Paljonkin äitejä, joiden raskaus/raskaudet olleet helvettiä?

Mä ainakin olin. Pahoinvoinva ja väsynyt. Varsinkin loppuraskaudesta.

Mä luulen että jos siitä annettais se totuudenmukainen kuva niin täällä ei kukaan tekisi lapsia :D

En kyllä koskaan ole ollut niin huonossa kunnossa, kuin odottaessani lapsiamme. Oikein itku tuli silmään kun vauva lehti kolahti postiluukusta ja kannessa paistatteli viimeisen päälle aurinkoinen ja hyvinvoiva odottaja. Voi kun joskus laitettais realistisempaa matskuu lehtiin.. kuvia yms.. Muutenkin tää kiiltokuva maailma alkaa tulee korvista.. Raskaana oleminen ON RASKASTA toisille meistä.

Ei se helvettiä ole ollut, mutta kipeätä, vaikeata ja sairaslomalla olemista, puolivälistä eteenpäin. Komen lapsen kohdalla näin, kahden ei.

En ole nauttinut raskauksistani, liitoskivut ja muut kolotukset ja pahoinvointi, hyi hitto.

Haluaisimme kolmannen lapsen, mutta en vain pysty siihen enää.

Meillä myös se syy miksi ei tule enempää lapsia kuin nämä kaksi on juurikin se että en vaan pystyisi enää siihen odotusaikaan.

Jep. Alkuraskaus tauotonta oksentelua, se kun loppui alkoi taistelu hereillä pysymisestä koska hemoglobiini alhaalla, sitten alkoi issiasvaivat, sitten supistukset jotka rajoittivat elämää aika paljon. Puhumattakaan alusta loppuun kestäneestä ummetuksesta ja närästyksestä. Loppuvaiheessa on jo niin vittuuntunut että toivoo että kakara tulis jo ulos. 

heh nyt otatte herneet nenään... ei pahoinvointia, muutaman kerran n. närästystä... muutaman kerran liitoskipuja... väsynyt olin ainoastaan, mutta kun nukkuin paljon se helpotti oloa... ei pahemmin kolottanut.. olin elämäni kunnossa, uin mm. =)  kaksi lasta ekan sain 22-vuotiaana

Useampaan otteeseen jouduin olemaan osastolla pahoinvoinnin takia. Sieltä sitten piti yrittää hoitaa työasioita, mikä lisäsi ahdistusta... Ihan loppuraskaus oli kaikista helpointa, kun ei enää oksettanut.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 18:43"]

Meillä myös se syy miksi ei tule enempää lapsia kuin nämä kaksi on juurikin se että en vaan pystyisi enää siihen odotusaikaan.

[/quote]

Meillä oli sama suunnitelma, kolmas on nyt sitten tulossa ehkäisystä huolimatta... Toivon todella että tämä olisi helpompi kuin edelliset, ettei tarvi olla naama norsun veellä seuraavaa puoltavuotta!

[quote author="Vierailija" time="05.09.2013 klo 18:44"]

heh nyt otatte herneet nenään... ei pahoinvointia, muutaman kerran n. närästystä... muutaman kerran liitoskipuja... väsynyt olin ainoastaan, mutta kun nukkuin paljon se helpotti oloa... ei pahemmin kolottanut.. olin elämäni kunnossa, uin mm. =)  kaksi lasta ekan sain 22-vuotiaana

[/quote]

Juuri tästähän ei tässä ketjussa ole kysymys.

Ap sai myös ensimmäisen lapsensa 22 vuotiaana, toisen 24.. ei liene ikään sidonnainen tämä homma. Ja missään nimessä en toivoisi kenellekään että joutuisi kokemaan samanlaiset raskaudet kuin itse, joten olkaa vaan onnellisia te joilla helppoa ollut. Yksi asia lienee se, miksi asiasta ei hirveesti edes puhuta on ainakin omalla kohdallani se, että ne olivat yksinkertaisesti niin rankkoja kokemuksia ettei niistä jaksa/halua enää puhua sen jälkeen kun homma ohi. Oikein kauhulla muistelen ja onnellinen olen, että selvisin. Ei ikinä enää!! 

