En pääse irti ahmimisesta
Enkä sen jälkeisestä oksentelusta. Tätä jatkunut jo parikymmentä vuotta, mutta nyt pahentunut joka päiväiseksi. Lisäksi olen lihonut reippaasti... Ei kiva. Miten saada itseään niskasta kiinnI?
Kommentit (32)
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 11:38"]
Ruokailu esimerkkejä:
aamulla puuroa+marjoja/smoothie marjoista
lounaalla ruisleipää, leikkelettä, kasviksia
välipalaksi hedelmiä/juureksia
päivälliseksi lämmintä ruokaa, kokonaiskcalmäärä alle 900
välipalaksi hedelmiä/juureksia (riippuen kumpiako söit aiemmin)
iltapalaksi tee, ruisleipää/näkkäriä aamuiseen tapaan
Näin syömällä saat kaloreita vain sen verran, että laihdut mutta syöt terveellisesti ja täyttävästi. Nälkä pysyy varmasti poissa.
[/quote]
Täähän on ihan paska ruokavalio ahmijalle: vähärasvainen ja -proteiininen. Gluteeni voi laukaista ahmimista siinä missä sokerikin, joten se myös pois.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 11:38"]
Ruokailu esimerkkejä:
aamulla puuroa+marjoja/smoothie marjoista
lounaalla ruisleipää, leikkelettä, kasviksia
välipalaksi hedelmiä/juureksia
päivälliseksi lämmintä ruokaa, kokonaiskcalmäärä alle 900
välipalaksi hedelmiä/juureksia (riippuen kumpiako söit aiemmin)
iltapalaksi tee, ruisleipää/näkkäriä aamuiseen tapaan
Näin syömällä saat kaloreita vain sen verran, että laihdut mutta syöt terveellisesti ja täyttävästi. Nälkä pysyy varmasti poissa.
[/quote]
Täähän on ihan paska ruokavalio ahmijalle: vähärasvainen ja -proteiininen. Gluteeni voi laukaista ahmimista siinä missä sokerikin, joten se myös pois.
[/quote]
Kyllä "ahmijalle" paras ruokavalio on sellainen, että lopetetaan kaikenlainen ruoka-aineilla kikkailu ja panttaaminen "lihomisenpelossa". Sehän on se peikko, joka saa ihmisen tarkkailemaan neuroottisesti syömistään, jolloin laihtumisesta, syömisestä ja oksentelusta tulee pakkomielle.
Pitäisi pystyä rentoutumaan sen aterian äärellä, nauttia ruuasta ja tietyllä tavalla luopua kontrollista. Kaikenlainen kontrolli, ruoka-aineiden kieltäminen itseltään johtaa siihen, että se ruoka kontrolloi sinua etkä sinä syömistäsi. En myöskään usko viimeisen päälle askeettisen ruokavalion noudattamiseen. Jos aina syö vain viiliä, puolukoita, ruisleipää ja kalaa (niin hyviä ruokia kun ovatkin) ja kaikki muu vilja, pasta, peruna, riisi ovat ns. "kiellettyjen aineiden listalla" siitä vasta syntyykin mieletön ruuan "kaipuu".
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 14:16"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 11:38"]
Ruokailu esimerkkejä:
aamulla puuroa+marjoja/smoothie marjoista
lounaalla ruisleipää, leikkelettä, kasviksia
välipalaksi hedelmiä/juureksia
päivälliseksi lämmintä ruokaa, kokonaiskcalmäärä alle 900
välipalaksi hedelmiä/juureksia (riippuen kumpiako söit aiemmin)
iltapalaksi tee, ruisleipää/näkkäriä aamuiseen tapaan
Näin syömällä saat kaloreita vain sen verran, että laihdut mutta syöt terveellisesti ja täyttävästi. Nälkä pysyy varmasti poissa.
[/quote]
Täähän on ihan paska ruokavalio ahmijalle: vähärasvainen ja -proteiininen. Gluteeni voi laukaista ahmimista siinä missä sokerikin, joten se myös pois.
[/quote]
Kyllä "ahmijalle" paras ruokavalio on sellainen, että lopetetaan kaikenlainen ruoka-aineilla kikkailu ja panttaaminen "lihomisenpelossa". Sehän on se peikko, joka saa ihmisen tarkkailemaan neuroottisesti syömistään, jolloin laihtumisesta, syömisestä ja oksentelusta tulee pakkomielle.
