Mitä minun pitäisi/ kannattaisi tehdä?

Olen ajautunut työpaikallani sietämättömään tilanteeseen.

Aloitin vuosi sitten puolen päivän perehdytyksellä. Homma oli ihan uudenlaista ja opettelin parhaani mukaan. Paljon tuli vastaan juttuja, joissa minua ei oltu opastettu mitenkään ja joissa toimin parhaani mukaan/ kysyin pomoltani.

Pari viikkoa aloittamisen jälkeen mieheni jäi kiinni pettämisestä ja perheemme hajosi. Pidin pään kylmänä, enkä jäänyt sairaslomalle päiväksikään eron vuoksi. Sinnittelin töissä, sillä koeaika oli pari kk ja jos olisin jäänyt pitkälle saikulle sen aikana, olisin menettänyt työni samaan syssyyn. Pomoni suhtautui tähän kannustavasti alkuun, mutta rivien välistä oli luettavissa että syytä sairasloman pitämiseen ei hänen mielestään ollut. Vihjaili jatkuvasti että "katotaan nyt jatketaanko sun työsuhdetta koeajan jälkeen" mielestäni syitä tällaiseen löysässä hirressä pitämiseen ei ollut. Sitten koeajan viimeisenä päivänä pomo ilmoitti että työsuhdettani jatketaan. En ole tällaiseen tottunut, olen aina pitänyt itsestään selvänä että jos irtisanotaan koeajalla, se tehdään reilusti heti (näin ei ole käynyt) tai sitten työsuhde jatkuu ilman mitään irtisanomisen mahdollisuudella pelottelua.

Ex-mieheni sekosi, teki mulle kiusaa ja kieltäytyi auttamasta lasten hoidossa. Sinnittelin ja vedin päivät läpi muutaman tunnin yöunilla. Koin että olisin ollut luuseri jos olisin jäänyt kotiin stressilomalle. Ajan myötä kuitenkin stressi kostautui ja aloin tehdä huolimattomuusvirheitä. Sinänsä harmittomia, mutta kuitenkin. Osa virheistä johtui edelleenkin siitä etten ollut saanut työhöni minkäänlaista opastusta. Pomoni kommunikointitaidot eivät myöskään olleet kaksiset. Hän ei tehnyt virheitä tai ollut koskaan väärässä. Lisäksi tajusin että hän alkoi sysätä omat mokansa myös minun niskaan (!). Oli ihan aamusta kiinni miten hän minua kohteli: jos hänellä oli ollut kurja palaveri aamulla, se merkitsi sitä että minun päiväni oli pilalla, koska sain kuulla kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Myös ohjelmistosta ja sen keskeneräisyydestä johtuvat ongelmat olivat minun syytäni. Koitin puolustautua mutta minua ei kuunneltu.

Tilanne kulminoitui kesällä. Jouduin sairaslomalle (en stressin vuoksi vaan tapaturman takia) mutta tulin kesken loman töihin. Minulla oli huono omatunto ja koin että pystyn tekemään töitä edes puolipäivää.

Tulin töihin ja pomo komensi minut välittömästi neukkariin. Hän oli täynnä kiukkua. Haukkui minut pystyyn. Olin epäkelpo, huolimaton, laiska ja vaikka mitä. Olin sanaton. Tiedän että tein väsyneenä virheitä, mutten todellakaan niin paljon kuin mistä minua syytettiin. Pomo sanoi että kärsivällisyys suhteeni oli loppu ja että olisi viisasta alkaa etsiä uutta työtä.

Lähdin kotiin ja mietin miten paljon paskaa mun pitää vielä kestää. Olin todellakin koittanut jaksaa ja tehdä parhaani ja pomon epäsuorien vaatimusten vuoksi sinnitellyt heikossa kunnossa töissä.

Motivaationi loppui tuon inkvisition jäljeen. Pomollani ei ole ollut minulle mitään hyvää sanottavaa enää pariin kk, ja edelleen saan syyt kaikesta niskaani.

Juttelin edeltäjäni kanssa, ja hän oli lähtenyt firmasta pomoni vuoksi. Pomo oli syyttänyt häntä täsmälleen kuten minua, omista virheistään ja kohdellut kuin paskaa.

Pomollani ei ole mitään hyvää sanottavaa kenestäkään. Hän haluaisi irtisanoa varmaan puolet henkilökunnasta, koska kaikki ovat huonoja ja laiskoja. Lienee selvää että hän ei ole pidetty täällä. Jostain syystä kuitenkin toimitusjohtaja tykkää hänestä, joten on turhaa edes yrittää jutella tilanteesta pomon esimiehen kanssa.

Tilanne on vaikea. Tiedän etten ole parhaimmillani, mutten kuitenkaan niin paska kuin mitä pomo väittää. Koen pomon kohtelun kiusaamisena, syyttely ja syyllistäminen asioista joihin mulla ei ole osaa eikä arpaa on kohtuutonta.

Mitä tekisin? Olen aika finaalissa tmän työasian suhteen vaikka siviilipuolella elämä alkaa helpottaa.