Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää tämä sukupuoltenvälinen epätasa-arvo lasten hankkimisessa!
28.09.2013 |
Olen 28-vuotias nainen ja olen viime aikoina tuskastunut tähän maailmankaikkeuteen, joka pilaa elämäni sillä tosiasialla, että halutessani lapsen täytyy minun miettiä lapsen hankinnan seurauksia työuralleni! Työpaikallani 4 itseni ikäistä miestä kertoo onnesta soikeana saavansa lapsen mutta eihän siitä koidu heille mitään hankaluutta töiden suhteen. He voivat kouluttautua uusiin tehtäviin vailla huolenhäivää siitä, että heidän kouluttautumisensa olisi turhaa kuten kouluttautuminen on naisille lapsen saannin seurauksena tulevasta vähintään vuoden poissaolosta. En siis tarkoita että työnantaja olisi tässä asiassa mitenkään osallisena. Tarkoitan, että mietin koko ajan, kuinka paljon minun kannattaa panostaa uraani ja koulutuksiin, koska jossain kohdassa kuitenkin joudun olemaan pois töistä vähintään vuoden ajan, koska olen hankkinut lapsen. Tämän vähintään vuoden aikana unohdan paljon ja ylimääräinen kouluttautumiseni mene aivan hukkaan. Miksi en voi olla mies?!
Kommentit (17)
Pyh. Eiköhän miehilläkin ole omat hankaluutensa. Äidillä on useimmiten paremmat pahdollisuudet lapseen isään verrattuna esim huoltajuuskiistoissa ja yleensäkin lapsen hankkiminen on miehelle paljon haasteellisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aiot yrittää saada lasta, jos et halua jäädä häntä hoitamaan? Miksi luulet, että vauvan takia on ainakin vuodeksi jäätävä pois töistä? Mitä mieltä olet työkavereistasi, jotka haluavat lapsia?
Minulla on nyt vuoden määräaikaisuuksia ollut muutama peräkkäin. Kolmas määräaikaisuus todennäköisesti tulossa... Jos tulen raskaaksi, en usko että uusivat enää määräaikaisuuttani tämän jälkeen... Jäisin siis tyhjän päälle. Ja tuskin äitiysvapaan jälkeen pienen vauvan äitinä olisin ensimmäinen ehdokas palkattavaksi uuteen työhön. Hankalaa.
Tuttu tarina. Työkaverit sai vauvoja samaan aikaan kuin minä. Mutta vain mulla loppui määräaikaiset työsuhteet 6 vuoden jälkeen. Muilla lapsen saaneilla määräaikaisilla jatkui työt. Arvannet, että muut oli miehiä. Olivat vieläpä myöhemmin taloon tulleita. Näin naiset "palkitaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 13:24"]
Miksi aiot yrittää saada lasta, jos et halua jäädä häntä hoitamaan? Miksi luulet, että vauvan takia on ainakin vuodeksi jäätävä pois töistä? Mitä mieltä olet työkavereistasi, jotka haluavat lapsia?
[/quote]
Ei minua haittaa vaikka muut ovat lapsen vuoksi pois. Suren vai omia menetettyjä mahdollisuuksiani. Ja siksi ajattelen, että on oltava vähintään vuosi pois, koska mikä haloo siitä nyt syntyisi, jos lykkäisin lapseni hoitoon alle vuoden vanhana. Useimmat tuttuni ovat olleet pois suunnilleen siihen asti, kunnes lapsi on 1,5v.
Ai sinä laittaisit oman kotonaolojaksosi jälkeen lapsesi hoitoon? Me kun luultiin otsikon perusteella, että haikailet asiaan tasa-arvoa. Mutta sitten kuitenkin haluat omassa perheessäsikin noudattaa vain sitä työnjakoa, että äiti hoitaa lapsen ja sen jälkeen alkaa päivähoito. Ja isä tietysti teilläkin sitten porskuttaa vain töissä.
