Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tiukkoja olette 6v:n vetkuttelun ja mutkuttelun kanssa?
31.05.2013 |
Meillä 6v on alkanut ihan mahdottomaksi. Kaikesta saa sanoa sata kertaa ja siltikään ei ole kuulevinaan ja selittelee aina mutku, mutku....
Todella raivostuttavaa. Oon ollut aika kärsivällinen, mutta eihän siitä mitään tule, että aamuisin myöhästytään kun yks keksii kaikki temput ettei vaan tarttis pukea ja syödä yms. Venyy ja vanuu pitkin lattioita ja keksii kaikenlaista muuta puuhaa koko ajan.
Sitten kun minä tai mies hermostutaan vihdoin, niin syntyy kauhea huuto ja äläkkä kaikilta osapuolilta ja aamu (tai ilta tai ihan mikä vaan) on aikalailla pilalla.
Miten te olette tällaisen ikävaiheen ottaneet? Täytyiskö olla todella tiukkana ja karjua joka asiasta, vai ottaa rennosti ja odottaa, että vaihe menee ohi?
Nytkin käytössä on kyllä lievää uhkailua, kiristystä ja lahjontaa vaihtelevalla menestyksellä.
Kommentit (29)
En sano sataa kertaa ja lapsi tietää sen. Sanon kerran ja sitten tapahtuu. Lapsi voi luottaa minuun ja siihen, että sanomiseni oikeasti merkitsevät jotain. En koskaan huikkaa kahvipöydästä lapselle, että aletaas lähteä ja sitten jatkan lehdenlukua. Ei, kun lähdetään, on se nyt. Toki voin muistuttaa 5 min aikaisemmin, että kohta pitää lähteä, käy vessassa ja etsi lippis/reppu jne., mutta se varsinainen asia tapahtuu tasan silloin kun sanon. Vaatii vanhemmalta vähän enemmän kuinn huutaminen, mutta on kaikille helpompaa.
Meillä ei vetkutella ja mutkutella, koska siihen ei ole mahdolisuutta. Lapsi saa kokeilla omaa päätöksentekoa esim. valitsella lippiksen, joten ei meillä tyranniaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sataan kertaan muistuttelu ja karjuminen on aika tehotonta, niin kuin olet huomannutkin. Toki inhimillistä.
Alle kouluikäisille toimii usein hyväntahatoinen kilpailu. Laita lapset kisaamaan keskenään pukemisessa tai aikaa vastaan. Mä teen usein niin, että ehtiikö äiti laulaa jänis istui maassa loppuun ennen kuin on vaatteet päällä. Samoin 6-vuotiaalle toiminee joku tarrataulukin tms. Ja nämä voi ottaa ihan opetteluna, opetellaan toimimaan aamutoimista vikkelästi. Ei siis tarvitse sanoa, että kun olet niin saamattoman hidas, niin äiti käyttää nyt tätä keinoa.
Pukemisratakin voi toimia hyvin. Siis asettele vaatteet radaksi lattialle ja lapsi etenee sen mukaan. Tää voi toimia sille 3,5-vuotiaallekin hyvin
Samoin varoitusmenettely, lasken kolmeen ja siihen mennessä pitää olla hammaspesulla, kengät jalassa tms.
Ja siis tosiaan: läsnäolo niissä tilanteissa nopeuttaa huomattavasti. Jos itse kiirehtii omaa hommaansa ja huutelee vessasta lapsia pitämään kiirettä, niin se on kyllä täysin hyödytöntä. Pitää olla siis samassa tilassa ja katsekontakti lapsen silmiin. SIlloin tarvitsee käskeä ihan huomattavan paljon vähemmän.
Jaa että "olla tiukkana ja karjua joka asiasta" ja "ottaa rennosti ja odottaa että vaihe menee ohi" ovat kaski ainoaa ja poissulkevaa vaihtoehtoa...
