Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ERoaminen - miten selvitä kaikista miljoonista asioista??
08.09.2013 |
Olen ollut mieheni kanssa teini-iästä lähtien ja siis lapsuudenkodista menin naimisiin.
Nyt yli 20v. avioliittovuoden jälkeen näyttää, että en kertakaikkiaan jaksa enää hänen alkoholin käyttöään ja siitä aiheutuvaa masennusta / tympeää käytöstä.
Meillä on useita lapsia, eri-ikäisiä, nuorin pv-koti ikäinen ja sitten koululainen ja 2 lähellä aikuisikää.
MIetin vaan, miten sitten kaikki pikkuasiat tehdään yksin, mitä en osaa tehdä: jos nyt muutan tästä vaikka nuorempien lasten kanssa, miten muutto? En osaa yksin kaikkea pakata (tekniset jutut, painavat jne.). Muuttofirmakaan ei tee kaikkea eli aika omatoiminen pitää olla - tai sitten maksaa niin maltaita ettei ole varaa.
Miten saan pesukoneen asennettua uudessa asunnossa? Entä kattovalaisimet? Mies on kuitenkin aina hoitanut kaikki nuo tuollaiset jutut.
En osaa käyttää ruohonleikkuriakaaan - sitäkin joutuisi edes vähän käyttämään jos vaikka rivariin muutetaan tästä omakotitalosta.
Autolle en osaa tehdä oikein mitään,autopesuunkaan en ole vuosikausiin vienyt autoa.
Ja miten se muutto ylipäänsä, ensin kai pitäisi talo myydä, no sehän kestää kuukausikaupalla tässä taloustilanteessa.
Ja miten sitten kun lapset kasvavat, ja olisi kaikkia urheilujuttuja ja poikien juttuja jne. - itse olen todella huono urheilussa enkä kykene mitään hiihtoa / luistelua / pyöräilyä kovin kummasti opettamaan kun en osaa niitä.
Nyt joku ajattelee että olen joku tosi avuton. No, nuo nyt on just ne jutut mitä en handlaa. Muuten koen olevani parempi selvittämäään henkisiä ongelmia, menemään elämässä eteenpäin, hoitamaan raha- yms. asioita, suunnittelemaan jne., kuin mies.
Mulla ei ole edes ketään kaveria joka auttaisi tai muita semmoisia tuttuja oikein, eli aika yksin olen.
Osin näihin se mun lähtö on kaatunut aina ennenkin. Mutta mä en oikeesti kohta enää jaksa, jos tuo mies ei muutu. Ja ei se tunnu tajuavan, kieltää vaan kaikki ongelmansa.
Kommentit (22)
No, sanoisin, että kaikesta selviät, jos vain haluat, jopa lampuista :)
Niin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsin useat noi joutuu kohtaamaan, et ole ensimmäinen. Ja voin kertoa, et itse hiihdän satoja kilometrejä talvisin vapaalla tavalla, ja luistelen nykyään oikein hyvin. Ilman eroa en olisi noita kokeillut edes opetella, saatika ostaa vehkeet. Ruohonleikkuut ja autojutut oppii kyllä, kun vähän rohkenee perehtyä.
Ota asia kerrallaan käsiteltäväksi.
Mietin vaan, että joo voishan sitä opetella, mutta
- mähän saan jo sähköiskun kun en tiedä mitä sen lampun kanssa pitäisi tehdä, ja olen muutenkin aika heikko ja pätkä niin miten mä sitä kannattelen ja kytken samaan aikaan
- mulla tuskin on voimia vääntää jotain pesukonejuttuja, vaikka saisinkin selvitettyä jostain mitä pitää vääntää...
- luistelua ja hiihtoa yritin kyll äkovasti opetella lapsuudessa, mutta en oppinut, mä vaan en ole liikunnassa lahjakas
- pyörää mulla ei ole ollut n. 20 vuoteen joten en kehtaa ostaakaan, kun en osaisi sitä ajaa kaupasta kotiin (tai monet niistä kai pitäisi itse kasatakin, ja millä mä saisin sen edes autoon kannettua. Tai ei se edes mahtuisi mun auton. Pakettiautoa en taatusti osaa ajaa, joten en voisi ostella oikein mitään huonekalujakaan.)