Mitä jos aloittaisit tuon tasa-arvon hakemisen ihan omasta perheestäsi. Siitä se sitten leviää muillekin sun lähipiiriin ja vähitellen yhteiskuntaan. Näin sitä yhteiskuntaa muutetaan. Turha sun on nyt itkeä ilkeää yhteiskuntaa, jos itse omalla toiminnallasi tuet sitä yhteiskunnan ilmiön pysymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 14:21"]
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 13:24"]
Miksi aiot yrittää saada lasta, jos et halua jäädä häntä hoitamaan? Miksi luulet, että vauvan takia on ainakin vuodeksi jäätävä pois töistä? Mitä mieltä olet työkavereistasi, jotka haluavat lapsia?
[/quote]
Ei minua haittaa vaikka muut ovat lapsen vuoksi pois. Suren vai omia menetettyjä mahdollisuuksiani. Ja siksi ajattelen, että on oltava vähintään vuosi pois, koska mikä haloo siitä nyt syntyisi, jos lykkäisin lapseni hoitoon alle vuoden vanhana. Useimmat tuttuni ovat olleet pois suunnilleen siihen asti, kunnes lapsi on 1,5v.
[/quote]
Mun tuttavaperheissäni ainakin isä on jäänyt lapsen kanssa kotiin ekan vuoden jälkeen. Ja voihan sitä pienemmänkin jättää isän hoidettavaksi. Ns. pakollista kotonaoloaikaa naisella ei Suomessa taida olla kuin ne muutama kuukausi, jotka huonolla tuurilla voivat kulua ihan vaan loppuraskauden vaivojen ja synnytysvammoista toipumisen vuoksi työkyvyttömänä joka tapauksessa? Sen jälkeen voi mennä töihin ja isä tai palkattu hoitaja jäädä lapsen kanssa kotiin (päivähoitoon ei taideta alle puolivuotiaita ottaa mihinkään). Siinä tapauksessa että äiti ei pysty imettämään, on aika samantekevää kumpi siellä kotona on. Joka tapauksessa lapsen tarpeille herkistyy ja häneen voimakkaamman kiintymyssuhteen rakentaa se, joka hänen kanssaan viettää kaikista eniten aikaa.
Itseäni riipoo se biologinen epätasa-arvoisuus, että joudun 30-vuotiaana stressaamaan, ehdinkö löytää ajoissa miehen saadakseni lapsia. Jos olisin mies, mulla ei olisi mitään huolta asiasta, koska voisin lisääntyä vielä papparaisenakin. Toisaalta miehellä ei ole optiota pystyä yksin hankkimaan lasta, vaan hänen on ihan pakko löytää lapselle suostuvainen äiti ensin.
Vuodessa ei unohda mitään. Eikä sun ole pakko olla kuin 4kk pois, lapsen isä voi sitten jäädä kotiin.
Mä olin 6kk mammiksella, sitten palasin töihin. Lapsi meni hoitoon 1v3kk iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, itse näen asian näin: Suuri osa miesten huonosta itsetunnosta johtuu siitä, että he ovat alitajuisesti kateellisia naisille, jotka kykenevät kantamaan, synnyttämään ja imettämään lapsen. Äitiys on aika iso juttu. Itse olen saanut sekä äitiyden että haluamani uran. Ja olen ollut koiäitinäkin. Ikääkin on jo kyllä 45.