On asioita jotka vaan tehdään ja siinä aikuinen määrää miten se menee. Ja kyllä, minulla on erittäin itsepäinen nyt 6-v poika, jonka kanssa nämä asiat on pitänyt ihan pienestä asti tiukalla otteella pitää aikuisen hallinnassa. Hampaat pestään ja joka ilta ei tarvii selittää miksi, vaikka jankutusta kuuluukin. Lääkkeet silloin kun niitä tarvitaan, laitetaan suuhun ja nielaistaan veden kanssa, siitä ei tehdä mitään sirkusta, ei lapsi eikä vanhemmat. Nukkumaan käydään koska on ilta ja lapset tarvitsee unta. Aamulla lähdetään hoitoon, koska äidillä on työ ja sinne pitää mennä ajoissa. Meilläkään ei valta todellakaan ole lapsella. Ja sata kerttaa sanominen on turhaa ja antaa lapselle vallan: ei se äidin sanominen mitään merkkaa. Eli: sanot asian miten tehdään, perustelet kerran tai kaksi. Seisot vieressä vahtimassa että näin tapahtuu mitä sanot. Ei tarvitse montaa kertaa näin toimia kun lapsikin oppii ja uskoo vähemmällä.
öh... jee! Kiva että teillä toimii - ihme ettei muilla onnistui vaikka niinkuin hyvin tiedetään kaikki lapset on tosiasiassa just samanlaisia! Jos se toimii teillä ni kyllä se nyt jukoliste toimii kaikilla muillakin - paitsi tietty jos äiti ei epäonnekseen ole ylivertaisen viisas kasvatusnero.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 10:37"]Jaa että "olla tiukkana ja karjua joka asiasta" ja "ottaa rennosti ja odottaa että vaihe menee ohi" ovat kaski ainoaa ja poissulkevaa vaihtoehtoa... On asioita jotka vaan tehdään ja siinä aikuinen määrää miten se menee. Ja kyllä, minulla on erittäin itsepäinen nyt 6-v poika, jonka kanssa nämä asiat on pitänyt ihan pienestä asti tiukalla otteella pitää aikuisen hallinnassa. Hampaat pestään ja joka ilta ei tarvii selittää miksi, vaikka jankutusta kuuluukin. Lääkkeet silloin kun niitä tarvitaan, laitetaan suuhun ja nielaistaan veden kanssa, siitä ei tehdä mitään sirkusta, ei lapsi eikä vanhemmat. Nukkumaan käydään koska on ilta ja lapset tarvitsee unta. Aamulla lähdetään hoitoon, koska äidillä on työ ja sinne pitää mennä ajoissa. Meilläkään ei valta todellakaan ole lapsella. Ja sata kerttaa sanominen on turhaa ja antaa lapselle vallan: ei se äidin sanominen mitään merkkaa. Eli: sanot asian miten tehdään, perustelet kerran tai kaksi. Seisot vieressä vahtimassa että näin tapahtuu mitä sanot. Ei tarvitse montaa kertaa näin toimia kun lapsikin oppii ja uskoo vähemmällä. [/quote]
Just näin. Ei lapsilta kysytä, antaisitko äidin nyt jutella rauhassa vieraiden kanssa, tai haluaisitko nyt laittaa sukat jalkaan. Tietyt asiat annetaan ehdottomina, näin tehdään, piste. Sitten taas toisissa tilanteissa aikuistenkin pitää pyytää kauniisti: antaisitko äidille voita tai avaistiko oven mummolle.
