Lue keskustelun säännöt.
Kohtalotovereita?Äitys kaduttaa joka päivä
25.09.2013 |
eikä siksi että hoitaminen on rankkaa tai talous ei kestä.Vaan siksi etten tajunnut mikä huoli heidän elämästään minulla on jo nyt..kaikesta mahdollisesta tulevasta ihan kaikissa ikänumeroissa,huh,en ois tähän ryhtynyt jos oisin tiennyt.Melkein toivon että oma matkani päättyis aiemmin jottei minun tarvitsisi tuntea tätä...
Joskus kuvittelin kyllä että kun mulla on vain poikia pääsen huolehtimisessa hieman helpommalla..ja se oli todella tyhmästi luultu!
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 12:46"]
nO mutta , vika ei ole äitiydessä vaan sinun ajatusmaailmassasi. Miksi huolehdit kokoajan ? Etkö iloitse lainkaan ? Elä omaa elämääsi , anna lasten kasvaa huoletta.
[/quote]
En vaan pysty!!Voiko olla ohimenevääkään kun huolet kasvaa lasten kasvaessa...olen tehnyt elämäni suurimman virheen!!
En tiiä pelkäänkö siksi niin paljon jotta en pettyisi niin suuresti jos siihen tulis syytä...valmistanko itseeni pettymyksiin!?
Tiedän et olis psykologin paikka mutta mitä se mun "pakko" ajatuksille voi...
Tätä oloa on jatkunut nyt puolisen vuotta...enkä ole nykytilassa saanut aihetta huoleen lapistani mutta elän koko ajan tulevassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa sairaalta. Nyt hommaa itsellesi apua.
Minkä ikäiset lapset sulla on ?
Niin no jos sulla on jalka poikki, niin mitä se lääkäri sille voi?
Jos sulla heittää kuupassa, niin mitä se psykologi sille voi?
Ei ne varmaan mitään osaakaan, voidaan ajaa alas koko terveyspuolen palvelu.
Jestas , nyt äkkiä puhumaan tuosta johonkin . Pois tältä palstalta ja yhteys neuvolaan .
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 13:07"]
Jestas , nyt äkkiä puhumaan tuosta johonkin . Pois tältä palstalta ja yhteys neuvolaan .
[/quote]
Miksi neuvolaan??
Ei mun lapset tai kukaan muukaan kärsi siitä että huolehdin liikaa,mun oma pää kärsii mut ei kai se mitään aivosoluja tuhoo.Mut kai tämä on syy miks osa ei niitä lapsia tee,ei tarvii olla vastuussa kuin itsestään!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP , miksi kirjoitit tuon viestin ?
Mikset ota vastaan vastauksia vaan tyrmäät kaiken ?
Neuvola on helpoin reitti lähteä hakemaan tk-psykologille aikaa.
Kyllä sun perhe kärsii jos olet aina ahdistunut ja peloissasi.
Ap, ei ihmisen elämän ole tarkoitus olla pelkkää huolta ja kärsimystä. Sinä ansaitset apua ihan itsesi vuoksi, et lastesi vuoksi.
Ja kyllä mä luulen, että lapsetkin voi paremmin, jos niillä on onnellinen ja tasapainoinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en sitä kyllä ulospäin näytä!Mä lähinnä kyselin onko kohtalotovereita eli äitejä jotka on liian huolissaan kaikesta ja kuten jo kuvasin yllä...ei mieskään mua ymmärtänyt.Mun pointti tässä on vaan se että kun niitä lapsia sitten tekee niin tajuaakin vähän liian myöhään et kannat huolta niistä loppuelämäsi..siinä jää tosiaan oma elämä "elämättä"(vaikka perhe onkin omaa elämää) tai ainakin se oma elämä unohtuu...toisia ei taas kiinnosta hevospaskaa mitä lapsilleen elämässä käy!
Ap
Kyllä minä huolehdin lapsista kovasti. Välillä valvon yöllä kun joku on sairaana ja mietin kaikkea kauheaa lapsen kuolemasta lähtien. Mutta usimmiten koen lasten tuovan iloa ja onnea. Nautin työstäni , liikunnasta ja keskusteluista lasten kanssa. ikinä, en edes synkimpinä hetkinä, en ole katunut äitiyttä. Sensijaan olen kyllä miettinyt , että eipä kyllä todella tiedä mihin ryhtyy kun lapsia tekee.
Ei ole kyllä normaalia , jos tuntuu että oma elämä unohtuu.
