Miksi kotisi on sotkuinen?

Siellä pörrää päivittäin 10 - 15 pikkulasta (joukossa taaperoitakin) ja lisäksi saman verran aikuisia. Minä ja miehemme olemme kokopäivätöissä emmekä vielä ole onnistuneet löytämään uutta kodinhoitajaa  taannoin sairastuneen tilalle. Satsaamme mieluummin iltamme lasten ja omiiin harrastuksiin, ruoanlaittoon, leivontaan ja niin edelleen kuin siivoukseen.

Mä en arvosta järjestystä. "Clean house is a sign of a wasted life."

Laiskuutta, välinpitämättömyyttä. Meillä ei ole ystäviä. Koskaan kukkaan ei käy kylässä, joten mitä väliä? Surullista, mutta totta.

Mulla on huono järjestyksenylläpitokyky. Tsemppaan aina väliläl, mutta sitten tulee taas kaaos. Varsinaisesti likaista meillä ei ehkä ole, mutta tavarat kulkeutuvat mikä minnekin ja pölykoiria näkyy nurkissa. En tiedä, en tajua, miten pääsisin siistiin olemiseen käsiksi. Yksi helptous olisi isompi asunto. Tai vähemmän tavaraa ;)

Inhoan lasten kanssa siivoamista. 

Remontti on juuri valmistunut, ja tavarat vielä etsivät paikkojaan, mutta eipä meillä ole yleensäkään kovin siistiä (puhdasta kyllä mielestäni on, teen kuitenkin viikkosiivouksen joka viikko, mutta tavaroita ajelehtii siellä sun täällä). Syyt ovat nämä:

-tavaraa on liikaa, harrastamme paljon kaikkea ja kyllä sitä tavaraa vaan kertyy, kun on askartelu-, tuunaus-, kirjallisuus- ja musiikkiprojekteja kesken

-olen ainoa aikuinen taloudessamme ja käyn kokopäivätyössä

-lasten harrastukset vievät paljon aikaa iltaisin ja viikonloppuisin

-tykkään mieluummin laittaa meille hyvää ja terveellistä ruokaa kuin järjestellä kotia

-harrastan itse aktiivisesti liikuntaa ja katson, että oma terveyteni on tärkeämpi kuin kodin siisteys

-olen boheemi luonne eikä pikku epäjärjestys haittaa minua

-jne. Syitä on paljon :-)

n40

Teen paljon mielummin jotain muuta kun siivoan. :)

Mua ei häiritse epäjärjestys yhtään. Pystyn erinomaisesti rentoutumaan sotkuisessakin kodissa ja keksin takuulla tuhat mukavampaa puuhaa kuin siivoaminen, esimerkiksi sohvalla löhöäminen ja netissä surffailu. Miksi tuhlaisin aikaani siivoamiseen?

Tällä hetkellä sen takia että olen ollut jo viikon kipeänä. Jo imurin heiluttaminen asunnon läpi aiheuttaa sellaisen olon että kuolema kuittaa. Tavarat pysyvät kyllä suht hyvin paikkoillaan mutta kyllä nuo pyykit jo alkavat komentamaan pesuun...

Meillä ei ole varsinaista kaaosta, koska tavaroilla on omat paikkansa. Pientä sekasotkua kyllä on, koska ristiäisten jälkeen on vielä lisäpöydät ja tuolit viemättä varastoon ja helposti niille pöydille sitten tulee ohi mennessä kasattua tavaraa. Tavallisesti meillä on aika siistiä, koska olen järjestyksen ystävä. Mies ei kyllä ole, aina se etsii milloin mitäkin tavaraansa. Asiaa ei edesauta se, että motkotan tämän tästä, että jos olisit viimeksi laittanut senkin tavaran käytön jälkeen paikoilleen niin nyt ei tarvitsisi ihmetellä.

Tällä hetkellä siksi kun tehdään isoa remonttia.

Yleensä siksi, että lapset sotkevat tehokkaasti  leikkiessään enkä minä halua koko ajan olla siivoamassa ja järjestämässä :)

En jaksa siivota kaiken aikaa. Kaikki muut perheenjäsenet jättävät lasit, lautaset, mukit sun muut pöytään tai tiskipöydälle. Ruuantähteet lautaselle. Kiukkusin tästä vuosikaudet kunnes selvisi, että ovat ADDeja. En oikein voi enää kiukustua. Siivoan kaikki astiat aina heti koneeseen kun näen, monta kertaa päivässä. Ärsyttää vähemmän, kun ei mieti asiaa lainkaan eikä näe samaa astiaa lojumassa moneen kertaan. Jos antaisin astiavuoten kertyä, ne pitäisi siivota kuitenkin ennen kuin alkaa ruokaa laittamaan jotta on laskutilaa kipoille ja astioille. Ja sitten se vasta ärsyttää, kun saa ensin raivata paikat.

