se vaatii häneltä erityisponnistuksia. Voi ylläpitää sitä pinnistellen hetkisen, mutta jättää sen herkästi kesken ja haahuilee omiin puuhiinsa, kaverit jäävät "hoomoilasina" leikkiin.
Koska päiväkodissa saattaa hoitajien huomiointi yksittäisen lapsen leikeistä olla aika huonoa "kyllä se vissiin jotain XX:n kanssa leikki iltapäivällä", olisi tärkeää nyt jutella hoitajien kanssa. Miten lapsesi siellä leikkii, millaisia leikkejä, kuinka pitkään. Osaako toimia aloitteentekijänä, vai yhtyy leikkiin hetkeksi, kun muut leikkivät?
Tarkoitukseni ei ole liikaa nyt huolestuttaa. Toki aivan normaalitkin lapset voivat yksin kotosalla olla vähän tekemistä vailla, ei ole se mitenkään poikkeuksellista että yksinleikki ei kovasti lasta houkuta. Mutta ap:n lapsi on kumminkin VASTA NELIVUOTIAS, jonka olettaisi vielä kykenevän ja olevan kiinnostunut leikkimisestä.
-as-lapsen äiti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin asiaa pitää selvittää paremmin. Koska siellä ryhmässä voi lapsi vaan haahuilla ja olla porukan jatkeena. Vaikka miten leikkisikin niin leikkii silti MUIDEN KANSSA, eikä yksin. Ja yksinleikkiminenkin ON tärkeää.
Onko leikkinyt ennen yksin? Eli onko tuo siis jatkumoa vai onko taantunut?
Minäkin ymmärrän ettei hoidon jälkeen halua olla yksin vaan kanssasi mutta jos lapsi selvästi ei toimi kuten pitäisi niin kyllä se pitää sitten puhua ja minulle loogisin paikka on neuvola, sinne voit soittaa nytkin ja puhua tilanteesta niin 5- vuotis neuvolassa ei tarvitse lapsen kuullen puhua vaan te voitte puhua siitä niin ettei lapsi saa kuulla vieressä mitä EI OSAA. Meillä käytiin 5- vuotiaan tarkistuksessa tämä koska lapsi tapasi juosta minua päin ja saattoi helposti lyödä muita niin näistä ei tarvinnut puhua. Täytin kaavaketta eteisessä ja terkka luki sen ja puhuimme tilanteesta siis näin.
Mutta neuvolaan soittaminen on siinä mielessä hyvä että teillä voidaan sitten ihan hyvällä syyllä -on seurattu tilannetta ja saatte vaikka toimintaterapiaan aikaa? Miten nämä nyt kunnassanne siirretään jatkotutkintaan mutta se on minusta hyvää vanhemmuutta että on asiasta avoin ja jos on huolissaan niin mielummin hakee apua lapselleen kuin antaa tilanteen kehittyä pitkälle sillä niin surullista kuin se ehkä onkin niin lapsilla on vammoja ja erilaisia asioita joihin kuuluu saada apua ja hoitoja, mitä aikasemmin tilanteeseen puututaan niin sitä parempi se on ja ainoa joka eniten hyötyy on lapsi. En sano että se on lapsi ainoastaan joka hyötyy sillä jos te vasta esikoulussa toteatte ettei lapsi pysty omaan itsenäiseen työskentelyyn (ei siis passiiviseen kuunteluun vaan tekemään annettujen ohjeiden mukaan) niin lapsi ei ole koulukypsä. Vai meinaatteko sitten vaan kokeilla? :/
Minulla on viisivuotias poika, jonka en ole koskaan oikein nähnyt leikkivän ns. normaalisti. Ainoastaan legoja saattaa hetken rakentaa ja tehdä palapelejä. Muutoin kaikki leikki on hyvin toiminnallista ja sisältää paljon liikkumista. Pojalla ei ole mielestäni ongelmia keskittymisen kanssa, mutta häntä ei vain kiinnosta leikit autoilla, nukeilla, dinosauruksilla, sotilailla jne. Saattaa ehkä hetken rakentaa linnaa, mutta siihen se sitten jääkin kun tulisi aika varsinaisesti aloittaa leikki.
Poika on aina ollut sellainen. Pienempänä leikki kasaamalla leluja aivan valtaviksi keoiksi, joita sitten kävi välillä katsomassa ja siirtelemässä. Äitinä ärsytti, mutta selvästi se oli hänelle tärkeää ja hänen tapansa leikkiä.
