Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu kuin olisin näyttelyesine.
24.09.2013 |
Todellinen pohjamudissa rypeminen... Tuntuu että olen vain näyttelykalu. Miehelle siis. Hän on ottanut puolison joka on kivan näköinen, mutta ajan myötä alkaa paljastua että minulla on vain paljon velvoitteita ja to be-asioita ulkonäöllisestikin. Silti kumminkaan minun aktiivisuuttani ei jakseta kuunnella, katsella tai osallistua yhtään mihinkään, lemmikkiä ei saa hankkia häiritsemään ja lapset eivät saa tulla samaan sänkyynkään aamuyöstä koskaan. Nätti nainen jonka pitää seisoa passissa, että jos mies sattuisi tarvitsemaan puolisoa esim. sukulaisvierailuun tai muuhun hänen juttuunsa. Ulkonäköä ei saa muuttaa, minun pitää olla hiljaa ja hoitaa osani kotona mukisematta ja saamatta turhia innostuksen puuskia. Sitten ihmetellään kun vaimo kököttää "miettiliäänä" iltaisin koneen ääressä suu viivana. Vaimo miettii, että miten kestää tätä tylsyyttää! :(
Kommentit (11)
Pitäisiköhän sinun tehdä asialle jotain? Ei se mies siitä muutu, jos et laita luuta kurkkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin sä nyt niin kovin nätti olet...
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 11:06"]
Pitäisiköhän sinun tehdä asialle jotain? Ei se mies siitä muutu, jos et laita luuta kurkkuun.
[/quote]
Olen sanonut asian ääneen hienovaraisesti, tyyliin että olen aika aktiivinen ihminen, ja että tuntuu että kaikki kielletään ja että aikoinaan mies ihastui rempseyteen, mutta nyt ei sitten anna minun olla sellainen ja toteuttaa itseäni. Kyllä hän sen myönsi. Sanoi että on vaan tämmönen hiljaisuutta rakastava. ap
Miestä et voi muuttaa, mutta itsesi voit. Sinun ei tarvitse taipua miehesi vaatimukseen olla hajuton, väritön ja mauton. Rupea olemaan oma itsesi. Esitä ajatuksia, rupea elämään omaa elämääsi. Puhu miehellesi hänen kohtuuttomista vaatimuksistaan.
Varaudu myös siihen mahdollisuuteen, että tienne eroavat. Jos miehesi on tosiaankin niin jyrkkä, kuin kuvailet, hän ryhtyy muutosvastarintaan ja haluaa pitää kaksin käsin kiinni omasta ihannevaimon kuvasta, jonka kaltaiseksi hän on pyrkinyt muokkaamaan sinua. Ellette löydä kompromissia, voi avioero olla paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 11:06"]
Siisti stoori, sisko.
[/quote]
Minusta ei niin siisti kyllä. ap
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 11:11"]
Miestä et voi muuttaa, mutta itsesi voit. Sinun ei tarvitse taipua miehesi vaatimukseen olla hajuton, väritön ja mauton. Rupea olemaan oma itsesi. Esitä ajatuksia, rupea elämään omaa elämääsi. Puhu miehellesi hänen kohtuuttomista vaatimuksistaan.
Varaudu myös siihen mahdollisuuteen, että tienne eroavat. Jos miehesi on tosiaankin niin jyrkkä, kuin kuvailet, hän ryhtyy muutosvastarintaan ja haluaa pitää kaksin käsin kiinni omasta ihannevaimon kuvasta, jonka kaltaiseksi hän on pyrkinyt muokkaamaan sinua. Ellette löydä kompromissia, voi avioero olla paras ratkaisu.
[/quote]
Haluaisin jonkun kompromissin tähän, en eroa, mutta välissä mietin että jos mieskään ei halua joustaa, niin lopulta se menee siihen että on ns. omat elämät. Siitä on sitten helppo lipsahtaa, vaikka ihastua ja rakastua toiseen. Pelottava ajatus, mutta tämä paketoiminen ahdistaa.! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 11:11"]
Miestä et voi muuttaa, mutta itsesi voit. Sinun ei tarvitse taipua miehesi vaatimukseen olla hajuton, väritön ja mauton. Rupea olemaan oma itsesi. Esitä ajatuksia, rupea elämään omaa elämääsi. Puhu miehellesi hänen kohtuuttomista vaatimuksistaan.
Varaudu myös siihen mahdollisuuteen, että tienne eroavat. Jos miehesi on tosiaankin niin jyrkkä, kuin kuvailet, hän ryhtyy muutosvastarintaan ja haluaa pitää kaksin käsin kiinni omasta ihannevaimon kuvasta, jonka kaltaiseksi hän on pyrkinyt muokkaamaan sinua. Ellette löydä kompromissia, voi avioero olla paras ratkaisu.
[/quote]
Peukutin tätä jo, mutta se ei tunnu olevan tarpeeksi. Tämän kirjoittaja sanoi napakasti nähdäkseni kaiken oleellisen. Muutoksen voit tehdä vain sinä itse.
Muista, että elät omaa elämääsi - et miehesi, et lastesi. Ja elämiä on kullakin tasan yksi.
Kuulostaa minun eksältäni. Helpotti heti kun jätin sen, suosittelen. Hän halusi minun olevan anorektisen laiha, ja olinkin. Sairauteni perusteella hän varmaan oli minuun ihastunut, ei mistään muusta syystä. Sukulaisvierailuilla ja muissa edustustilaisuuksissa minun olisi kuitenkin pitänyt syödä kohteliaasti kaikki mitä eteen laitettiin ja tarjottiin, tai mies raivosi asiasta jälkeenpäin viikon verran. Mitään persoonallisuudenpiirteitä ei saanut olla eikä osoittaa, minun oli vastattava kaikessa miehen fantasioita ilman että hänen tarvitsisi tutustua minuun itseeni.
Elämä oli rasittavaa ja ristiriitojen täyttämää. Yhteisiltä tutuilta olen kuullut että mies joutuu vaihtamaan muutaman vuoden välein edelleen nuoreen ja naiiviin kun tuppaa käymään niin että siinä 25 ikävuoteen mennessä ne alle parikymppisenä napatut tyttöset kasvattavat selkärangan ja jättävät sen. Aivan niinkuin minäkin tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä kun lukee näitä nettipalstoja, niin väkisinkin ajattelee että onko hyviä, kunnollisia, mukavia, luotettavia, huomaavaisia, hyväsydämisiä, naista kunnioittavia yms. miehiä olemassakaan. Tuntuvat kaikki olevan omahyväisiä ja itsekkäitä tärkeilijöitä, jotka ovat omasta mielestään niin paljon parempia kuin naiset. Mutta me naiset tiedetään asian oikea laita. Ollaan aivan yhtä arvokkaita kuin miehet ja ihmisinä kypsempiä.
Siisti stoori, sisko.