Lue keskustelun säännöt.
Äiti (ja isä) sekaantuu koko ajan elämäämme...
18.06.2013 |
Vanhempani asuvat kauempana, ja kun tulevat käymään, viipyvät yleensä muutaman päivän. On heistä toki apua, sitä en kiellä, mutta olen niin kyllästynyt elämäämme puuttumiseen...Kysymättä tekevät meillä vaikka mitä, esim. katkovat pihani puita, laittavat jotain ikivanhoja hyllyjä seinille, päättävät yhtäkkiä, että lasten rakentaman majan risut voi heittää kaatopaikalle, äiti uudelleenjärjestää keittiömme jne. En kestä!!! Ja vaikka olen sanonut noin tsiljoona kertaa asiasta, ei vaan mene perille. Enkä ole
todellakaan edes mikään parikymppinen enää. Ihan lapsiakin on.
Viimeisin tapaus oli se, että äitini oli tullut siihen tulokseen, että minun ja miesystäväni kannattaisi perua yhteinen lomareissumme (vuokramökki juhannuksen aikoihin) ja vuokrata mökki jollekin toiselle, kun kuulemma halukkaita riittää ("kannattaako teidän nyt lähteä niin kauas ajelemaan, rahaakin menee", jne.jne.jne. ties mitä syitä...) ilmeisesti tämä ajatus tuli siitä, kun vanhemmat eivät pidä miesystävästäni (kuulemma ei keskustele heidän kanssaan tarpeeksi...!!) ja ajattelevat, että tällaiset jutut erottaisivat meidät (äitini ei koskaan ole muutenkaan ollut tyytyväinen miesystäviini tai siskoni miesystäviin, voi huoh...).
Onko muilla tällaista?
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 23:52"]
En laittaisi tuollaisen asian takia välejä poikki.
Harmittaa voisi, mutta ei noin heppoisin perustein mielestäni jätetä ketään. Kyllähän sen ymmärtää että lastaan haluaa auttaa.
Meillä välein pito lähinnä tapahtuu puhelimitse nykyään. Vähemmän tavataan, matkustaminen raskasta.
[/quote]
Auttaminen ja omin päin ratkaisujen tekeminen toisen talossa on kaksi eri asiaa. Vain kontrollinhaluinen tyhmyri kuvittelee että kaikki "apu" on hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet saanut paljon hyviä vastauksia siitä, että sinun on opittava pitämään perheesi ja kotisi rajoja. Välien katkaisua en missään nimessä suosittele.
Lähestyn asiaa vielä viestinnällisestä näkökulmasta. Vakuutat sanoneesi asiasta napakasti. Jossain viestissä kuitenkin taisi lukea että sanoit että eikö vaan mielummin istuttaisi rauhassa (tms). On hyvin suuri merkitys sillä, mitä sanoja käyttää ja miten sanoo hankalaksi riistäytyneissä tilanteissa.
Esimerkiksi: Ei sun tarvitse sitä ruohoa leikata. >< Äiti, haluan että viet ruohonleikkurin takaisin vajaan ja tule istumaan kuistille. Meillä on nyt päiväkahviaika ja leikkaamme ruohon itse ensi viikolla.
Myös ajankohdan valinta on tärkeää. Ei kannata sanoa vasta kun pinna on katkeamaisllaan. Ehdotan, että puhutte koko asiasta ihan omana otsikkonaan eikä vain kyseisten tilanteiden olleessa päällä. Esimerkiksi ollessanne heillä kahvilla voisit sanoa että sinua on kismittänyt se, että teidän perheenne käytännöt ohitetaan ja että jatkossa haluat että pyytämättä he eivät enää saa aloittaa mitään korjaamista/kotityötä. Se kannattaa sanoa mahdollisimman hyväntahtoisesti ja olematta äreä koska vanhempasi todennäköisesti pahoittavat mielensä ja puolustautuvat. Mutta pieni välienselvittely voi pelastaa suhteenne tuleviksi vuosiksi kun se kunnolla käydään läpi. Tätä toivon.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2013 klo 14:02"]
Olisi, jos sallisin sen.