Noh, joo teen nyt asioista vaikeita, mutta tuolta minusta nyt kuitenkin tuntuu. Ja samaan aikaan ahdistaa tuo mies.
ap
Kuulehan nyt, älä huolehdi noista pikkuasioista. Jos sinulla on huono olo liitossasi, niin ei sinun lähtösi pitäisi kaatua siihen, ettet osaa käyttää ruohonleikkuria. :) Jos olet vaikka menossa ostamaan pesukonetta, tilaat kotiinkuljetuksen ja kysyt, voisivatko he asentaa koneen samalla (tai antaa sinulle tarpeeksi hyvät neuvot, jotta osaisit itsekin). Internetistä löytyy tuhottomasti apua joka hommaan, alansa ammattilaiset ovat puhelinsoiton päässä ja jos rahasta on pulaa, niin varmasti jostain löytyy jokin tuttava tai sukulainen, joka osaa nämä asiat tehdä, tai ainakin tietää jonkun, joka osaa. Liikuntaa opetetaan kouluissakin niin, että kyllä lapset hiihtämään oppivat, jos yhtään se heitä kiinnostaa.
Nyt itseluottamusta kehiin ja teet vaikka listan niistä asioista, joita et osaa/voi tehdä, ja sitten mietit, kuinka asian ratkaiset. Otat vaikka sen ongelmanratkaisuharjoituksena. Ja ovathan vanhimmat lapsesikin melkein aikuisia - heidän luulisi osaavan auttaa joissain asioissa! Ei kaikkea tarvitse osata tai tehdä yksin, eikä ole häpeä pyytää apua - eihän kukaan meistä mikään yleisnero ole. :) Ei se sinun elämäsi suunta nyt ihan yhdestä kattolampusta kiinni voi olla - eihän? Tsemppiä nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sä tosiaan olet aika avuton. Ehkä sun on vain parempi pysytellä naimisissa jos et tosiaan osaa itse pakata esim. digiboksia ja "muita teknisiä juttuja".
Kiitti tsemppauksesta, meinaa ihan tulla tippa silmään :).
Niin joo, netistä löytäää... joo mitenhän mä sen nettiyhteydenkään osaan hoitaa!? :)
Tuo listan tekeminen voisi tosiaan olla mun juttu.
Mutta tosiaan just tuttuja mulla ei oikein ole, sukulaisiakaan ei, paitsi vanha isäni, joka myöskään ei oikein ikinä osannut / halunnut tehdä "miesten juttuja", en tiedä osaisko hän jossain auttaa mutta ei voi sen varaan kaikkea laskea.
No, kaipa nuo kaikki sitten selviäisivät jotenkin kun olisi pakko. Hassua että meinasin lähteä jo vajaa 10v. sitten kun oli tosi vaikeeta, mutta silloin tunsin olevani vielä jotenkin niin kiinni miehessä...
sen jälkeen tuli sitten vielä 2 lastakin, kun oli parempia vuosia tuossa välissä.
Nyt kun mietin, oisko ollut ehkä sittenkin parempi lähteä silloin.. olisi ehtinyt ehkä löytää vielä uuden kumppanin jonka kanssa perhettä perustaa, ja olisi ollut silloin vain 2 lasta valmiiksi huollettavana... ja silloinen asunto paljon helpommin myytävissä kuin nykyinen.
Toisaalta pelkäsin niin kovasti silloin myös sitä, että jos en löydäkään enää miestä enkä saa enää lisää lapsia - no niitä nyt ainakin sitten onneksi sain.
Nyt olen siis vanhempi n. 40v., ja pelkään noiden
- miten jaksan arkea yh:na kun lukemattomat pikkujutut pitää hoitaa kaikki itse (lumityöt jne.)
- mitä jos en löydäkään uutta miestä, en halua varmaan yksinkään elää
- talousasiatkin mietityttää, mitä jos esim. jäisin työttämäksi. Muutnekin elintaso putoaa vääjäämätt.
