Miksi isovanhemmat liioittelevat tapaamisten/hoitamisen määriä?

Meillä noin tekee lapsien tädit! Kailotetaan pitkin facea, kuinka ollaan hoidettu koko päivä mun lapsia, vaikka todellisuudessa on käynyt meillä kahvilla, eikä ole lapsien perään tarvinnut katsoa ollenkaan. Yksi antaa koko suvulle sen käsityksen, että vierailee meillä joka päivä hoitamassa lapsia ja hänellä on niin rankkaa! Vierailee meillä nykyään ehkä kerran kahteen viikkoon, sekin on 10-15 minuuttia. Mutta kaikki tädit hehkuttavat, kuinka viettävät niin paljon aikaa lapsiemme kanssa, että huh huh. Minä korjaan enemmän näitä huomautuksia kuin mieheni, aina kun kuulen jonkun tädeistä hehkuttavan. Kerran yksi tädeistä kehui, kuinka käy meillä tosi usein ja auttaa lapsien hoidossa. Kuulin tämän ja oli pakko korjata: "Ai, kerros meillekin kun seuraavaksi tulet hoitamaan lapsia, eipä suo ole kahvillakaan näkynyt melkein puoleen vuoteen"... Kylläpä täti oli sen jälkeen pitkään hiljaa! ja meni muuten noloksi! :D

Sama meillä! Anoppi sanoo muille, että lapset kyläilevät heillä tämän tästä tai jatkuvasti. Se tarkoittaa, että käymme perheinemme heillä kahvilla kutsuttaessa noin kerran kuussa. Muuten heillä ei ole aikaa lapsenlapsilleen eivätkä heitä hoida. Kuulen kyllä joskus sukulaisilta, miten paljon apua anopista on ollut minulle lapsenhoidossa, että on ihanaa kun on sellaiset isovanhemmat ja että onneksi he jaksavat.

No voi kiitos tiedosta. Anoppi VALEHTELEE!

Meillä käly kertoo aina innolla, miten vain he käyvät isovanhemmillamme auttamassa, pesevät matot ja vaihtavat verhot, saunottavat ja paistavat pullaa. Äidilläni on tapana ihastella, että onpa hienoa, mutta miksi ihmeessä palvelutalossa ei kukaan ole koskaan kuullutkaan teistä saati nähnyt.

Ehkä se vaan tuntuu liian vaikealta/ ei-hyväksyttävältä sanoa "käyn harvoin, en hoida lapsenlapsia". Kuitenkin tätä kysytään isovanhemmilta sellaiseen sävyyn, kuin usein kyläileminen ja hoitaminen olisi itsestään selvää. Kysyjänä usein on "vuoden mummo", joka on omien lastenlastensa elämässä tiiviisti. Varmasti isovanhempienkin maailmassa on ripaus samaa pätemistä kuin vanhempienkin maailmassa. Jokainen haluaa olla hyvä vanhempi (= hyvä ihminen?) miksei sitten haluaisi olla hyvä ja osallistuva isovanhempikin?

Koska he kokevat joutuvansa liian usein vastuuseen lapsistasi! Ette kyläile koko perheenä vaan lapset viedään mummolaan mummon vastuulle. Heistä tuntuu, että se on liikaa ja että teet niin liian usein.

Ehkäpä he puhuvat siitä miten toivoisivat asian olevan. Ehkä sellaista on vaikeata sanoa suoraan: toivoisin, että voisitte käydä meillä useammin. Toivoisin, että saisin olla lastenlasten kanssa enemmän. Eivät vaan uskalla puhua kärttyiselle miniälle/ tympeälle tyttärelle suoraan.

Kuulostaa appivanhemmiltani. Kertovat ulkopuolisille, että käymme heillä usein ja kuinka paljon hoitavat lapsia. Asumme melko kaukana toisistamme, joten olemme yleensä yötä heillä. Kyläilemme vain sovitusti. Hauskaa onkin etteivät he siitä huolimatta välttämättä olekaan kotona. Meillä on heidän kotiavaimensa, joten emme jää ulos. Saattavat tulla, kun olemme jo nukkumassa. Joskus on käynyt niin, että olemme ehtineet jo lähteä ennenkuin palaavat menoistaan. En ymmärrä mikseivät kerro meille menoistaan, vaikka tietävät kissanristiäisensä jo etukäteen. Käymme heillä 3-5 kertaa vuodessa (osalla kerroilla eivät ole edes kotona) ja silti anoppi selittää miten käymme heillä usein. Lapsia ovat hoitaneet kerran esikoisen nukkuessa vauvana (1h) ja kaksi kertaa parin tunnin ajan illalla. Emme siis tosiaan rasita heitä jatkuvasti kyläilemällä tai vaatimalla lastenhoitoa. Silti heidän puheistaan saa ihan toisenlaisen kuvan.