[/quote]
Näin meilläkin. Äitini varsinkin on tuppautunut elämääni ja elämäämme aina arvostellen. Olen joutunut todella laskemaan monet kerrat, etten sano mitään ilkeää. Muutenhan äitini on ihan ok-tyyppi.
Ärsyttävää kylläkin. Toivottavasti saisit jotenkin loppumaan tuollaisen-. Syö kyllä välejä aika lailla.
Kiellän kyllä, mutta ei vaan mene perille! Ilmeisesti täytyy ihan sitten välit katkaista.
Tuntuu aika radikaalilta ihan lastenkin takia katkaista heihin välit, mutta kun mikään muu ei tunnu auttavan!
Ja ihan TODELLA tiukasti asioista sanon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhempani olivat ennen. En "sallinut" heidän tehdä niin, kielsin, suutuin ja hermostuin... Ei mitään vaikutusta, silti puuttuivat elämäämme. Itse olin jo naimisissa ja lapsikin oli.
Päätin sitten että sanon yhden ainoan kerran kaunnisti että tämä on meidän elämäämme ja me teemme niinkuin itse haluamme. Jos ei kelpaa, voi pysyä poissa. Mitä tahansa he sanoivatkaan, sanoin kaikkeen ahaa, vai niin tms. En alkanut mitenkään perustelemaan tai puolustelemaan meidän päätöksiä, sanoin vain että me ollaan päätetty näin. Sitten kun yrittivät puuttua elämäämme tai pyytämättä tekivät jotain, nakkasin pihalle. Sanoin että en ole pyytänyt tekemään mitään ja poistu ole hyvä. Pari kertaa piti pistää ulos ennenkuin meni perille. Meillä vaati myös sen että välit piti hetkeksi kylmettää. En soitellut ja jos vanhempani soittivat, lopetin puhelut heti kun alkoi mennä siihen että yrittivät puuttua asioihimme.
Yksi asia mikä vaikuttaa myös on taloudellisen avun pyytäminen. Jos joudut pyytämään vanhemmiltasi rahaa, ei mikään ihme että nämä yrittävät vaikuttaa päätöksiisi. Se kun antaa selvän signaalin että elämäsi ei ole hallinnassasi, tarvitset siis apua. Sama homma jos tarvitset heitä auttamaan "pikkuhommissa". Lopeta heti. Toki yrittävät senkin jälkeen puuttua mutta se on ensimmäinen askel itsenäiseen elämään.
Tosi hyvä kirjoitus, moni tuossa on niin totta.
En joudu pyytämään rahaa, mutta tahtovat auttaa esim. jossain "pikkuhommissa". Täytyy varmaan alkaa kieltäytyä kaikista heidän palveluksistaan.
Ärsyttää kun aina kun tulevat tekemään, täytyy ruveta siivoamaan, remppaamaan, tai jotain muuta vastaavaa.
Tällä seurauksella lapseni eivät enää edes halua isovanhempiaan tänne, kun eivät ole heistä kiinnostuneita, vain remppaamisesta sun muusta...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ehdottomasti kieltäydyt kaikesta avusta ellei ole aivan pakko. Tyyliin otat apua vastaan vain jos itse olet sairaalassa pää kainalossa ja miehen täytyy käydä töissä. Ja silloinkin mahdollisimman vähän. Tarjoat sitten maksuksi rahaa. Silloin eivät pysty vaatimaan oikeutta puuttua elämäänne sillä varjolla että "keväälläkin autettiin pihatöissä ja kesällä autettiin remontissa".
Oma isäni on erityisen kontrollinhaluinen. Haluaa puuttua minun ja sisarusteni elämään. Työssäänkin on sellainen että kaikki pitäisi tehdä hänen mielensä mukaan, vaikka oikeita tapoja on useita. Hänet saa pysymään kurissa vain kun ei päästä niskan päälle. Välillä meinaa taas karata käsistä ja sitten taas täytyy pitää etäisyyttä hetken aikaa.
