Annoin miehelle anteeksi pettämisen

Minun mielestäni on jokaisen oma asia, että antaako anteeksi vai heittääkö pettäjän mäkeen, ja teki ratkaisun minkä hyvänsä, on ITSE kannettava vastuu siitä. Eikä myöskäänpidä alkaa syytelemään ystäviä, tilanteita, näitä "kakkosia" tai ketään muutakaan. ap:n kirjoitus kuulostaa siltä, että ei ole tasapainossa oman päätöksen kanssa, ja sitten on hyvä alkaa syytteleen muita. Viho viimeinen tie! Sorry

Eivät he kohtele sinua kuin saastaa, sinusta vain nyt tuntuu siltä. He tietävät, mitä miehesi teki, he tietävät mitä tulee tekemään, he tietävät kuinka kauan se on jatkunut. He koittavat kohdella sinua niin, kuin ei tietäisi mitään ja yrittävät helpottaa sinun taakkaasi. Vaikka tosiasia on, me tiedämme, että se pettää sinua uudestaan ja edelleen.

On vain hieno asia, että miehesi kelpaa muillekin. Ei siis täysin toivoton ötökkä.

Oletteko te naiset niin sinisilmäisiä (ei kaikki). Niinhän te luulette ja uskotte, kun mies sanoo "muutaman viikon juttu" tai "kertaluonteinen tapahtuma". Fakta on se, että jos mies tunnustaa yhtään, se tarkoittaa, että tilanne sen toisen naisen kanssa on jo aika pitkällä. Mies pelaa vain aikaa itselleen, ja samalla totuttelee vaimoa ajatukselle, että erokin on mahdollista.Tiedän mistä puhun. Olen niin paljon kohdannut miehiä ravintoloissa, työmatkoilla jne. En ole puhdas pulmunen, mutta kyllä minä naisena yritän edes vähän ajatella toisten naisten etua. Viime kesänä olin ihan lirissä näitten ukkomiesten kanssa. Fakta on se, että ne oli jo järjestelemässä eroa vaimolta salaa tietysti. Mä sanoin molemmille, että en minä pysty hajottaan kenenkään perhettä. Miehet lähtee, jos toinen nainen on yhtään fiksu, ja valmis ottamaan vastaan näitä pettureita. Toinen miehistä vielä suuttui mulle, ja sanoi, että kiva, kun petit minua henkisesti. Tarkoitti sillä sitä, että olin parina iltana pitämässä hauskaa jne. Hänhän oli jo kuvitellut vaikka mitä. Siinä vaiheessa kyllä teki jo mieli sanoa, että "sinullahan" on varaa puhua pettämisestä. Ja kaikista pahimmat ovat nää ulkomaalaiset, jotka ovat muuttaneet vaimojensa perässä tänne suomeen. Nehän jää vielä roikkumaan. Pahimmat ovat hollantilaiset ja britit. Mä en voi käsittää, että oikeasti, he asuvat kuitenkin vieraassa maassa, on lapsia, vaimo tietysti, niin, ovat valmiita hajottaan koko paketin. Ei mene minun ymmärrykseen.

Ydinsanoma, älkää olko hölmöjä naiset. Tämän tapaisella hölmöilyllä te saatte aikaiseksi sitä, että miehet eivät enään arvosta teitä, niin eräskin juristi sanoi.

Miksi puhuit aiheesta niille ihmisille? Itse olen kokenut petetyksi tulemisen, mutta olen kertonut asiasta vain harvoille ja valituille. Näin siksi, ettei suhtautuminen minuun, parisuhteeseemme tai mieheeni muuttuisi. Sehän muistuttaisi tapahtumasta.

Itse omasta kokemuksestani tiedän, ettei pettäminen tarkoita välttämättä mitään sen kummempaa. Olen pettänyt aiemmissa suhteissani ilman sen kummempaa syytä.

