17,5 v pojalla koko elämä jotenkin "hakusessa"?

Anteeksi, poika on siis lukion tokaluokkalainen, eikä mitään kasilla. Ap

Mitäpä hätää hänellä. Aikuistuu kyllä aikanaan. Ei enää opiskella yhteen ammattiin parikymppisenä ja siinä virassa sitten notkuta 40-vuotta.

No eikö jokaisella ole elämä hakusessa tuossa iässä?

Aloittaa autokoulun?! Kuka maksaa?!

Isänsä maksaa autokoulun. Olemmme eronneet.

Siksi tätä mietin, kun itse muutin lapsuudenkodistani 400 km:n päähän opiskelemaan heti lukion jälkeen. Piti hoitaa kaikki asiat itse.

Poikani on niin saamaton, ettei varmasti pärjäisi itse. Ei varmasti tiedä, kuinka raha-asiat järjestäisi, koti hankitaan ja hoidetaan. Olen yrittänyt opettaa ja puhua käytännön asioista, muttei häntä kiinnosta...

Olen yrittänyt puhua, että lukiossa pitäisi nyt tsempata ja miettiä samalla jatkokoulutuspaikkaa ja armeijan käymistä (tai sivaria). Pitäisi myös miettiä, missä haluaa jatkossa asua. Ap

Sellaisiahan ne ovat, paapotut pojat. Jossain vaiheessa äiti sitten "herää", että pojan pitäisi itsenäistyä. Pojalla on ilmeisesti palvelu pyörinyt koko ajan, miksi siis ponnistella. Kaikki järjestyy.

Kyllä se viimeistään armeijassa karaistuu. Miehet ylipäätään "aikuistuvat" myöhemmin kuin naiset. Sinä saatoit kyetä asumaan omillaan jo 16-vuotiaana, mutta on silti aivan normaalia että 17-vuotias poikasi ei ole mikään tarmonpesä, joka suorittaa vain kiitettäviä ja on jo päättänyt opiskelupaikkansa. Älä ole huolissasi. Kyllä ne syrjäytyneet/ongelmanuoret on aivan eri kaliiberissa kuin "seiskan" lukiolainen joka kuitenkin jaksaa harrastaa. Yliopistoon pääsee lukemalla pääsykokeisiin, ei arvosanoilla. Toki joillekin aloille pääsee suoraan kun on kirjoittanut esim matematiikasta L:n, mutta harva sillä tavoin menee yliopistoon. Usko ja luota lapseesi, kyllä se elämän suunta löytyy aikanaan. Ei 17-vuotias ole vielä valmis aikuinen.

No kuulostaa aika tavalliselta 17-vuotiaalta. 

Elämä opettaa. Anna pojan tehdä virheensä niistä oppii. Et voi hänen kanssaan enää kulkea käsi kädessä. Ja muista, että poika ei ole sinun jatko. Eikä ajatkaa ole enää samaan, kuten jo sanottiikin ei enää tarvitse parikymppisenä päättää mitä tekee loppuelämälle.

Niin ja tosiaan, ei mullakaan todellakaan ollut vielä lukion toisella vuodella mitään jatkosuunnitelmaa. Haaveita toki oli eri aloista, mutta lopullinen päätös syttyi vasta abivuonna kun piti hakea korkeakouluun. Nyt kun mietin, niin todella harva tiesi tuolloin minne haluaa opiskelemaan. Muutama piti välivuodenkin, ja ihan normaaleja töissä olevia tyyppejä ovat nyt.  

8

saamaton se on siksi kun sinä passaat. patistaminen ei auta. pakottaminen auttaa. kantapään kautta oppii parhaiten jos on ensin kokeiltu että höpöhöpö äiti selittää että näin se on, rahat loppuu, ei kiinnosta, äiti höpöhöpöhöpöttää lisää ja antaa viiskymppiä.. ja rahat loppuu. komppaan yllä kommenttia : miksi ponnistella, äiti pelastaa. tai isi.

älä pelasta! jos tarvii jotain niin pitää ansaita! peruseläminen kustannetaan, luxus pitää tienata, joko kotitöillä, vkl-hommilla, iltatöillä jne. peruseläminen on ruoka, perusvaatetus, katto pään päällä, pesumahdollisuus. kaikki muut asiat pitää sitten ansaita jollain mutta tämä saa ajokortinkin tuosta vaan! mistä vetoa sillä on esim hintava salikortti, älykännykkä kalliilla paketilla, rahaa merkkivaatteisiin ja kaljaan?? miksi?? siksi kun olette eronneet??

Ihmeellistä painostamista. Anna pojan nyt edes ensin miettiä, mitä kirjoittaa. Kyllä se sopiva ala sitten löytyy jossakin vaiheessa. Hakeminen voi hänellä olla vuoden päästä, jos käy armeijaa vuoden. Kannusta lukemaan nyt koulujuttunsa hyvin. Älä marmata. Muut asiat tulevat sitten ajallaan.

No meillä on ainakin ajokortti maksettu, ymmärrän ettei kaikissa perheissä ole varaa, mutta jos siihen on niin olisi se mielestäni vähän erikoista laittaa oma lapsi heti 18v täytettyään maksamaan sellaisia summia. Varsinkaan kun alle 18 -vuotiaat eivät kovin tuottavia kesätöitä saa. Mitään muuta ei vanhemmilta saatu, ei autoja, ei takuuvuokria (kotona kyllä sai asua, mutta kuka tervepäinen nuori siellä oikeasti haluaa asua useamman vuoden vaikka täyttää 18), ei edes niitä merkkivaatteita. Jos on varaa niin miksi ihmeessä tieten tahtoen tekisi esteitä lapselleen tuollaisissa asioissa kuin salilla käynti tai ajokortti?

Kyllä se poika oppii asiat kun muuttaa omaan kämppään aikanaan. Tuskinpa normaali lukiolaispoika haluaa äitin helmoihin jäädä kun täyttää 18v. Sitten pitää opetella oman talouden huolessapito, vuokranmaksut, laskujen maksut. Jos jotain haluatte opettaa etukäteen, niin sovitte vaikka että alkaa jo nyt 17 -vuotiaana maksamaan oman puhelinlaskuksa. Salikortin maksaminen on järkevää, pitää nuorella jotain tervettä ja sosiaalista harrastusta mukana.

Kaikki tuntemani syrjäytyneet nuoret ovat juuri niitä jolle ei kukaan sitä ajokorttia maksanut (ei edes puolia siitä), ja ikinä eivät mihinkään päässeet harrastamaan. 15 -vuotiaanakin olisi pitänyt itse jostain repiä rahat harrastuksiin. Väkisinkihän siinä syrjäytyy. Toki joillakin tällainen on taloudellinen pakko, mutta sanonpahan kuitenkin.

Kattokaa yhdessä toi Hilton! -dokumentti ja keskustelkaa siitä minkälaisen tulevaisuuden poikasi haluaa.

Itse laittaisin ehdottoman stopin alaikäisen juopottelulle. (toki ymmärrän kaikkien kokeilevan, mutta ap:n kirjoituksesta sai kuvan, että käyttö on säännöllistä) Vuoden päästä et pysty enää vaikuttamaan yhtään mihinkään ja sitten ongelmat räjähtääkin naamalle.