En pääse irti ahmimisesta

21,

Voi nyt v***u oikeesti. Minulla ei ole ongelmaa kcalmäärien laskemisen kanssa. Sanoinhan että syön myös vapaasti mitä haluan kerran viikossa, jos haluan. Yleensä en halua.

Jos omaa yli 50 kg ylipainoa, on se nyt prkl jos ei siinäKÄÄN vaiheessa saa kaloreita laskea ettei vaan pääsisi laihtumaan!!!

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 19:04"]

21,

Voi nyt v***u oikeesti. Minulla ei ole ongelmaa kcalmäärien laskemisen kanssa. Sanoinhan että syön myös vapaasti mitä haluan kerran viikossa, jos haluan. Yleensä en halua.

Jos omaa yli 50 kg ylipainoa, on se nyt prkl jos ei siinäKÄÄN vaiheessa saa kaloreita laskea ettei vaan pääsisi laihtumaan!!!

[/quote]

Jos et itse halua tunnustaa tosiasioita, fine, sehän on oma valintasi. Jätä kuitenkin muiden neuvominen.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 18:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 18:12"]

Olen laskenut kcalmäärät sen takia, että paino putoaisi. Sitä on bed:in jälkeen todella paljon ylimääräistä. Syön kuitenkin lämpimäksi ruuaksi samaa kuin muutkin perheessä, laskuria tarvitsen vain, etten söisi liikaa. Minun on vaikea hahmottaa vieläkään paljonko on liikaa. Jos syönkin liikaa, vähennän kcalmäärää myöhemmin syötävästä. 

Itselläni myös bed puhkesi anoreksia jälkeen. Kn on koko elämänsä syönyt liian vähän tai liian paljon, tarvitsen ainakin minä todellakin laskuria.

[/quote]

Suosittelisin ihan vakavasti sinuakin kääntymään jonkun puoleen.

Syömishäiriössä ruoasta tulee elämän keskipiste. Kaloreiden jatkuva laskeminen pitää sitä yllä, ja siitä pitää todellakin päästä eroon toipuakseen syömishäiriöstä. Syömishäiriöstä toipuvan ei liioin pidä laihduttaa. Ahmimishäiriöinen laihtuu jo jonkin verran, kun sairaus hellittää. Laihduttamisen aika on vasta, kun toipuminen on jo pitkällä.

[/quote]

Komppi tälle. Vahingollinen ajattelumalli on myös, että liikaa syödyt kalorit vähennetään seuraavista syömisistä.

Onpa sUrullista kuulla etten olekkaan parantunut vaikka vuoteen en ole ahminut tai jättänyt syömättä. Voi voi. Onneksi täällä on lääkäreitä paikalla jotka osaavat sanoa minua näkemättä että hoitoon on mentävä!

Kaikkien syömishäiriöiden ensimmäisiin ohjeisiin kuuluu lopettaa kalorien laskeminen.

Jotkut lääkärit jopa pitävät kaloreiden pakonomaista laskemista syömishäiriönä, mutta vähintäänkin se on oire sellaisesta.

Jos et usko, kysy keneltä tahansa syömishäiriöihin perehtyneeltä lääkäriltä.

Minä sain aikanaan ohjeeksi bulimiasta toipumiseen ensin opetella syömään säännöllisesti. Seuraavaksi piti ruveta kuuntelemaan oman elimistön viestejä nälästä ja kylläisyydestä. Piti opetella, että syöminen ja ruoka olivat näläntunteen ja ravinnontarpeen tyydyttämistä varten. Kalorien laskemisesta piti luopua kokonaan.

Toinen osa toipumista oli omien tunteiden kohtaaminen ja käsittely. Ruoka oli toiminut minulla tunteiden turruttajana, ja tunteiden kohtaaminen oli todella pelottavaa. Oli jotenkin hienoa, kun pääsin siihen vaiheeseen, että tunnistin tunteen ja tunnistin sen hetken ja syyn, miksi aikaisemmin siinä tilanteessa olin lääkinnyt itseäni ruualla, mutta uskalsin antaa itseni tuntea ne tunteet, enkä mennytkään ahmimaan.

Yleensä taustalla on jokin ongelma tunteiden kanssa tai psyykehäiriö. Myös stressaava, epätyydyttävä elämä voi selittää käytöstäsi.

t. erityislapsi talosta ulos, ahmiminen loppui siihen

Hei ap,

Mä oon kohtalotoveri. Parisenkymmentä vuotta mullakin takana päivittäistä ahmimista ja oksentelua. Nyt se on loppunut. Toki taipumus on krooninen, mutta mulla ajatustasolla joku nipstaaki päätti taipua toiseen asentoon puolitoista vuotta sitten ja ahminta loppui. Ei laakista, vaan muutaman yksittäisen ahmintakerran myötä homma hiipui kokoon. Sinullakin on toivoa. Minä jos kuka tiedän sen.