Vaikka oletkin mielestäsi antanut anteeksi, niin mitäs sitten kun seuraavan kerran miehen puhelin piippailee ja mies ilmoittaa lähtevänsä "jätkien" kanssa baariin tms... luotatko varmasti, että mies menee oikeasti näiden jätkien kanssa, vai mahdollisesti tämän naisen luo? Kun odotat miestä kotiin, niin kalvaako epäilys?

Jos et pysty luottamaan mieheen, niin se tulee sattumaan henkisesti ja lujaa.

Parhaimmaillaan päädyt vainoharhaiseksi ja epäilet miehen jokaista liikettä, josta aiheutuu todella paljon riitaa. Ehkä ystäväsi ovat huolissaan sinun jaksamisesta.

Myöskin tuo, että kyseessä on ollut "känninen hairahdus" särähtää korvaan, koska jokainen pettäjämies käyttää tuon saman selityksen, koska se kuulostaa kesyimmältä, kun vertaa esim siihen, että juttu oli lähtenyt eteenpäin selvinpäin ollessa.

Mä voisin kuvitella antavani pettämisen anteeksi. Riippuu tosiaan hieman siitä, minkälaosesta pettämisestä on kysymys. Jos kyse kostain kertaluontoisesta kännisähläyksestä, niin en mä antaisi sen rikkoa pitkää avioliittoani, jossa lapsia. Tämä edellyttää tietenkin sitä, että mies olisi aidosti pahoillaan ja haluaisi jatkaa ja panostaisi avioliittoomme. Aikaahan se vaatisi, mutta kyllä mä sen varmaan voisin antaa anteeksi. Enkä ihmettele, jos joku toinenkin vaimo tai mies antaisi anteeksi. 

Töppäilyjä sattuu. Tietenkin, jos kertoja tulisi sitten useita tai joku pidempiaikainen sivusuhde, niin sitten voisi kyllä olla vaikeaa.

Muna ei käytössä kulu. Ja voin kokemuksesta sanoa, että monessa liitossa on jo petetty, vaikka vaimo ei sitä tiedä. Kiekuu vain, että olettepa sinisilmäisiä, jos mies pettää, se pettää aina ja minä panisin välit heti poikki.

Ainakin kahta tällaisen naisen miestä olen nussinut joskus ja kummassakaan tapauksessa vaimo ei tiedä. Se oli vain seksiä, ei sen kummempaa. Mutta siinä vaiheessa kun tällainen haukka on muille huutamassa, että jätä se sika, miksi naiset on niin sinisilmäisiä, haluttaisi sanoa, että tutkipa ne oman perheesi luurangot ensin, niin saatat hurahtaa sieltä täydellisyyden mäestä aika nopeaa alas

Weak people revenge, strong people forgive.

Jos antaa anteeksi , se on melkein sama kuin sanoisi että teko oli ok, jatka samaan malliin.

no riippuu miten mies on pettänyt. jos on esim maksullisissa käynyt ulkomailla on suuri riski että on "nussinut" (=raiskannut) ihmiskaupan uhrin. itse en olisi sellaisen vaimon ystävä joka tälläisen asian voi antaa anteeeksi.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 21:46"]

no riippuu miten mies on pettänyt. jos on esim maksullisissa käynyt ulkomailla on suuri riski että on "nussinut" (=raiskannut) ihmiskaupan uhrin. itse en olisi sellaisen vaimon ystävä joka tälläisen asian voi antaa anteeeksi.

[/quote]

No ei todellakaan mitään tuollaista!

Jos se nyt mitenkään kenellekään muulle kuuluu, niin toinen osapuoli oli omalla tahollaan suhteessa oleva tavallinen suomalaisnainen. Me ollaan miehen kanssa puhuttu ja sovittu asia keskenämme, kaikkine yksityiskohtineen. Suhteemme jatko on tasan tarkkaan meidän kahden välinen asia, miten kenelläkään muulla olisi oikeus laukoa mielipiteitään siitä miten me asian päätämme?

No miksi sitten kyselet ja kertoilet täällä yhtään mitään, jos asia ei kerran sinua vaivaa.

