Kun ei kykene enää olemaan äitipuolena

Mieheni lapset muuttivat kaikki meille useita kuukausia sitten, Olin valmis silloin ryhtymään äitipuoleksi, lapset ihania silloin kun oli tapaamisvknloput. Lasten äiti oli iloinen kun lapset muuttivat meille, hänellä alkoi elämä jossa "teinivaihe" alkoi kun se aikanaan jäi kokematta. Sossukin puolsi asiaa meille muutosta. No eikun isomman asunnon etsintään ja siitä asiat lähti nopeasti etenemään. Mutta voi kauhuus kun nyt ajattelen näitä kuukausia taaksepäin, ja pelolla eteenpäin. En tiennyt millaisia nämä lapset olivat oikeasti, ongelmia ongelmien perään, mies töissä minä huolehdin kotona hänen lapsistaan. Tässä yks päivä mies tuli töistä, minä romahdin itkemään ihan totaalisesti, kyllähän mies tiesi miten rankkaa on, ei kyl ollut tiennyt ennen muuttoa hänkään millaisia todellisesti ovat. Nyt on mietinnässä mitä tehdään, minä ehdotin jo että voin muuttaa pois, kun en enää jaksa, mies ei halua, myöskään sen takia kuka lapsista huolehtii, kun hän töissä, lasten oma äiti ei halua enempää kuin pakolliset tapaamiset ottaa lapsia. Perheen tuttavat ja sukulaiset ovat myös tympääntyneet eikä kukaan halua oikein esim ottaa yökyläänkään näitä lapsia. Lasten äidillekkään kun ei uskalla puhua suoraan asiasta niin ollaan vähän ulalla mitä tehdään kun voimavarat vähissä?? Sossu hiillostaa kyllä koko ajan lasten äidin takia, mut apua ei sieltä päästä tunnu tulevan. onko vaihtoehtona lasten pois anto isällä ja äidillä, minä en siihen asiaan voi vaikuttaa. Vain oman asiani voin sanoa etten enää jaksa ja halua kasvattaa näitä lapsia.