Lasten mankuminen ja jankuttaminen ovat vanhempien itse luomia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ohis - mun mielestä 6v:lle ei enää keksitä kaikenmaailman leikkimielisiä kilpailuja ja muita kikkoja, että saadaan vaatteet päälle. Äiti ei todellakaan laula jänis istui maassa aamuisin kun pitäisi lähteä eskariin. 2-3-vuotiaalle joo, mutta ei enää eskarilaiselle.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 10:37"]Jaa että "olla tiukkana ja karjua joka asiasta" ja "ottaa rennosti ja odottaa että vaihe menee ohi" ovat kaski ainoaa ja poissulkevaa vaihtoehtoa... On asioita jotka vaan tehdään ja siinä aikuinen määrää miten se menee. Ja kyllä, minulla on erittäin itsepäinen nyt 6-v poika, jonka kanssa nämä asiat on pitänyt ihan pienestä asti tiukalla otteella pitää aikuisen hallinnassa. Hampaat pestään ja joka ilta ei tarvii selittää miksi, vaikka jankutusta kuuluukin. Lääkkeet silloin kun niitä tarvitaan, laitetaan suuhun ja nielaistaan veden kanssa, siitä ei tehdä mitään sirkusta, ei lapsi eikä vanhemmat. Nukkumaan käydään koska on ilta ja lapset tarvitsee unta. Aamulla lähdetään hoitoon, koska äidillä on työ ja sinne pitää mennä ajoissa. Meilläkään ei valta todellakaan ole lapsella. Ja sata kerttaa sanominen on turhaa ja antaa lapselle vallan: ei se äidin sanominen mitään merkkaa. Eli: sanot asian miten tehdään, perustelet kerran tai kaksi. Seisot vieressä vahtimassa että näin tapahtuu mitä sanot. Ei tarvitse montaa kertaa näin toimia kun lapsikin oppii ja uskoo vähemmällä. [/quote]
Sinänsä kaunis ajatus ja toimii meillä kahden lapsen kanssa, mutta ei tuon yhden (poika), joka on hyvin herkkä loukkaantumaan, äärimmäisen tarkka, herkkä kiristäville/rutussa oleville vaatteille jne jne.
Jos vahtisin häntä vieressä, hän suuttuu eikä pue lainkaan. Joskus on pakko suuttua ja karjaista, jotta ei enää aamulla esim. mene sänkyyn vetkuttelemaan. Pukeminen siis kestää ja kestää.
Hyvä ja iloinen mieli vanhemmilla auttaa usein, ei jankkaaminen, mutta toisinaan (usein) ei mikään auta. Lähden toisten lasten kanssa jo pukemaan ulkovaatteita ja usein jo hakemaan pyöriä varastosta kun tämä yksi hidastelija huomaa, että nyt ne menee - ja suuttuu ja alkaa karjumaan ja itkemään.
En todella tiedä mitä tehdä. Pitää vain luottaa, että riittävän pitkä aika aamutoimille on ratkaisu sitten kun kouluun pitää ehtiä.
Meillä siis tämä hidastelija on aivan eri luontoinen kuin muut lapset, vaikka samalla tavalla on kyllä kasvatettu ;)
Toisille riittää sanominen selkeästi ja se kun ilmoittaa, että äiti lähtee aivan kohta.
Kunpa kaikki lapset olisivatkin niin helppoja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vau! Täällähän kaikkien mammojen muksut näköjään uskoo kerrasta ja tottelee heti.
Hienoa!
"öh... jee! Kiva että teillä toimii - ihme ettei muilla onnistui vaikka niinkuin hyvin tiedetään kaikki lapset on tosiasiassa just samanlaisia! Jos se toimii teillä ni kyllä se nyt jukoliste toimii kaikilla muillakin - paitsi tietty jos äiti ei epäonnekseen ole ylivertaisen viisas kasvatusnero." Sori tällä koneella ei toimi muokkauskset eikä lainaukset... Mutta joo, tää nyt ei vaadi kun ihan tavallista vanhemmuutta ja missä väitin että kaikki lapset on samanlaisia. Toinen lapseni on luonteeltaan ollut toisenlainen ja hänen kanssaan on ollut eri jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole ollut näitä ongelmia aikaisemmin, lapsi on ihan iloisesti hoitanut aamu- ja iltatoimet yms. Tämä on ihan selkeästi joku vaihe, en tiedä kuuluuko eskari-ikään tai johonkin itsenäistymiseen tai jotain?