- miten lapset suhtautuvat? Mies ei juo niin paljon, että lapset siitä suoranaisesti kärsisivät, nuorin tykkää isästään ihan kympillä. Lapsille ero voi olla pahasta sittenkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 19:50"]
Kyllä sä tosiaan olet aika avuton. Ehkä sun on vain parempi pysytellä naimisissa jos et tosiaan osaa itse pakata esim. digiboksia ja "muita teknisiä juttuja".
[/quote]
Hmm digiboksia ei enää ole. Osaan itse pakata kyllä vastaavat, mutta esim. ison taulu-tv:n irrotus seinältä ei ole niin helppoa. Eikä lamppujen.
Yksi mikä rassaa on se, että meillä on ihan kauhean paljon tavaraa, mies on oikea hamstraaja, en tajua mihin kaikki tavara autotallista ja varastosta saataisiin. Kaatopaikallekin vienti maksaa (ja millä sitä sinne veisikään, oma autoni on tosi pieni). Osa tavarasta on ihan roskiskamaa, osa jotain hänen erikoistyöjuttujaan. Ei oikein mitään normaalia "myyntikelpoista".
ap
No vaihtoehtoja on kaksi: joko rupeat tekemään asioille jotain ja opettelet ne taidot joita yksineläminen vaatii, tai sitten jäät nykytilanteeseen ja annat asioiden olla. Selityksen makua noissa sinun kodinlaitto-ongelmissa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt nainen rohkeutta, eikä kitinää. Itse en ole mikään työnarkomaani edes, eli ilman kunnianhimoa mennään. Kuitenkin eron jälkeen ostin kohtapuolin auton. Opettelin öljyt sun muut asiat. Ikinä en ollut edes tankannut, ja eka kerta jännitti sairaasti. Nykyinen miesystävä on lievästi jopa kiusaantunut, kun nostelen autonpellit itse, enkä kuten hänen exänsä, eli kiti kiti... Osaan vaihtaa renkaat ja ostaa sen öljypurkin kaikista valinnanvaroista kaupasta ihan itse + asioida aina varaosaliikkeessä ja vaihtaa pyyhkinjänsulat. En siis tiennyt autoista mitään ennen eroa. Eli etkähän sinäkin opi esim. pyörällä ajamaan ja muutakin.
Hassua on se, että ennenkuin tapasin mieheni, olin mielestäni ihan pärjäävä tyttö. Teininä itse hommasin jotain kaapeleita ja vedin telkkarille jatkojohtoja (koksit) että sain sen omaan huoneeseen, naulasin itse tc-kiinikkeet. Ostin ja asensin stereot. Ym.
Jotenkin sitten iski nää perinteiset roolit päälle kun aloin mieheni kanssa seurustella / mentiin naimisiin.
Olisi pitänyt vaan olla sinkkuna pidempään, muuttaa itsekseen ja kasvaa itse aikuiseksi, mutta se nyt taas on toinen tarina, miksi meni näin....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selityksen makua joo. Kuule jos haluaa lähteä niin lähtee myös.
Rivarissa pärjää kelaleikkurilla. Lamppu on kiinni katossa joko sokeripalassa ja koukussa tai pistokkeella. Etsit työkalupakista pienen ruuvarin ja irrotat. Ne ns. Tekniset asiat on aivan ylimainostettuja ja niistä selviää. Pesukoneen kytkee joko itse, huoltomies tai tilaamasi putkimies tai ns. Vara-aviomies. Digiboksi pakataan irrottamalla piuhat seinästä ja töllöstä ja käärimällä se pyyhkeisiin. Roska pakataan jätesäkkeihin. Älä nyt hukuttaudu ja selittele itsellesi syytä miksi sinun ei tulisi lähteä. Alkoholisti ei ole hyvä huushollissa lapsille. Kaikkiin noihin sun pulmiisi saa apua, vaikka naapurista tai maksamalla.