Täytyy muistaa että vanhemmilla on myös oikeasti hyviä ohjeita. Niitä toki voi kuunnella tai ainakin harkita. Mutta neuvon kuunteleminen ei tosiaan tarkoita sitä että sinulla olisi velvollisuus toimia ohjeen mukaan (monesti kontrolloivat vanhemmat ajattelevat niin). Sanot jotain ympäripyöreää että harkitaan tai täytyy miettiä...
4
Meillä oli tuollaista. Mä kielsin kaiken ja nyt hetki sitten pyysin hyvää hyvyyttäni heiltä apua ja tunkivat oikein kunnolla mun reviirille. Jos mun äiti ehdotti jotain ja mä kielsin sen, niin teki sen selän takana. Mä mietinkin, että miten selviydyn nyt tästä meidän elämään sekaantumisesta. En haluaisi taas alkaa ilkeäksi ja kylmäksi.
Sinuna mä kuitenkin tekisin rajat tosi selväksi. Kaikki mitä vanhempasi ehdottavat, kiellät. Jos laittavat hyllyjä seinään, otat ne pois. Viet varastoon heidän tuomat tavarat ja jos kysyvät miksi, niin sanot, että et tykkää siitä, et halua sitä, suunnittelit siihen jotain muuta jne. JOKA asiaan on tultava kielteinen vastaus etkä saa antaa missään periksi. Mulla tuo auttoi, kun mun vanhemmat alkoivat oikeasti jo elämään mun elämää, vaikka mäkin olin naimisissa ja lapsiakin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja osa voi olla näennäisesti pikkujuttujakin. Uskomatonta oli mm. se, kun äitini mielestä nuoremman lapseni ei enää hänen mielestään tarvitsisi kylpeä kylpyammeessa ja kuulemma kylppärin lattia kastuu ja voi tulla vesivahinkoja (ym. käsittämättömiä selityksiä...) ja siksi kantoi toistamiseen kylpyammeen varastoon! Siis aina minä hain ammeen takaisin ja seuraavan kerran kun vanhempani tulivat, äitini piti taas viedä se varastoon. Niin joo, yhtenä kertana jätti ihan uloskin! Ja olen todellakin tästäkin asiasta sanonut...
Ja isäni mielestä maalin pitäisi olla just tietynlaista, vaikka asiantuntijankin mukaan toisenlainen maali olisi meidän talolle parempi. No, ostimme sen toisenlaisen maalin ja taatusti rupesimme maalaamaan taloa ennen kuin vanhempamme seuraavan kerran ehtivät meille...
Kaipa tuo pikkuhiljaa auttaa. Ovat kyllä taipuvaisia muidenkin sisarusteni kanssa toimimaan just noin, eli en ole ainoa. Äitini varsinkin on sellainen joka asiaan puuttuva, ja hän tietenkin tietää aina parhaiten...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isoäitini on tuollainen. Ei siihen ole auttanut muu kuin erittäin kauas muuttaminen. Vieläkin hän yrittää, mutta se ei enää haittaa samalla lailla, kun sitä tapahtuu välimatkan takia paljon harvemmin.
Niin joo ja se syy, miksei miesystäväni heidän kanssaan tarpeeksi keskustele, taitaa olla ihan se, että vaistoaa heidän negatiiviset fiiliksensä häntä kohtaan. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan jne., vai miten se nyt menikään...Vanhempani kun haluaisivat mieheni olevan korkeammin koulutettu, ja tämä on heidän kauhistuksekseen ihan tavallinen pulliainen :D. No, onneksi yhdellä sisaruksellani on puolisona se lääkäri :D :D :D.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Sen takia minulla onkin äitiini erittäin viileät ja etäiset välit.