Sen takia vissiin olenkin nyt vähän hukassa että mitens nyt toimitaan, kun lapsi ei ole "oma itsensä". Aiemmin on ollut ihan tosi helppo lapsi, eikä meillä ole tarvinnut huutaa/rangaista oikein mistään. Nyt saa sitten koko ajan olla komentamassa ja muistuttamassa ja hermothan siihen menee.
AP
Meillä samanlainen lapsi kuin aloittajalla ja numero 9:llä. Kyseessä vielä tyttö. Jos joutuu sanomaan vähän napakasti niin alkaa itkemään tai sitten suuttuu tosissaan. Pelkästään suihkuun meno voi olla hermoja raastavaa, kun oikein valuu ja vanuu sinne suihkuun hitaasti. Yhteen otetaan aika usein mikä on ikävää :( Ja kun _mikään_ ei tapahdu useammankaan kehoituksen jälkeen niin kyllä mulla alkaa keinot loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kysyt miten muualla toimitaan, ja sulle kerrotaan, on hyvin epäkohteliasta alkaa vinoilemaan toisten "täydellisyydestä". Ehkä siinä on jotain opiksi otettavaakin, jos toisten lapset tottelee ja sun ei?
Meillä ei vetkuilla eikä mutkuilla, mutta ei myöskään karjuta. Ei ole koskaan, oikeasti koskaan, annettu lasten määräillä pukeutumisen tai muunkaan suhteen ajankäyttöä. Rauhallisella, määrätietoisella toiminnalla ne on saatu tekemään se mitä pitää. Joku on vaatinut enemmän kärsivällisyyttä kuin toinen, mutta ei karjumista. Se ei hyödytä mitään. Aikuinen pystyy hillitsemään suuttumuksensa ja nousemaan pikkulapsen yläpuolelle älyllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 10:52"]
vau! Täällähän kaikkien mammojen muksut näköjään uskoo kerrasta ja tottelee heti.
Hienoa!
[/quote]
Miksi eivät uskoisi kerrasta? Heillä ei ole mitään aihetta olettaa, että äiti ei tällä kertaa ole tosissaan. Hankalimpia ovat ne lapset, joiden vanhemmat toimivat kuin tuuliviirit.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 11:00"]
Meillä samanlainen lapsi kuin aloittajalla ja numero 9:llä. Kyseessä vielä tyttö. Jos joutuu sanomaan vähän napakasti niin alkaa itkemään tai sitten suuttuu tosissaan. Pelkästään suihkuun meno voi olla hermoja raastavaa, kun oikein valuu ja vanuu sinne suihkuun hitaasti. Yhteen otetaan aika usein mikä on ikävää :( Ja kun _mikään_ ei tapahdu useammankaan kehoituksen jälkeen niin kyllä mulla alkaa keinot loppumaan.
[/quote]
9 vastaa vielä
Jospa tuo menisi ohi, vai kuinka kauan on jatkunut? Meillä siis eskarisyksy oli pojan kanssa todella vaikeaa ihan joka asiassa (paitsi muualla käyttäytyi hienosti, eikä kotonakaan mikään riiviö, vain tuollainen marisija ja vetkuttelija). Keväällä sitten reipastui valtavasti, mutta aamuvetkutteluun ei juuri muutosta tullut.
Monillahan on 6-vuotiaana sellainen kiukkukausi, ja meillä se näkyi hyvin selvästi.
Tsemppiä siis teillekin, jokin palkitsemisjuttu vois olla hyvä. Meillä toimii myös se, että olen ärtymyksestäni huolimatta ystävällinen, annan vaikka pusun välittämättä lapsen nurkumisesta. Yleensä sitten toimiikin kuten pyydän (paitsi juuri nuo aamut, silloin ei auta mikään :D ).
Mukavaa kesää!