Pojan aika menee sisällä lähinnä kiipeillessä, pyöriessä vähän siellä ja täällä keksien jotain pientä kiusaa tai leikkiä, majaa rakentaessa, yllyttäessä pikkuveljeään riehumiseen, painiessa ja pelleillessä, keksiessä todella ärsyttäviä lyhyitä leikkejä. Mielestäni hän on selkeä ongelmakeskeinen tyyppi eli hän mielellään keksii ja ratkoo ongelmia eikä ns. tavalliset leikit tuota hänelle tarpeeksi haastetta ja vastaa tapaan, jolla hän ajattelee. Pojan leikkiä on tarkemmin ajateltuna vaikea kuvata. Päiväkodista on tullut esiin se, että hän on motorisesti hyvin taitava ja keksii luovia, toiminnallisia seikkailuleikkejä.
En ole koskaan ajatellut, että pojassa olisi jotain vikaa. Hän vain pitää erilaisista asioista ja etsii toimintaa, joka vastaa hänen tarpeitaan. Vanhempana hänen tapansa leikkiä on suunnattoman ärsyttävää, koska hän ei ole koskaan paikallaan ja vanhimpana yllyttää muutkin sisarukset leikkimään hänelle tyypillisellä tavalla. Niinpä esim. rauhallinen pikkuveli, joka yksin ollessaan ajelee autoilla ja junilla, isoveljen seurassa vain juoksee tämän perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä viuhtominen, riekkuminen ja aikuisten tavaroiden laittaminen uusiin paikkoihin kuulostaa leikiltä. Ei leikkiin leluja tarvi välttämättä. Ties mitä mielikuvitusleikkiä siellä viuhtomisen takana on.
Kuulostaa kyllä vähän oudolta, mulla on lähes samanikäiset kaksospojat, ja kyllä nuo leikkii myös leluilla, sen lisäksi että riehuvat vaan ympäriinsä ja katsovat piirrettyjä. Toinen poika tykkää autoista ja leikkii niillä yksinkin. Leikkivät myös pehmoleluilla ja keittiöjutuilla, leikkivät kauppaa tai ravintolaa ym.
Kaikki lapset eivät jostain syystä leiki. Tytölläni on tällainen kaveri; tyttöni tykkää leikkiä ja sanoo, että tämän yhden kanssa on joskus tylsää kun höheltää vaan ja ulkona ollessa vaeltelee päämäärättömästi. Äitinsäkin sanoi, että ihan turhaan on ostanut leluja, kun ei lapsi niillä koskaan leikkinyt. Ihailee kyllä esim. tyttäreni barbien vaatteita, mutta ei halua leikkiä barbeilla. Joskus on tosi raivostuttavaa, kun esim. meillä ollessaan kyselevät koko ajan, että saako leipoa tai kokata, mutta kun ei kärsivällisyys sitten kuitenkaan riitä loppuun asti.
Entäpä jos lapsellasi on keskittymisvaikeuksia? Kolmosen tapauksessa olisin valmis jo arvailemaan ADHD:ta lapsesi kaverille, joka haahuilee päämäärättömästi.
Viisivuotiaat eivät ole kovin pitkäjänteisiä tekemisissään, mutta se ettei jaksa leikkiä, vaikuttaa varsin erikoiselta.
[quote author="Vierailija" time="29.09.2013 klo 16:30"]
Entäpä jos lapsellasi on keskittymisvaikeuksia? Kolmosen tapauksessa olisin valmis jo arvailemaan ADHD:ta lapsesi kaverille, joka haahuilee päämäärättömästi.
Viisivuotiaat eivät ole kovin pitkäjänteisiä tekemisissään, mutta se ettei jaksa leikkiä, vaikuttaa varsin erikoiselta.
[/quote]
Hups, tietenkin tarkoitin nelivuotiasta. Viisivuotias oli lipsahdus.
Ap tässä: Luulen, että tuolla omalla lapsellani on vaikeuksia nimenomaan keskittymisen kanssa. Leffoihin ja kirjoihin kyllä keskittyy, mutta leikit on tosi lyhytkestoisia.
Ehkäpä aika auttaa, toivon mukaan.
Onko leikit jotenkin hänen mielestään jo "lapsellisia"? Innostuisiko palapeleistä, tehtäväkirjoista, haastavampien legojen rakentelusta, korujen teosta tms. askartelusta - jostain mitä ei voi laskea leikkimiseksi. Tai pihalla erilaisista hippa tms. sääntöleikeistä tai ihan urheilusta (niihin tarvitaan kyllä yleensä niitä kavereita)?