Kuinka iloita toisen raskaudesta?

Siis mitä? Olet vuosimallia 87? Onhan sulla aikaa vaikka kuinka paljon. Rauhoitu. Kyllä se vielä tärppää.

Kyllä, olen -87, muttei minua juurikaan  lohduta se, että ehtisin vielä hankkia vaikka 10 muksua, kun mitään muuta en ole tahtonut oikein koskaan, kuin olla äiti. En osaa kuvailla sitä tunnetta sen paremmin, mutta tämä vauvakuume lähes sattuu.

Tiedän, että on minua paljon vanhempia ja todella kauan lasta yrittäneitä, muttei se oloa helpota.

Olen niin pettynyt itseeni ja niin surullinen.

- Ikuinen luuseri

Hei sekin että sait keskenmenon raskauden ollessa jo aika pitkällä, kertoo että ylipäänsä pystyt raskautumaan. Kyllä se vielä tärppää. Unohda koko yrittäminen niin sitten voi yllätys tapahtua.

Se on totta, että sentään edes voin tulla raskaaksi. Mutta harmittaa olla niin itsekäs kusipää, ettei kykene olemaan vain onnellinen toisten puolesta :(

-ikuinen luuseri

Vaikka kuinka kokisit äitiyden kutsumukseksesi, oman hyvinvointisi kannalta on tärkeää, että löydät myös muuta milekästä sisältöä elämääsi. Tämä on totta riippumatta siitä, saatko lopulta lapsen vai et. Ihmiset, jotka ammentavat onnellisuutta monesta lähteestä, ovat vähemmän alttiita masennukselle ja voimakkaille mielialan vaihteluille kuin yhteen asiaan ripustautujat. Minusta on huolestuttavaa, ettet tahdo elämältä muutakin kuin äitiyttä.

Sinä sentään olet halunnut lasta. Mahtoiko siskosi haluta tulla äidiksi 18-vuotiaana?

Toki tahtoisin muutakin, mutta nimenomaan perheen lisäksi. Ja ykkösjuttu mulle on aina ollut perhe, ensin se missä itse kasvoin ja nyttemmin mies (ja meidän koirat).

Nautin todella esim harrastuksistani ja ystävieni seurasta, työnikin on ok, ja nykyään mulla onkin koko ajan tekemistä jotten joutuisi miettimään sitä mitä puuttuu. No, mietin kuitenkin usein..

- ikuinen luuseri

Siskoni kertoi, että raskaus oli suunnittelematon mutta erittäin iloinen ja positiivinen "yllätys". Mutta itsehän toivoisin, etten edes tahtoisi lasta. Helpottuisi tämä elämä.

-ikuinen luuseri

Omia tunteitaan ei voi valita. Et ole iloinen siskosi raskaudesta, ja se on ihan okei. Se ei tee sinusta huonoa ihmistä tai sisara sen enempää kuin oman raskautesi viivästyminen tekee sinusta luuseria.

Tiedän tunteen, enkä valitettavasti osaa auttaa. Hienoa kuitenkin, että osaat pitää tunteesi kurissa ja olet ystävällisin siskollesi. Aikoinaan koin itse samoja tunteita, kun lapsia ei toiveesta huolimatta kuulunut. Ja meilläkin plussauutisia oli joka puolella ja isovanhemmat hehkuttivát miehen siskoa, jolla syntyi monta lasta peräjälkeen.

Nyt meillä on kolme lasta, mutta edelleen muiden raskausuutiset ovat kova paikka. En edes osaa selittää miksi. Ehkä kateus siitä ,että jollain muulla on jotain mikä minusta on maailman ihanimpaa. 

Aikaisempi raskaus ei valitettavasti takaa mitään. Jos olet yli vuoden aktiivisesti tulla raskaaksi, eikä ole tärpännyt, on aika hakeutua tutkimuksiin. Jos rahapuoli antaa periksi, nopeimmin se onnistuu yksityisellä.

Minulla oli kaksi siskoa samanaikaisesti raskaana ja olin tosi ulkopuolinen kaikissa heidän keskusteluissaan, jotka poikkeuksetta koskivat raskauden ihanuutta. Yritin jotenkin koittaa eläytyä tilanteeseen, ja sitten samaan aikaan oma parisuhteeni päättyi.

Olin silti iloinen siskojeni puolesta, ja heidän lapsensa ovat minulle tosi rakkaita. En olisi todellakaan toivonut heidän onnestaan mitään pois. Seuraan tädin ominaisuudessa heidän lastensa kasvua ja vietän aikaa heidän kanssaan, ja jos jäisinkin lapsettomaksi, niin on minulla nuo tädin pikku mussukat.

Ei toisten onni ole sinulta pois ap, vaikka ymmärrän kyllä että toisen raskaus ja ilo siitä voi tuoda oman surun lapsettomuudesta pintaan. Mutta eihän suru olekaan sama asia kuin kateus, tai se että et pystyisi iloitsemaan siskosi puolesta.

Ainahan sisaruksille ollaan kateellisia ja niitä vihataan ja rakastetaan.

Jos tuo joko joko lapsia tulee- hössötys ahdistaa, niin sitten kerrot tylysti tai erittäin tylysti, että oli keskemeno ja muuta kakkaa ja voisitteko olla huomaavaisia, ettekä ahdistele asialla, kun se raskaaksitulo ei ole omissa käsissä.

Vähän ohis. En tällä hetkellä halua vauvaa, minulla on lapsi ja sitten joskus suunnitellaan niitä lisää.

Silti sukulaiset kyselevät että jokos se toinen tulee jne. Minulle nuo kyselyt eivät ole läheskään niin kova paikka kuin ap:lle, mutta olen ystävällisesti mutta napakasti vastannut "et voi tietää vaikka oltaisiin tässä pari vuotta koitettu. Mistä voit tietää vaikka minulla olisi mennyt raskaus kesken toissapäivänä?". Tylyä, mutta kyllä ne ihmiset kuulevat mahdollisesta raskaudesta jos sellainen on.

Aloittajalle: kun lasta on yritetty yli vuoden kannattaa hakeutua tutkimuksiin. Minua auttoi valtavasti jo se, kun lapsettomuus otettiin vakavasti ja alkoi löytyä syitä miksi vauvaa ei kuulu. Aiemmin kokemasi keskenmeno voi häiritä hormonitoimintaa, esimerkiksi lyhentää luteaaliaikaa tai jättää kohdun limakalvon liian ohueksi pitkäksikin aikaa.

Mutta tosiaan, siskosi raskaus ei mitenkään estä sinuakaan tulemasta raskaaksi ja vanhempiesi ilo seuraavienkin lastenlasten kohdalla tulee olemaan ihan yhtä suurta.

Minulla kävi niin, että vuosien selittämättömän lapsettomuuden jälkeen tulla pamahdin raskaaksi 3 kk sen jälkeen kun siskoni kertoi vauvauutisistaan. Vanhempamme ovat ratkiriemuissaan, kun samana vuonna tuleekin kaksi lastenlasta ja serkuksille tulee näin pieni ikäero. Ja siitä siskonlapsesta tulee aivan mielettömän rakas myös sinullekin, usko pois! Meillä meidän siskosten välit tiivistyivät aivan hirveästi, kun sisko tiesi miten kovasti omaa vauvaa haluaisin ja nyt sitten oli edes siskonlapsi tulossa perheeseen. 

Niille uteliaille jälkikasvun kyselijöille voi vaan sanoa, että kuule tämä on vähän kipeä aihe, jätetäänkö kyselyt tähän.