Pitäisi pystyä rentoutumaan sen aterian äärellä, nauttia ruuasta ja tietyllä tavalla luopua kontrollista. Kaikenlainen kontrolli, ruoka-aineiden kieltäminen itseltään johtaa siihen, että se ruoka kontrolloi sinua etkä sinä syömistäsi. En myöskään usko viimeisen päälle askeettisen ruokavalion noudattamiseen. Jos aina syö vain viiliä, puolukoita, ruisleipää ja kalaa (niin hyviä ruokia kun ovatkin) ja kaikki muu vilja, pasta, peruna, riisi ovat ns. "kiellettyjen aineiden listalla" siitä vasta syntyykin mieletön ruuan "kaipuu".
[/quote]
Tässähän ei ole jätetty pois mitään. Viikonloppuisin annan itselleni luvan syödä jopa roskaruokaa/suklaata/sipsiä. Tosin niitä ei enää tee mieli, joten ei tule syötyä niitäkään. Samaa mieltä; mitä enemmän jättää pois, sitä enemmän tekee ihan kkaikkea mieli.
T. Se, joka tuon listan teki ja nro 7
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 14:12"]
10;
tiedän. Mainitsemallani ruokavaliolla selätin itse BED-oireyhtymän. Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin miten voin pysyä terveellä tavalla kylläisenä, jolloin verensokeri tms eivät heilauta ahmimista päälle. Lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni saavutettu laihtuminen toi innon, jolla en pysty enää ahmimaan. lasken kyllä kalorit melko (turhankin?) tarkkaan päivittäin, mutta mitä siitä. Syön terveellisesti, laihdun ja olo on äärettömän hyvä :)
T. 7
[/quote]
Ok, itse söin suunnilleen noin kun BED aikanaan puhkesi, enkä ollut ikinä laihduttanut ennen kuin sitten kun BED oli jo alkanut ja saanut aikaan huomattavaa lihomista.
Mulla ei muutenkaan mikään verensokeri tms aiheuta ahmimishimoa vaan ihan suoraan tietynlaiset psykologiset tilat, esim. tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunne, yksinäisyys, masentuneisuus, kapinallinen välinpitämättömyys reaktiona vastoinkäymiseen (vitutko millään väliä kun mikään ei kuitenkaan onnistu). Luulen että syyt on aika samanlaisia kuin missä jotkut muut tarttuvat viinapulloon.
Omalla kohdalla ahmimisongelma syntyi sen jälkeen, kun olin sairastanut ensin anoreksian. Anoreksiassa kielsin kaikki ylimääräiset, epäterveelliset ja "turhat" ruoka-aineet sillä seurauksella, että jokin siellä "kylläisyyskeskuksessa" meni vinksvonks. Anoreksiassa en tuntenut nälkää (tai pakotin itseni tottumaan siihen), anoreksian jälkeen en taas tuntenut kylläisyyttä.
Kun pääsin anoreksiasta about selville vesille ja lopetin laihdutuksen, tuntui pitkän aikaa, että se syy, joka oli sysännyt liikkeelle syömishäiriön, oli yhä läsnä. Ahmiminen oli sitä, että olisin voinut syödä vaikka kuinka paljon ja mikään järjellinen määrä ruokaa ei saanut minua tuntemaan kylläisyyttä. Mukana oli vielä lisäahdistus lihomisesta, hallinnanmenetyksestä. Ahmimisen jälkeen lupasi itselleen, että nyt teen parannuksen ja syön oikein. Usein mukana oli vielä anorektikolle ominainen rangaistusmentaliteetti ja itseinho: "Kun sika söit itsesi tärviölle edellisenä iltana, ei tarvitse syödä mitään seuraavana päivänä." Kierre oli siis valmis.
