Äiti soitti,oli lukenut nuoruuteni päiväkirjaa ja kauhisteli millasta tekstiä!

En nyt muista tarkalleen eikä äitinikään eritellyt MITÄ siellä luki mutta jotain taisi olla että se kusipää joka tätä kirjaa lukee kuolkoon helvetin tulessa. Ja ennen näitä tekstejä itsemurhasta ja muistan kun epäilin jo silloin että äitini luki päiväkirjaani.Sitä en käsitä miten mä oon unohtanut tuhota koko kirjan?! Siitä on varmaan 10 vuotta kun oon itse viimeksi tuon kirjan nähnyt / siihen kirjottanut.

Mutta siis syy miksi kirjoitan niin koen hirveän loukatuksi oloni että äitini myönsi lukeneensä päiväkirjaani, onko tunteeni liioiteltuja, tapahtumista on kuitenkin jo niin kauan? Olisi mielummin ollut hiljaa koko asiasta ja kaikessa hiljaisuudessa polttanut sen kirjan mutta ihan soitti ja kauhisteli. En osannut mitään sanoa tai raivota että toisten päiväkirjoja ei kyllä saisi lukea. :(