Vai yritätkö kertoa , että olet kaikessa ylihuolehtimisessasi kaikista äideistä erinoimaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 14:13"]
No en sitä kyllä ulospäin näytä!Mä lähinnä kyselin onko kohtalotovereita eli äitejä jotka on liian huolissaan kaikesta ja kuten jo kuvasin yllä...ei mieskään mua ymmärtänyt.Mun pointti tässä on vaan se että kun niitä lapsia sitten tekee niin tajuaakin vähän liian myöhään et kannat huolta niistä loppuelämäsi..siinä jää tosiaan oma elämä "elämättä"(vaikka perhe onkin omaa elämää) tai ainakin se oma elämä unohtuu...toisia ei taas kiinnosta hevospaskaa mitä lapsilleen elämässä käy!
Ap
[/quote]
Jospa tuo helpottaa kun asiat alkavat rullaamaan omalla painollaan. Jos tiedostaa liian tarkasti ongelmakohdat ja riskit lasten elämässä, se voi olla joskus aika raskasta. Sitä ei ymmärrä jos saa tavallisen lapsen. Sitten kun saa seuraavan joka on vaativampi, ehkä lahjakaskin mutta kaikilla tavoilla vaativa ja hankala, asiat alkaa nähdä eri tavalla.
Kannattaa käydä keskustelemassa asiasta jonkun ammattilaisen kanssa. Jos on satunnaisia fiiliksiä niin se kuuluu kai asiaan, mutta jos on päivittäistä viikosta toiseen niin sitten ulkopuolista apua.
Heippa ap, täällä sulle kohtalotoveri. Juuri eilen illalla mietin, että jos olisin tajunnut, kuinka köykäiset eväät minulla on antaa lapsilleni tähän elämään, en olisi koskaan tehnyt lapsia. Ihan siis vaan suojellakseni heitä tältä elämältä, joka ei sitten hyvistä aikeista huolimatta mennytkään kuten kuvittelin. Ja kyse ei ole siitä, ettenkö huolehdi lapsistani, koska pidän heistä hyvää huolta ja lapsilla on elämässään paljon onnellisia asioita.
Minä olen alkanut ajatella näin sen myötä, mitä enemmän meillä on elämässä ollut vastoinkäymisiä. Olen vasta lasten syntymän jälkeen tajunnut, kuinka hauras elämä on, ja kuinka paljon riippuu siitä, minkälaiset aikuiset lapsia ympäröivät. En siis ole ahdistunut pelkästään omien lapsieni puolesta, vaan siitä että niin moni lapsi joutuu pelkäämään joka päivä. Koen itseni jotenkin neuvottomaksi ja voimattomaksi, koska oma elämäni on ollut välitilassa niin pitkään, enkä ole voinut tarjota lapsille sellaista pysyvyyttä ja elintasoa mitä uskoin voivani tarjota.
Minusta minun tunteeni ovat täysin normaaleja normaalin ihmisen tunteita, enkä tosiaan koe minkäänlaista tarvetta mennä tilittämään näitä neuvolaan tms. Tavallinen elämän rajallisuuteen ja sattumanvaraisuuteen liittyvä ahdistus nyt vaan kuuluu elämään, ei se ole viranomaisasia. Otetaanpa kuka tahansa ihminen, jolla on elämässään ollut menetyksiä ja kurkataan hänen päänsä sisään, niin kyllä sieltä löytyy myös vähän melankolisempia tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen kokee , että äitiys kaduttaa joka päivä ja oma elämä jää elämättä, en näe tilannetta normaalina.
Jos ihminen kokee , että äitiys kaduttaa joka päivä ja oma elämä jää elämättä, en näe tilannetta normaalina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kadun äitiyttä koska koen että mitä mun lapsista tuleekin tai ei tule,mä olen vastuussa tai syyllinen koska olen heidän äitinsä(yhtälailla isä myös)
Eli kuitenkin,voin todeta että olen aika yksin ajatusteni kanssa.Mikään erinomainen en missään kyllä ole.
ap
Et ole mielisairas, koska kadut äitiyttä. Monet katuvat, siitä ei vain saa puhua.
Lapsillani menee tällä hetkellä erinomaisesti,mutta sekään ei vakuuta minua niin että voisin lopettaa "ylihuolehtimisen"tulevaisuudesta.
Joskus sitä ajatteli 18v.ettei ikinä tee lapsia "tähän maailmaan" ja olen näin kuullut joidenkin toteavan lisäkseni.Olisipa sitä pysynyt siinä ajatuksessa..
Jos et olisi lastesi äitu , näitä ihania ihmisiä ei olsi maailmassa etkä olisi koskaan saanut tutustua heihin. Miten elämää voi katua?
[quote author="Vierailija" time="25.09.2013 klo 14:59"]
Miten elämää voi katua?
[/quote]
Helposti.
Mitä mietit, ennen kuin hankit lapsia? Mikä oli sinun syysi hankkiutua raskaaksi?
nO mutta , vika ei ole äitiydessä vaan sinun ajatusmaailmassasi. Miksi huolehdit kokoajan ? Etkö iloitse lainkaan ? Elä omaa elämääsi , anna lasten kasvaa huoletta.