Minut raskauden vaikeus yllätti täysin. En ollut tajunnut, että se voi olla henkisesti ja fyysisesti niin vastenmielistä. Tästä syystä meille ei enää tule toista lasta. Mies menossa vasektomiaan.

Molempien raskauksien aikana olin sairaalassa tiputuksessa pahoinvoinnin takia. Raskauden loppupuolella iskivät selkäkivut. Ja tästä syystä meidän lapsiluku on ja pysyy kahtena...

Meillä kolme lasta. Ensimmäinen raskaus meni vähän vahingossa, ei suurempia ongelmia. Sitten tuli kaksi keskenmenoa ja uusi raskaus, jonka pelättiin menevän myös kesken. Vähän väliä sairaalassa supistusten takia, järkyttävät liitoskivut, neuvolassa sikiötä luultiin kuolleeksi kun sydänääniä ei löytynyt pitkään aikaan (rv 31), verenvuotoa peräsuolesta sekä emättimestä, totaalinen väsymys johon nukkuminen ei auttanut, en jaksanut kävellä ulkona sataa metriä, kun tuli niin valtavat vatsa- ja selkäkivut. Lisäksi paino nousi turvotuksen takia niin paljon, etten pystynyt lopulta pukemaan itseäni. Ja tässä samalla olisi pitänyt juosta kaksivuotiaan esikoisen perässä. Kaiken kruunasi hirveä pelko raskauden keskeytymisestä. Lopulta syntyi terve, iso poika, jonka solisluu katkesi synnytyksessä. Painoni putosi muutamassa viikossa 15 kg, kun tuo turvotus laski. Tuli vielä kolmaskin raskaus, joka oli myös vaikea, mutta ei puoliakaan kakkosen kaltainen.

Hirveä väsymys lähes kokoajan(johtuen hemoglobiinista joka oli melkein koko raskauden alle 100 huolimatta rautalääkityksestä), olo oli kuin norsulla, jatkuvia kipuja alusta lähtien. Yhden lapsen sain ja toista ei tule!

esikoista odottaessa oksentelin, nukahtelin pystyyn, nilkutin jumiutuneen iskiashermon takia & vaikka tein mitä, ummetusta. lopulta sitten iski paha raskausmyrkytys, muksu hätäsektiolla ulos ja minut teholle toipumaan..

toisessa raskaudessa oli sitten viikkotolkulla jatkuva kuvotus ilman helpottavaa oksentamista &  limakalvot alapäästä ihan helvetillisen kuivat, olo oli kuin pahassa pissatulehduksessa JA hiivatulehduksessa yhtä aikaa . pisteenä Ii:n päälle jatkuva pelko raskausmyrkytyksen uusimisesta, olin usein parin päivän tarkkailussa jonkun pääkivun takia, pissailin tikkuihin & mittailin verenpainetta...fyysisiä vaivojakin pahempi oli henkinen stressi :( !

Oli se todella rankkaa. Kun ei kuukausiin ollut nukkunut kuin maksimissaan 1-2 tunnin pätkiä, olin ihan mielisairas siitä unenpuutteesta. Ekassa raskaudessa olin tosi huolissani siitä että selviäisinkö enää siinä kunnossa vauvanhoidosta, seuraavalla kerralla tiesin jo että heti synnytyksen jälkeen helpottaa, kivut häviävät ja saa taas nukkua.

En silti olisi jättänyt kumpaakaan lasta tekemättä vaikka olisin tiennyt miten kamalaa raskaanaolo voi olla. Se on niin lyhyt aika kuitenkin.

Ihan kamalaa! Ei IKINÄ enää. Sterilisaatio tänne kiitos...

Olen ollut kaikissa kolmessa raskaudessa niin fyysisesti kuin henkisesti aivan loppu. Todella raju pahoinvointi ollut kaikilta viikosta viisi loppuun asti.(käynnitetty kaikki pahoinvoinnin vuoksi viikolla 37, eli heti kun on ns täysiaikainen)

Lapsia olisi lisää haaveissa,mutta itku tulee edes ajatella sitä odotusaikaa, mutta ehkä vielä joskus, vaikka se viekin mehut.