Aloitat ilmoituksella: aion hakea eroa. Ja sitten aamulla täytät sen hakemuksen ja viet maistraattiin. Siitä se alkaa
Terv. Kolmen yh
Pesukoneen kytkeminen on helpoimpia asioita mitä kohtaat. 2 letkua vaan kiinni, ja hommaat kiristysremmin toiseen johtoon. Katot mallia siitä mikä nyt on. Ja kantsii niitä ruuvimeisseleitä vähän hommata. Kyllä sä nyt yrität keksiä tekosyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 19:50"]
Kyllä sä tosiaan olet aika avuton. Ehkä sun on vain parempi pysytellä naimisissa jos et tosiaan osaa itse pakata esim. digiboksia ja "muita teknisiä juttuja".
[/quote]
Hmm digiboksia ei enää ole. Osaan itse pakata kyllä vastaavat, mutta esim. ison taulu-tv:n irrotus seinältä ei ole niin helppoa. Eikä lamppujen.
Yksi mikä rassaa on se, että meillä on ihan kauhean paljon tavaraa, mies on oikea hamstraaja, en tajua mihin kaikki tavara autotallista ja varastosta saataisiin. Kaatopaikallekin vienti maksaa (ja millä sitä sinne veisikään, oma autoni on tosi pieni). Osa tavarasta on ihan roskiskamaa, osa jotain hänen erikoistyöjuttujaan. Ei oikein mitään normaalia "myyntikelpoista".
ap
[/quote]
Miksi sä kuvittelet että juuri sinä otat ja viet kaiken elektroniikan sieltä talosta, tai niitä isoja huonekaluja?
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 20:20"]
Pesukoneen kytkeminen on helpoimpia asioita mitä kohtaat. 2 letkua vaan kiinni, ja hommaat kiristysremmin toiseen johtoon. Katot mallia siitä mikä nyt on. Ja kantsii niitä ruuvimeisseleitä vähän hommata. Kyllä sä nyt yrität keksiä tekosyitä.
[/quote]
Heh, pesukoneen kytkeminen on miehelle aina ollut KAAAUHEA homma ja siitä ei ilman kovaa kiroilua ole selvitty.
Joo oon mä jopa yrittänyt perustaa jo aikaa sitten oman työkalupakin, kun miehen tavaroidsta ei ikinä löytänyt mitään, jos nyt olisi vain pikkunaulan halunnut seinään lyödä taulua varten.
Ostin Ikeasta sellaisen mini-ruuvinvääntimenkin itselleni.
Ainoa vaan että mies kun ei omista tavaroistaan löydä niin on tyhjentänyt sen mun perusvarustellun työkalupakinkin jo :(. No, täytyy kerätä uusiksi...
Jotenkin mulla kai on pohjimmiltaan olo että onko yh sitten aina joku "toisen luokan kansalainen", samoin lapseni? Pidetäänkö mua epäonnistujana?
JOs tässä olisikin vaan jostain muista parisuhdeasioista kyse niin olisin tosi valmis tekemään työtä sen eteen. Mutta tällä hetkellä tuntuu, että miehen masennusta ja meidän parisuhdetta jne. ei voi auttaa, jos hän juo vähänkään. Niin en mä tiedä mitä enää voi tehdä... jos hän ei suostu hakemaan hoitoa ja yrittämään raitistua.
ap
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 20:22"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 19:54"]
[quote author="Vierailija" time="08.09.2013 klo 19:50"]
Kyllä sä tosiaan olet aika avuton. Ehkä sun on vain parempi pysytellä naimisissa jos et tosiaan osaa itse pakata esim. digiboksia ja "muita teknisiä juttuja".
[/quote]
Hmm digiboksia ei enää ole. Osaan itse pakata kyllä vastaavat, mutta esim. ison taulu-tv:n irrotus seinältä ei ole niin helppoa. Eikä lamppujen.
Yksi mikä rassaa on se, että meillä on ihan kauhean paljon tavaraa, mies on oikea hamstraaja, en tajua mihin kaikki tavara autotallista ja varastosta saataisiin. Kaatopaikallekin vienti maksaa (ja millä sitä sinne veisikään, oma autoni on tosi pieni). Osa tavarasta on ihan roskiskamaa, osa jotain hänen erikoistyöjuttujaan. Ei oikein mitään normaalia "myyntikelpoista".
ap
[/quote]
Miksi sä kuvittelet että juuri sinä otat ja viet kaiken elektroniikan sieltä talosta, tai niitä isoja huonekaluja?
