"suutarin lapsella ei ole kenkiä". Pitikö tämä paikkansa lapsuudessasi?
Eli mitä tahansa ammattia äitisi ja isäsi edustivatkin, hoitivatko he kotona kunnialla asiat, jotka liippasivat lähellä vanhemman ammattia tai työtä? Vai pitikö sanonta "suutarin lapsella ei ole kenkiä" paikkansa teidän perheessänne?
Kommentit (25)
Mä olen kuvataiteilijan tytär, enkä koskaan ole osannut piirtää. Siitä huolimatta kaikki aina kehuivat mua taiteellisesti lahjakkaaksi. Missähän se sitten näkyi, varmaan yleisessä hömelyydessä?
Olen siivoojan tytär ja meillä kotona todellakin oli siistiä! Sikäli sanonta ei pidä paikkaansa.
Vanhempani olivat ammattiopiston käyneitä, mutta mahdollistivat ja vaativat lapsien käyvän lukion ja siitä pidemmälle. Lapsista tuli dippainssejä, psykologi ja lääkäri. Kuri oli kova.
Paperimiehen tyttärellä oli kyllä aina ihan nokko piirustuspaperia. Että ei kait sitten?
Olin luokkani ja varmaan koko koulun rikkaimmasta perheestä mutta ainoita, jotka eivät saaneet aitoja leviksiä tms. Siinä mielessä kyllä.
Äitini oli siivooja eikä meilä koskaan ollut kotona siistiä (paitsi kerran vuodessa, jouluna). Ymmärrän tosin hyvin, meitä oli 4 sisarta, vuoden välein syntyneinä, joten kukapa nyt raskaan työpäivän jälkeen muiden kämppiä siivonneena olisi jaksanut vielä meidän neljän kakaran sotkut siivota. Isä ei edes roskia vienyt, sillä hänen mielestään kotihommat kuuluu vain äidille.
Isä taasen oli ammatiltaan amk lehtori, vaati kyllä meiltä sisaruksilta hyviä numeroita, varsinkin matematiikkaan ja kieliin liittyen, mutta koskaan ei istunut auttamaan läksyjen kanssa. ne meidän piti hoksata itse.
Eli meidän kohdalla kyllä tuo sanonta piti paikkansa.
Mun isäni oli lehden taittaja, samassa rakennuksessa oli painotalo. Meillä oli aina paljon piirrustuspaperia ja värityskirjoja. Ammattikoulussa opiskelin itsekin taittoa. Äitini oli psykiatrinen sairaanhoitaja. En keksi tästä muuta kuin sen, että en lapsena/teininä käyttänyt äitiäni terapeuttina. Äiti taas harrasti teatteria ja se mielestäni näkyi lapsuudessa "suutarin kenkinä".
No mun äiti oli perhepäivähoitaja. Laiminlöi kyllä meitä muksuja aika lailla mm lähtemällä baariin ja jättämällä meitit keskenään.. Isi juopotteli mut ei asunut kotona.. Sen vaikutusta en osaa arvioida.
Vanhempani olivat kirkolla töissä mutta eivät kauheasti puhuneet uskonnosta meille lapsille. Pyhäkouluun kyllä laitettiin ja oli lasten raamattu. Olin riparilla ja isosena. Minusta tuli täysi-ikäisyyden lähestyessä ateisti. Nykyään olen eronnut kirkosta.
Olen kokin tytär, mutta äiti ei jaksanut panostaa kotona ruokaan työpäivänsä jälkeen. Kotiruoka oli lähes poikkeuksetta pahaa.
äitini oli tosi tiukka säännöistä- mutta ei pihalla valvonut meiltä lapsia yhtään ja tapaturmia sattui- meitä oli 4 lasta
ps äitini toimi mm. sijaisopettajana
Äitini oli siivooja. Meillä oli sotkuista. Minä hoidin suurimman osan siivouksesta, mutta en jaksanut aina.
Isäni oli sähkömies. Hän teki (tekee) kotona kummallisia sähköviritelmiä, eli sähköasiat oli meillä huonommin hoidettu kuin "normaaleissa" perheissä. Äidin ammatti suunnittelijana ei kotona juurikaan näkynyt. Tai ehkä meillä piirreltiin aika paljon äidin johdolla.
Äiti oli lastentarhan johtaja, ja teki usein niin pitkiä työpäiviä, ettei ollut meitä omia lapsia hoitamassa. :(
No en ole mielisairas vaikka molemmat hulluja hoitivatkin.
Pitäähän toi vieläkin usein paikkansa. Esim. tuntemani lastenhoitajan lapset käy psykoterapiassa ja ovat totaalisen huonosti kasvatettu....eli ei mitenkään.
Äiti oli opettaja. Mulla aina läksyt tekemättä, kokeisiin lukematta ja äiti ei ikinä ollut kiinnostunut mun numeroista. Opin lukemaankin vikojen joukossa.
Äiti oli opettaja. Mulla aina läksyt tekemättä, kokeisiin lukematta ja äiti ei ikinä ollut kiinnostunut mun numeroista. Opin lukemaankin vikojen joukossa.
Olen aika korkea-arvoisen upseerin tytär, mutta meillä ei todellakaan ollut mitään armeijan kuria ja järjestystä kotona! Kaverini totesi että meillä eletään kuin huvikummussa! ;)