Itse huomaan uusien haasteiden ja olosuhteiden muutosten pitävän minut kaikkein vireimpänä elämässä yleensäkin, varsinkin työrintamalla. Miksei vuoden tauon jälkeen töihinpaluuta voisi ottaa pienen mittakaavan haasteenakin. Kyllä sitä itse itselleen pahinta hallaa tekee, jos oikeasti ajattelee ettei lisäkouluttaudu töissä "kun kuitenkin unohdan kaiken vauvaa hoitaessani". Olen ise raskaana ja olen ajatellut, etten omasta valinnastani tässä kohtaa ehdota kalliita tai ajallisesti panostettavia koulutuksia, kun töitä on enää 3kk ennen äitiyslomaa. En kuitenkaan näe mitään järkeä ennakoida Joskus tulevaa poissaoloa sillä, että en kehittäisi työosaamistani. Hassu ajatuskin. Nyt nainen vahvempaa itsetuntoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 15:00"]
Itse huomaan uusien haasteiden ja olosuhteiden muutosten pitävän minut kaikkein vireimpänä elämässä yleensäkin, varsinkin työrintamalla. Miksei vuoden tauon jälkeen töihinpaluuta voisi ottaa pienen mittakaavan haasteenakin. Kyllä sitä itse itselleen pahinta hallaa tekee, jos oikeasti ajattelee ettei lisäkouluttaudu töissä "kun kuitenkin unohdan kaiken vauvaa hoitaessani". Olen ise raskaana ja olen ajatellut, etten omasta valinnastani tässä kohtaa ehdota kalliita tai ajallisesti panostettavia koulutuksia, kun töitä on enää 3kk ennen äitiyslomaa. En kuitenkaan näe mitään järkeä ennakoida Joskus tulevaa poissaoloa sillä, että en kehittäisi työosaamistani. Hassu ajatuskin. Nyt nainen vahvempaa itsetuntoa!
[/quote]
tummensin tuon yhden kohdan, joka on juuri sitä mitä tarkoitan! Sinä omasta tahdostasi, raskaanaolosi vuoksi, jätät tällä hetkellä väliin kalliit ja aikaa vievät koulutukset! Sinun työpaikkasi miesten ei tarvitse miettiä ollenkaan, koskaan tätä asiaa. Heidän tarvitsee ainoastaan miettiä haluavatko he näihin kalliisiin koulutuksiin tänä vuona vai vasta ensi vuonna ja he voivat saada myös lapsen 3kk päästä.
Et voi olla mies, mutta voit valita itsellesi puolisoksi sellaisen, joka antaa sullekin tasa-arvoiset mahdollisuudet edetä uralla. Tällainen mies haluaa itse asettaa perheen ykköseksi. Meillä tämä on ollut lähtökohtana alun alkaen ja kyllä hyvin toimii. (Me kylläkin hankimme lapset jo opsikeluaikana, mutta kuitenkin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ajatteluasi. Kaipaat tasa-arvoa, mikähän olisi ensimmäinen askel siihen suuntaan? Ehkä se, että näkisit, että lapsella on isäkin, ja hän voi yhtä hyvin kuin sinä jäädä kotiin ensimmäisten kuukausien jälkeen. Ja se, että lakkaisit itse asettamasta esteitä itsellesi. Miten se kallis koulutus muka hukkaan menisi? Vaikka olisit vuosia kotona, olisit silti sen koulutuksen verran viisaampi palatessasi. Ei osaamisesi ja älysi kotona katoa. Toki pitkän poissaolon jälkeen tietojaan joutuu päivittämään.
Minä muuten koen myös, että olen perhevapaiden jälkeen monella tapaa parempi työntekijä kuin ennen. Siis tehokkaampi, ja parempi organisoimaan. Ehkä joku toinen oppii samat asiat nopeammin saamatta lapsia, mutta itseäni perhevapaa auttoi kehittymään. Ekan esimiestehtävän (ja siihen liittyvää kallista koulutusta) sain raskaana, kahden äitiyslomani välissä. Ehkä se oli vain tuuria, mutta ihan mahdollista siis näinkin.
Ei, maailma ei ole tasa-arvoinen, muttei se mihinkään muutukaan, jos naiset itse tekevät itselleen hallaa.
Ap, miksei lapsen isä voi jäädä kotiin?
Vuosi on todella lyhyt aika eikä kukaan meistä ole työssään korvaamaton. Toisin kuin kotona olet.
Alue: Aihe vapaa
Koska sä olet kotona, lapsi kiintyy sinuun aivan eri tavalla kuin töissä käyvään isään. You get some you lose some.
Voithan olla kotona vain 4 kk, eihän sitä mikään pakko äidin jäädä vanheimpaan vapaalle.