Sanoisin että jos tilanne on tuore, niin odottele pari vuotta vielä, ennenkuin katkaiset välit ystäviisi tai keneenkään muuhunkaan tuttavaan/sukulaiseen.

Usko pois, olen käynyt saman läpi. Vaikka annoinkin ensin anteeksi, asia söi minut ihan rikki ja parin vuoden päästä otin sen eron. En enää saanut sitä luottamusta takaisin ja anteeksi antaminen söi omaa itsetuntoani ja -arvostusta niin paljon, että oli pakko lopettaa. Tämä siis vaan minun tarinani, ei kaikille käy näin.

Tiedän mistä puhut ap. Itse tein saman ratkaisun ja varsinkin sinkkuystäväni tuomitsivat todella kovasti ratkaisuni... Ero kolmen pienen lapsen kanssa ei vain ole ensimmäinen, helpoin, vaihtoehto. Olisin katunut loppuikäni jos en olisi antanut vain ylpeyttäni ja jääräpäisyyttäni tilaisuutta.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 22:03"]

No miksi sitten kyselet ja kertoilet täällä yhtään mitään, jos asia ei kerran sinua vaivaa.

[/quote]

Kun minua nimenomaan vaivaa. Nimittäin se että ystävikseni luulemani ihmiset pitävät oikeutenaan arvostella ratkaisujani todella törkeästi.

Oliko pettäminen kertaluontoinen juttu, vai pidempiaikainen suhde? Itse annoin anteeksi miehelle pitkään jatkuneen henkisen pettämisen ja sitäkin olivat jotkut (pääasiassa lapsettomat sinkkukaverit) arvostelemassa. Se oli kyllä vaikeaa, koska periaatteessa mitään ei ollut tapahtunut, mutta kuitenkin se oli tavallaan pahempi kun esim humalassa tapahtunut yhdenyön hairahdus. 

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 22:11"]

Sanoisin että jos tilanne on tuore, niin odottele pari vuotta vielä, ennenkuin katkaiset välit ystäviisi tai keneenkään muuhunkaan tuttavaan/sukulaiseen.

Usko pois, olen käynyt saman läpi. Vaikka annoinkin ensin anteeksi, asia söi minut ihan rikki ja parin vuoden päästä otin sen eron. En enää saanut sitä luottamusta takaisin ja anteeksi antaminen söi omaa itsetuntoani ja -arvostusta niin paljon, että oli pakko lopettaa. Tämä siis vaan minun tarinani, ei kaikille käy näin.

[/quote]

En todellakaan haluaisi katkaista välejä keneenkään, mutta en myöskään kuunnella sellaisia juttuja mitä eräät ovat ottaneet oikeudekseen puhua.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 22:26"]

Oliko pettäminen kertaluontoinen juttu, vai pidempiaikainen suhde? Itse annoin anteeksi miehelle pitkään jatkuneen henkisen pettämisen ja sitäkin olivat jotkut (pääasiassa lapsettomat sinkkukaverit) arvostelemassa. Se oli kyllä vaikeaa, koska periaatteessa mitään ei ollut tapahtunut, mutta kuitenkin se oli tavallaan pahempi kun esim humalassa tapahtunut yhdenyön hairahdus. 

[/quote]

Kyse oli muutaman viikon jutusta, joka alkoi juuri humalaisesta hairahduksesta. En siis todellakaan hyväksy pettämistä, mutta pystyn käsittämään miksi mies siinä elämäntilanteessa ajautui tuohon suhteeseen, ja olen pystynyt antamaan sen anteeksi.

Jos pystyt antamaan oikeasti anteeksi niin sehän vain sielun sivistystä ja arvokas taito. Mutta kannattaa olla tarkkana että kyseessä ei ole riippuvuussuhde. Silloin käy huonosti vuosien varrella. Mun yksi tuttu on antanut anteeksi niin monesti ja niin paljon, että vaikea uskoa hänen olevan enää ihan järjissään. Tuolaisen yhden hairahduksen voi todellakin antaa anteeksi jos osaa.