AP käypä lukaisemassa MLL-sivuilta 6-vuotiaan kehitysvaiheesta. Auttoi itseäni ymmärtämään paremmin tyttöni elämää. Koska meillä kiltti ja omatoiminen tyttö tuntui taantuvan 3-vuotiaan uhmaikäisen tasolle. Siis tytölläni ei missään vaiheessa aiemmin ole ollut mitään uhmaa, niin joskushan sen on tultava...
Meillä tuo jo alkaa helpottaa.
Aamuista selvisin sillä, että yhtenä aamuna soitin pomolle ja pomoni kertoi ipanalle, että vaatteet päälle ja hoitoon, äitiäsi tarvitaan täällä ja itse olin puhunut siitä mitä kaikkea jää ostamatta jos äiti ei saa palkkaa. Jos ei ole kiire lähteä, niin senkuin vanuu... suihkuun meno on vielä vähän niin ja näin, mutta jossain kohtaa muistutan kerran, että jos ei ehditä niin iltasatu jää lukematta.
Muut menot on sitten sellaisia, että lapsi on saanut valita lähteekö mukaan vai jääkö kotiin (kaupat, pihatyöt, kyläilyt jos iskä ei ole lähdössä mukaan) tai sellaisia että lapsi niihin haluaa lähteä.
Isoin ongelma meillä oli pyykkien vieminen likapyykkikoriin ja omista tavaroista huolehtiminen. Nyt se on jostain kumman syystää alkanut taas sujua. Sakset oli kadoksissa viikon, en auttanut etsimisessä ja äidin saksia ei saanut lainaksi ettei ne häviä samaan piiloon. Löytyivät sitten kesken jonkin muun leikin.
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 11:17"]
Meillä tuo jo alkaa helpottaa.
Aamuista selvisin sillä, että yhtenä aamuna soitin pomolle ja pomoni kertoi ipanalle, että vaatteet päälle ja hoitoon, äitiäsi tarvitaan täällä ja itse olin puhunut siitä mitä kaikkea jää ostamatta jos äiti ei saa palkkaa. Jos ei ole kiire lähteä, niin senkuin vanuu... suihkuun meno on vielä vähän niin ja näin, mutta jossain kohtaa muistutan kerran, että jos ei ehditä niin iltasatu jää lukematta.
[/quote]
Ehkä tosiaan pitäisi olla tiukempi esim jos ei mene suihkuun ajoissa niin iltasatu jää lukematta. Mutta kun näin sanon niin tytölle tulee itkupaniikki siitä ja sitten hellyn sanomaan, että luetaan :P No täytyy kuitenkin kokeilla :)
t:Nro 13&14
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 11:25"]
[quote author="Vierailija" time="31.05.2013 klo 11:17"]
Meillä tuo jo alkaa helpottaa.
Aamuista selvisin sillä, että yhtenä aamuna soitin pomolle ja pomoni kertoi ipanalle, että vaatteet päälle ja hoitoon, äitiäsi tarvitaan täällä ja itse olin puhunut siitä mitä kaikkea jää ostamatta jos äiti ei saa palkkaa. Jos ei ole kiire lähteä, niin senkuin vanuu... suihkuun meno on vielä vähän niin ja näin, mutta jossain kohtaa muistutan kerran, että jos ei ehditä niin iltasatu jää lukematta.
[/quote]
Ehkä tosiaan pitäisi olla tiukempi esim jos ei mene suihkuun ajoissa niin iltasatu jää lukematta. Mutta kun näin sanon niin tytölle tulee itkupaniikki siitä ja sitten hellyn sanomaan, että luetaan :P No täytyy kuitenkin kokeilla :)
t:Nro 13&14
[/quote]
Itkupaniikki loppuu kolmantena iltana jos ne kaksi ekaa pysyt tiukkana ja pidät sanasi. Eli älä anna periksi enää itkupaniikeille :) Been there, done that.
Vinkkejä kaivataan tännekin, meidän vetkuttelija ja mutkuttelija vaan on 3,5-vuotias.