Salaisuus löytyy sisältä. Pitää uskaltaa olla välittämättä yhtä ankarasti, ts. jos nyt kerran syöpötyttää, niin ei sillä isossa mittakaavassa väliä oo. Salli ensiksi itsellesi virheiden teko. Oikeasti, eikä vain teoriassa.

Toinentärkeä perusasia on saada ruokarytmi raiteilleen. Kylläisenä ei tee samalla tavalla mieli ahmia. Mua auttoi kiloklubi. Olin ahminut niin kauan, että normaalit annostkoot ja ruokarytmi piti opetella ihan alusta. Katsoin kaloritaulukoista, kuinka paljon piti syödä ja millaista ruokaa. Ensimmäiset viikot menivät hyvin, parin kuukauden päästä oli vaikeampi syömishimo, mutta sain sen talttumaan. Sitten olo alkoi tuntua fyysisesti niin hyvältä, että vältin ahmimista ihan sen takia, etten halunnut tuntea oloani yhtä väsyneeksi, masentuneeksi ja saamattomaksi kuin ahmiessa.

Jokainen on erilainen ja jokaisen tie terveyteen mutkittelee omalla tavallaan. Pitkäkään ahmimishistoria ei tarkoita sitä, ettetkö voisi vielä oppia elämään normaalilla syömisrytmillä. Täydellinen ei tarvitse olla - mutta edes harventunut ahmiminen on paljon parempi kuin jokapäiväinen piina.

Onnea matkaan.

Mitä ahmija tai bulimikko syö, kun ahmimiskohtaus iskee päälle?

Voin olla väärässä, mutta silloin vedetään jäätelölitraa, sipsejä, pullaa ja kaikkea sellaista, missä on niitä tyhjiä kaloreita, lisäaineita ym. Harvaa tekee mieli syödä jotain varsinaista ruokaa, esimerkkinä nyt vaikka kokonainen kattilallinen karjalanpaistia perunoilla. Ruuan laadulla on siis merkitystä. Mitä ravinteikkaampaa ruokaa, sitä kylläisempi olo. Sitä vähemmän tarvetta ahmia sitä liikaa.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 21:10"]

Mitä ahmija tai bulimikko syö, kun ahmimiskohtaus iskee päälle?

Voin olla väärässä, mutta silloin vedetään jäätelölitraa, sipsejä, pullaa ja kaikkea sellaista, missä on niitä tyhjiä kaloreita, lisäaineita ym. Harvaa tekee mieli syödä jotain varsinaista ruokaa, esimerkkinä nyt vaikka kokonainen kattilallinen karjalanpaistia perunoilla. Ruuan laadulla on siis merkitystä. Mitä ravinteikkaampaa ruokaa, sitä kylläisempi olo. Sitä vähemmän tarvetta ahmia sitä liikaa.

[/quote]

Juurikin näin. Itse vedän(vedin) "kierteessä" tavallisimmin jäätelöä, karjalanpiirakoita, muffinsseja jne.. Helposti sulavaa ja täysin tyhjiä kaloreita. Kun aloin syödä oikeaa ruokaa enemmän, ei tee niin paljoa mieli syödä muuta.

22

Ala syödä säännöllisesti tasan 3 tunnin välein ja riittävästi rasvaa ja proteiinia joka aterialla. Sokeri kokonaan pois.

Ota yhteyttä esim. syömishäiriökeskukseen. Kyse ei ole pelkästään oikeanlaisesta syömisestä tai itsekurista, vaan vinosta suhtautumisesta ruokaan ja syömiseen.

Mitä sitten söisin kolmen tunnin välein? Esimerkkejä?

En usko että kyse on pelkästään syömiseen liittyvästä ongelmasta, vaan tossa on taustalla jotain, jonka ehkä haluat turruttaa syömällä. Ota tosiaan yhteyttä sinne syömishäiriökeskukseen tai käy juttelemassa jonkun psykologin / psykiatrisen sh:n kanssa. Ei siitä ainakaan mitään haittaa ole!

Ei tässä nyt taida säännöllinen syöminen ihan riittää avuksi, jos käytös on jo ehdollistunut pakonomaiseksi, ja jatkunut parikymmentä vuotta jonka aikana ongelmaa on todennäköisesti yritetty omin voimin useastikin ratkaista.

Suosittelen myös Syömishäiriökeskusta tai yleensä ammattilaisen apua. Nämä on monimutkaisia psykologisia ja fysiologisia ongelmavyyhtejä nämä syömishäiriöt, eivätkä ne yleensä itseä niskasta kiinni ottamalla ratkea, varsinkaan näin kauan jatkuttuaan.

Ruokailu esimerkkejä:

aamulla puuroa+marjoja/smoothie marjoista

lounaalla ruisleipää, leikkelettä, kasviksia

välipalaksi hedelmiä/juureksia

päivälliseksi lämmintä ruokaa, kokonaiskcalmäärä alle 900

välipalaksi hedelmiä/juureksia (riippuen kumpiako söit aiemmin)

iltapalaksi tee, ruisleipää/näkkäriä aamuiseen tapaan

Näin syömällä saat kaloreita vain sen verran, että laihdut mutta syöt terveellisesti ja täyttävästi. Nälkä pysyy varmasti poissa.