Äiti jatkaa säätämistään ja hössöttämistään nykyään suhtaudun häneen todella tylysti ja jätän hössötämisensä huomioimatta. Yleisin lauseeni hänelle taitaa nykyään olla "Ei se sinulle kuulu, lopeta." Silti tämä vaan jaksaa.
Tämä suututtaa ja harmittaa minua. Olisi oikeasti mukava jos hänen kanssaan pystyisi kommunikoimaan normaalisti, niinkuin muidenkin ihmisten, mutta ei. Hänen vaan täytyy saada kontrolloida kaikkea ja kaikkia >:(
En kyllä kattelis sekuntiakaan tuollaista. Minun tietysti helppo sanoa kun en ole tottunut elämää tuollaisessa suhteessa vanhempien kanssa, mutta paha tapa tuo on ja siihen ei auta muu kuin katkaista se tapa keinolla tai toisella.
Ei ole onneksi tuollaista. Kuulostaa aivan uskomattomalta...
Nytkin olisivat viikolla tulleet käymään, mutta kielsin napakasti. Lapset eivät nimittäin halunneet, että tulevat, kun eivät hekään jaksa tätä sekaantumista, heistä tuntuu, etteivät voi yhtään rentoutua, kun isovanhemmat ovat kylässä. Nii-in, heidän vierailunsa ovat aina sellaista suorittamista. Itsekään en enää nauti heidän vierailuistaan. Yritän sanoa, että oltaisiin vaan rauhassa, ja menisivät vaikka leikkipuistoon käymään lasten kanssa, sen sijaan, että koko ajan ovat tekemässä jotain töitä puutarhassa tai talossa sisällä (siis mun äiti tarttuu heti esim. ruohonleikkuriin ja se on niin ärsyttävää! Kyllä me se ruoho itsekin leikataan...), mutta äitini vastaus on, että hän haluaa auttaa, kun ei kuulemma hänelle aikanaan ollut apuja tarjolla yhtään...! Sitten selostaa jostain tutustaan, että on se kamalaa, kun on miniä kieltänyt tulemasta enää heille kylään. Sanoin vaan, että joo-o, asioilla on aina kaksi puolta. Saattaa olla, että on tuohon kieltämiseen ihan hyvä syy...
Ap
Oletko sanonut vanhemmillesi että ovat tervetulleita mikäli tulevat vain käymään kylässä? Sanot puhelimessa että saavat tulla mikäli vain kahvittelette ja rentoudutte, ei mitään puuhasteluja. Sitten kun tulevat ja todennäköisesti yrittävät puuhastella jotakin, sanot että mehän sovittiin puhelimessa pelkästään rentoutuvamme. Että voivatkin sitten samantien lähteä koska teillä oli muita suunnitelmia päivän ajalle kuin alkaa pihatöihin tms.
Jos äitisi kantaa kylpyammeen varastoon vaikka olet sanonut että ei sovi, lähetä hänet hakemaan se takaisin. Älä luovuta ennen kuin hän hakee ammeen, muistuta että tämä on sinun kotisi ja sinä määräät täällä, että äitikulta saa määrätä omassa kodissaan vapaasti.
Samoin hyllyjen kohdalla, jos olet sanonut että ei käy. Jos seiniin poraillaan hyllyjä, pistä poraaja poistamaan hyllyt ja siistimään jäljet ja harmittele sitten ilman vit*'ilua että olisi ollut kiva ettei olisi teidän siistiin seinään tuollaisia päätynyt lainkaan.
Jos sinulle tarjotaan apuja, rahaa, tms. niin sano erikseen että ottaisit mielelläsi apua vastaan, mutta jos se tarkoittaa sitä että avuntarjoaja alkaa ominpäin tekemään sinun kodissasi/pihassasi muutoksia ja asioita joita et halua, niin sitten joudut kieltäytymään. Anna avuntarjoajan valita kummin teette.
"Haluatko kuolla yksin?" tehosi omaan äitiini.