[/quote]
No tätä tavaraa on sen verran kyllä, että taatusti siitä riittää molemmille... on 2 isoa taulu-tv:tä, huonekaluja täyttämään iso okt...
ap
Ei sun tarvitse just nyt noita kaikkia asioita tietää ja hoitaa! Ne tulee yksi kerrallaan, ja selvität ne sitä mukaa. Aloitat tärkeimmästä, hommaat asunnon ja soittelet kaikki virastot läpi ja selvität mitä paperiasioita ja muita tärkeitä asioita pitää hoitaa. Aloitat vaikka lastenvalvojasta, yksi virasto kyllä neuvoo aina seuraavaan paikkaan.
Ja kodin käytännön asioihin saat neuvoja ja apua kun vain avaat suusi. Vaikka nettiyhteys: soitat tai käyt jossain liikkeessä, kerrot minkälaista yhteyttä tarvitset ja pyydät niitä suosittelemaan. Kerrot myös ettet itse osaa asentaa mitään, joten voisivatko suositella sellaista palvelua joka sen tekee.
Aina saa apua kun vain pyytää! Pakettiautoja voi vuokrata kuljettajineen, on työkavereita joiden miehet voi tulla kantamaan painavia huonekaluja, serkun mies joka näyttää kuinka kattolamput kiinnitetään.
Aloita! Ota yksi juttu ja hoida se. Sun ei tarvitse tänään hoitaa niitä kaikkia asioita, vaikka hoitaisit yhden päivässä, se on kaikki lähempänä vapautta. Tee aloitus vaikka heti ja tulosta avioerokaavake netistä. Siitä se lähtee.
Eikö sinulla tosiaankaan ole yhtään ystävää tai tuttua, jolta kysyä apua mahdollisissa ongelmatilanteissa? Tai heidän miehiään? Palkattua apua saa kyllä ihan kaikkeen, muuttomiesten kanssa voi tehdä sopimuksen, että he samalla irrottavat lamput tai pakkaavat hankalat tavarat jne. Kaikesta selviää, ja selviäminen on suunnattoman voimaannuttavaa.
Voiskohan sitä ensin mennä asumuseroon...?? Antaa vielä toiselle mahdollisuus raitistua? Talo varmaan silti pitäisi myydä, mikä on sääli.
Mietin että jos esim. tekisi niin, että
- laitetaan talo myyntiin
- siksi aikaa muuttakoon mies vaikka mihin läävään niin halvalla kuin voi, että meillä on varaa maksaa, ja laitetaan lainat lyh.vapaalle jos tarttee
- kun talo menee kaupaksi (voi mennä monta kk), täytyy sitten sopia se vapautuminen mahd. pitkälle että ehditään löytää uusi koti
- tai hätätilassa muutettava vähäksi aikaa vaikka vuokralle sitten lasten kanssa (mistä tulee paljon lisäkuluja, kun tulee ylimääräinen muutto)
- lisäongelma on se,että tällä alueella ei ole vuokra-asuntoja, eli joutuisin kuskaamaan lapsia kouluun/pv-kotiin tänne (ja myös sopivan hintaisen uuden kodin löytäminen tältä alueelta kestää... en kuitenkaan haluaisi lapsia repiä ihan uuteen paikkaan/ympäristöön)
- sitten jos näyttäisi että miehessä ei muutosta tapahdu, voisi ne eropaperit laittaa, kun on ensin asumuserossa. VAi saako elatustukea jos on vain asumusero?? Yrittäisin saada miehen kuittamaan elarit kertasummana sillä mitä talosta jää lainojen jälkeen hänen osuudeksi, koska pelkään että hän ei niitä muuten tule maksamaan....
ap
Alue: Aihe vapaa
mun ero oli tosi helppo, kun jäin asumaan yksiöön, jossa asuimme perheenäkin. oli mun omistama, joten silleen helppo nakki. lapset oli aluksi yhteishuollossa, mutta vuosi sitten mies sai yksinhuoltajuuden. ovat mulla viikonloppuisin. taloudellinen tilanne huononi vain siten, että en saanut enää laplilisiä ja maksan nyt elatustukea. muuten olen paljon onnellisempi.