Mutta muuten täällä on tavarat pitkin poikin. En mitenkään kykene siivoamaan kaikkea minkä sotkevat. Vaatekasat ärsyttävät ehkä eniten. Siihen turtuu, ja omien tavaroidenkin kanssa alkaa lipsumaan hiljalleen. Ihan sama mitä tässä läävässä tekee, yksi siististi elävä kun vain ahdistuu jos yrittää pitää paikat ojennuksessa.

Piittaamattomaksikin voi näköjään oppia, kun oikein tosissaan 10 vuotta harjoittelee.

Harvoin kotini on sotkuinen, mutta sillon kun on niin johtuu lapseni levittämistä leluista :)

Sotkuinen on kyllä kaukana kaaoksesta.

Me asutaan ahtaasti eikä kaikelle ole kunnolla säilytyspaikkaa. Kaappeja pitäisi jatkuvasti järjestellä. Tavaraa pitäisi laittaa pois, mutta kun oma luonne on "tätä varmasti tarvitsee heti, kun sen hävitän", niin vaikea se on käyttökelpoisesta tavarasta luopua. Itse ostan tavaraa nykyisin vain tarpeeseen, mutta kummasti niitä kippoja ja kappoja tulee lahjaksi.

Mies taas on sitä tyyppiä, jolla pitää kaikki käyttötavara vaatteet lukien olla käden ulottuvilla. Keittiön pöydän nurkalla on joku paperiläjä, jota en siivoa. Mies ei saa puhtaita vaatteitaan narulta kaappiin, joten ne on sitten pinossa kylppärissä, josta mies niitä ottaa. Minä en vie enää niitä miehen kaappiin, koska se on niin sotkuinen.

Koska vaihtoehtona on joko nalkuttaa, tehdä kaikki itse tai sietää epäjärjestystä, olen valinnut viimeisen vaihtoehdon. Toisaalta ovikellon soidessa iskee pieni paniikki.

Arvotan muita juttuja korkeammalle kuin alituinen ja loputon siivoaminen (ja sitä se olisi, jos haluaisi pitää tämän 6 henkilön talouden aina tiptop). Kuolinvuoteella tuskin koen suurta iloa ja onnea siitä, että käytin suurimman osan elämääni siivoamiseen.

Mies ja lapset sotkee koko ajan enkä ehdi eikä kiinnosta siivota toisten sotkuja koko aikaa. Eikä se mielestäni ole edes minun velvollisuuteni, siivotkoot itse sotkunsa.

Meillä ei ole kaaosmaista, mutta sotkuista useinkin. Syynä ehdottomasti se, että meillä on neljä sotkijaa + yksi erittäin sotkuinen koira, mutta vain yksi joka tykkää siististä kodista (minä). Lisäksi miehelläni on sellainen perisuomalainen tapa näyttää suuttumusta, että mitään ei sanota, mutta kaikkialle jätetään sotkua jos sitä tuppaa tulemaan. Kun aamulla näkee täällä helvetinmoisen sotkun jossa astiat levällään, kalsarit keskellä olkkaria jne, tiettää että viime tiistaina sanoin ehkä jotan josta hän pari päivää mietittyään pahoitti mielensä ja sotkee nyt sitten kolme seuraavaa päivää, eikä kerro mikä mieltä painaa vaikka kysyisin.  Jos olen oikein jalolla tuulella ja täynnä lähimmäisenrakkautta, natkutan hänelle niistä kalsareista jolloin hän saa hyvän syyn suuttua "oikeasti" ja syyttää minua siitä etten anna hänen elää omassa kodissaan. Sitten teeskennellään hetki että se on oikea syy. Useimmiten en viitsi vaivautua, siivoan vaan ja ihmettelen mitenkähän muut parit kommunikoi.

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 11:02"]

"Clean house is a sign of a wasted life."

[/quote]

Tästä lauseesta voisi tilatan sellaisen ah niin muodikkaan seinätarran, ja laittaa eteisen seinälle, että vieraat näkevät sen heti ovesta tullessaan. 

Se "opittu piittaamattomuus" on minulla kuitenkin pakon sanelemaa ja kuormittaa jonkin verran minua kaiken aikaa. Käytännön tasolla on ollut pakko oppia sietämään sotkua. Psyykkisellä tasolla en voi koskaan oppia erityisesti pitämään runsaasta epäjärjestyksestä. Osaan jo olla piittaamatta siitä, mutta kyllä minulle tulee heti parempi ja aktiivisempi olo, jos paikat ovat poikkeuksellisesti järjestyksessä. Silloin tuntuu huojentavalta ja voi "hengittää vapaammin".

13

Koska olemme laiskoja.