Mä pelkään pahoin ettei tuohon auta mitkään ruokavaliot sun muut. Tarvitse ammattiauttajan apua. Mä syön kaksin käsin kuukausitolkulla ja olen sitten täysin syömättä jonkun aikaa. Olen myös kokeillut kaikkea ja vaikka mun elämä on ollut hyvää, niin pakkohan tälläisen on jostain johtua. Veikkaan, että sultakin joku päätohtori löytäisi jonkun solmun ja sen kun saatte aukaistua, niin sä pystyt syömään terveellisesti ilman oksentelua.

Minäkin suosittelen ammattiauttajan apua!

Kustannus Oy Duodecimilta on ilmestynyt kirja "Irti ahminnasta - Kohti tasapainoista suhdetta ruokaan", jossa on itsehoito-ohjelma, jonka toimivuudesta ahmintahäiriön hoidossa on runsaasti tutkimusnäyttöä. Kirjan hinta kolmisenkymppiä, en tiedä löytyisikö kirjastoistakin.

[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 11:38"]

Ruokailu esimerkkejä:

aamulla puuroa+marjoja/smoothie marjoista

lounaalla ruisleipää, leikkelettä, kasviksia

välipalaksi hedelmiä/juureksia

päivälliseksi lämmintä ruokaa, kokonaiskcalmäärä alle 900

välipalaksi hedelmiä/juureksia (riippuen kumpiako söit aiemmin)

iltapalaksi tee, ruisleipää/näkkäriä aamuiseen tapaan

Näin syömällä saat kaloreita vain sen verran, että laihdut mutta syöt terveellisesti ja täyttävästi. Nälkä pysyy varmasti poissa.

[/quote]

Ihan hyviä perusterveellisiä ohjeita, jotka varamaan jokainen tietää. 

Valitettavasti meidän syömishäiriöisten "nälkä" on paljon muutakin kuin fysiologista nälkää, eikä se nälkä pysy järkevällä syömisellä pois. Me syömme toisinaan jopa, kun olemme niin täynnä että jo kuvottaaa, mutta silti ei pysty lopettamaan ruoan tunkemista suusta sisään. Seuraamme kuin ulkopuolisina sairasta ahmimista, kykenemättä lopettamaan. Inhoamme itseämme siksi että ahmimme, mutta itseinho ei johda siihen että pystyisi lopettamaan ahminnan, vaan itse asiassa jollain tapaa haluun ahmia lisää, se kun toimii yleislääkkeenä pahaan oloon ja ahdistukseen.

t. BED-ahmimishäiriöinen

Kaksi asiaa tulee mieleen.

1) Ahmimishäiriö syntyy yleensä sen vuoksi, että ihminen yrittää pakonomaisesti laihduttaa. Jätetään aamiainen tai jokin muu päivän varsinaisista aterioista väliin. Verensokeri laskee, mitä yritetään paikkailla pikkunaposteluilla. Jossain vaiheessa iskee luonnollisesti hirmunälkä, minkä vuoksi syödään sitten kerralla koko päivän kaloritarve ja helposti sen ylikin.

Eli nimenomaan tietoinen paastoaminen ja nälän kasvatus, laihduttaminen jne. saattavat helposti johtaa pahaan ahmimishäiriöön.

Jos haluaa pitää linjat kunnossa, kannattaa siis syödä ne päivän kolme ateriaa  hyvällä omallatunnolla ja luopua välipalasyömisestä. Siis siitä, että kuittaa aterian jollain pienellä ja yleensä sokeripitoisella välipalalla.

2) Ammattiapua tarvitaan, kun tilanteesta on tullut aloituksen kaltainen vuosiakestävä  noidankehä. Ihmisen ajatukset pyörivät vain syömisen, ruuan ja laihdutuksen ympärillä. Syömisellä tai syömättömyydellä yritetään todellisuudessa ratkoa tai käsitellä jotain tunnepuolen ongelmaa sen sijaan että pitäydyttäisiin alkuperäisrtarkoituksessa eli elimistön ravinnonsaannissa. Samoin bulimiatyyppinen oksentelu on todellinen terveysriski. Bulimikot kärsivät usein pahoista hammasvaurioista oksentelun aiheuttamien vatsahappojen vuoksi sekä korvattuaan syömisen tunneperäisellä lohtusyömisellä heiltä jää uupumaan elimistön tarvitsemat ravinteet ja kivennäisaineet. Tämä on todella olennaista nimenomaan ahmimisessa, koska elimistö ikään kuin jatkuvasti huutaa niita hyviä ravintoaineita, joita se ei muuten saa. Siitä piinaava ja kyltymätön näläntunne.