Nykyään minulla ei ole enää ahmimiskohtauksia ollenkaan johtuen siitä, etten enää tarkkaile syömistäni. Tunnen olevani tasapainossa , koska syön normaalisti ja aterian jälkeen on sopiva, kylläinen olo.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 11:38"]
Ruokailu esimerkkejä:
aamulla puuroa+marjoja/smoothie marjoista
lounaalla ruisleipää, leikkelettä, kasviksia
välipalaksi hedelmiä/juureksia
päivälliseksi lämmintä ruokaa, kokonaiskcalmäärä alle 900
välipalaksi hedelmiä/juureksia (riippuen kumpiako söit aiemmin)
iltapalaksi tee, ruisleipää/näkkäriä aamuiseen tapaan
Näin syömällä saat kaloreita vain sen verran, että laihdut mutta syöt terveellisesti ja täyttävästi. Nälkä pysyy varmasti poissa.
[/quote]
Menee ihan metsään, kun sanotaan, että kalorimäärä on lämpimän ruuan tärkein kriteeri. Kyllähän se on ruuan koostumus, esimerkiksi, että päivän aterioista tulee riittävästi/sopivasti proteiineja ja rasvaa.
Muutenkin on aika vastuutonta lähteä neuvomaan muita. Lisäksi vielä kerrot itsekin kyttääväsi edelleen kaloreita, mikä tarkoittaa että et suinkaan ole vielä selättänyt omaa ongelmaasi.
Mulla ahmiminen on loppunut, kun olen alkanut syödä proteiinia ja rasvaa vapaasti ja hiilaria rajoitetusti, täysin gluteenittomasti.
Olen laskenut kcalmäärät sen takia, että paino putoaisi. Sitä on bed:in jälkeen todella paljon ylimääräistä. Syön kuitenkin lämpimäksi ruuaksi samaa kuin muutkin perheessä, laskuria tarvitsen vain, etten söisi liikaa. Minun on vaikea hahmottaa vieläkään paljonko on liikaa. Jos syönkin liikaa, vähennän kcalmäärää myöhemmin syötävästä.
Itselläni myös bed puhkesi anoreksia jälkeen. Kn on koko elämänsä syönyt liian vähän tai liian paljon, tarvitsen ainakin minä todellakin laskuria.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2013 klo 18:12"]
Olen laskenut kcalmäärät sen takia, että paino putoaisi. Sitä on bed:in jälkeen todella paljon ylimääräistä. Syön kuitenkin lämpimäksi ruuaksi samaa kuin muutkin perheessä, laskuria tarvitsen vain, etten söisi liikaa. Minun on vaikea hahmottaa vieläkään paljonko on liikaa. Jos syönkin liikaa, vähennän kcalmäärää myöhemmin syötävästä.
Itselläni myös bed puhkesi anoreksia jälkeen. Kn on koko elämänsä syönyt liian vähän tai liian paljon, tarvitsen ainakin minä todellakin laskuria.
[/quote]
Suosittelisin ihan vakavasti sinuakin kääntymään jonkun puoleen.
Syömishäiriössä ruoasta tulee elämän keskipiste. Kaloreiden jatkuva laskeminen pitää sitä yllä, ja siitä pitää todellakin päästä eroon toipuakseen syömishäiriöstä. Syömishäiriöstä toipuvan ei liioin pidä laihduttaa. Ahmimishäiriöinen laihtuu jo jonkin verran, kun sairaus hellittää. Laihduttamisen aika on vasta, kun toipuminen on jo pitkällä.
Täällä myös vuosien ahmimis-oksennuskierre takana. Helmikuussa pääsin psykologille (vaikka aluksi olin skeptinen: psykologini sanoi heti kättelyssä ettei usko bulimian olevan ensisijainen ongelmani ja minähän vedin herneet nekkuun) ja sen jälkeen ensin oksentelu ja lopulta ahmiminen on pikkuhiljaa jäänyt. En vielä väitä olevani selvillä vesillä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa.
Ap, ammattiauttajalle soittoa ja tsemiä!
Kiitos asiallisista vastauksista. Ehkä huomenna taas kaikki on toisin...
10;
tiedän. Mainitsemallani ruokavaliolla selätin itse BED-oireyhtymän. Ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin miten voin pysyä terveellä tavalla kylläisenä, jolloin verensokeri tms eivät heilauta ahmimista päälle. Lisäksi ensimmäistä kertaa elämässäni saavutettu laihtuminen toi innon, jolla en pysty enää ahmimaan. lasken kyllä kalorit melko (turhankin?) tarkkaan päivittäin, mutta mitä siitä. Syön terveellisesti, laihdun ja olo on äärettömän hyvä :)
T. 7