Lue keskustelun säännöt.
Lapselle seuran vaihto ja pidemmät kulkumatkat?
06.07.2013 |
Lapsellemme olisi ajankohtaista seuran vaihto, jos haluaa hyötykäyttää sitä kapasiteettia mikä hänellä on. Seuran vaihto tarkoittaisi nykyisen 5min matkan sijasta varmaan 45min-1h matkoja suuntaansa (riippuen millä kulkee), sekä pidempiä harjoitusaikoja. Kyseisessä seurassa on ammattivalmennusta ja sieltä suunnataan Suomen huipulle ja myös ulkomaille kisaamaan.
Hitusen on ristiriitainen olo. Lapsi itse suhtautuu yleensä muutoksiin ja uuteen epäilevästi ja vaatii aikaa, sekä suostuttelua (siis ihan kaikkeen uuteen, missä ei ole tuttuja kavereita). Eli luultavasti ei olisi halukas siirtymään. Mutta toisaalta samaan aikaan lapsi on miettinyt että olisi kiva päästä ulkomaille kisaamaan, sekä varmasti haluaisi edetä lajissaan.
Nykyisessä seurassa on kavereita, mutta pelkään ja luulen että iän myötä useampi lopettelee siellä. Voi olla että treenikavereita ei montaa jää ja siinäkin voi olla että riippuen valmennuksen halukkuudesta tukea yhtä lasta, kisoissa voisi meidän lapsi olla kyseisestä seurasta ainoa luokassaan. Toisaalta taas valmennukselta alkaa loppumaan rahkeet kesken ja eteneminen voi hidastua/tyssätä.
Mitenköhän kannattaa edes jutella lapsen kanssa tästä? Kyseessä vielä ala-asteikäinen ja laji on vielä kilpatason harrastusta. Toisaalta voisihan sekin olla mahdollista että lajin kautta löytyisi vielä se työkin.
Kommentit (5)
Kun kerran on lahjoja, olisi älytöntä noinkin lyhyen matkan vuoksi lopettaa lajia. Meillä on lapsen joukkueessa monia, joille harkkamatkaa tulee välillä 85 kilometriä suuntaansa, eivätkä ole edes mitenkään korkealla tasolla lajissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi ei halua vaihtaa, hänen täytyy ehdottomasti saada jäädä vanhaan jengiinsä. Ala-asteikäinen ei menetä kansainvälistä uraansa(jos sellaista koskaan tuleekaan?), vaikka jättää siirtymisen myöhempään vaiheeseen. Sen sijaan hän voi väsyä koko lajiin ennen aikojaan, jos matkat ja harjoittelu muuttuvat liian raskaiksi ja stressaaviksi. Täytyy muistaa, että myös koulu alkaa vaatia enemmän panostusta lähivuosina.
Ala-asteikäisen lahjoista ei voi vielä varmuudella sanoa mitään. Muutaman vuoden päästä "erityislahjakkuus" voi olla ihan keskiverto ja toisinpäin. Mitään ette siis varmuudella menetä vaikka jätätte siirtymisen hieman myöhempään.
Aina täytyy muistaa, että kyse on lapsen harrastuksesta ja sen kuuluu olla hauskaa!! Vanhempien tulee muistaa hillitä kunnianhimoansa!
Jos lapsi ei halua vaihtaa, hänen täytyy ehdottomasti saada jäädä vanhaan jengiinsä. Ala-asteikäinen ei menetä kansainvälistä uraansa(jos sellaista koskaan tuleekaan?), vaikka jättää siirtymisen myöhempään vaiheeseen. Sen sijaan hän voi väsyä koko lajiin ennen aikojaan, jos matkat ja harjoittelu muuttuvat liian raskaiksi ja stressaaviksi. Täytyy muistaa, että myös koulu alkaa vaatia enemmän panostusta lähivuosina.
Ala-asteikäisen lahjoista ei voi vielä varmuudella sanoa mitään. Muutaman vuoden päästä "erityislahjakkuus" voi olla ihan keskiverto ja toisinpäin. Mitään ette siis varmuudella menetä vaikka jätätte siirtymisen hieman myöhempään.
Aina täytyy muistaa, että kyse on lapsen harrastuksesta ja sen kuuluu olla hauskaa!! Vanhempien tulee muistaa hillitä kunnianhimoansa!
Lapsi tietenkin päättää. Mutta lapsi on sellainen ettei kävisi koulussa kesäloman jälkeenkään jos saisi päättää asiasta täysin itsenäisesti. Siirtymätilanteet ovat hänelle vaikeita, vaikka kuinka sitten tykkäisikin loppujen lopuksi. Vaatii vaan aikansa ja rohkaisua, totuttelua ja tukea.
Laji on sellainen, että muutaman vuoden kuluttua tietyn tasoinen "ura" on mennyttä, jossei ole päässyt mukaan tiettyihin valmennusrinkeihin (eivät enää ota tuon iän ylittäneitä). Ja kyllä noista tuon ikäisenä näkee sen lahjakkuuden.
Ei lapsi välttämättä koskaan pääsisi kansainväliselle tasolle, eikä niillä kisatuloksilla varsinaisesti olekaan väliä. Enemmän tuo millä tasolla kisataan kertoo seurojen eron, sekä tuo ulkomaan kisat lapsen joskus puolihuolimattomasti lausuman oman haaveen. Kyse on enemmän siitä että lapsi pääsisi kokeilemaan mihin kaikkeen hän pystyy ja oppimaan uusia asioita, sekä sitä että toisessa seurassa laji voisi kantaa vanhemmaksi asti.
Lapsi tykkää erityisesti treenaamisesta ja uuden oppimisesta. Lajiharjoitteet ovat hänestä hauskoja. Lisäksi lapsi itse arvostaa valmentajaa, joka osaa kertoa mitä hänen pitää tehdä ja ohjeistaa. Itse laji on hänelle se motivoiva tekijä. Lajissa hän on vahva, mutta se missä hän ei ole omimmillaan on uudet paikat ja ihmiset. Ja juuri näitä seuran vaihdossa alkuun tulisi. Lisäksi näiden mahdollisesti uusien seurakavereiden kanssa tuskin matkan takia lajin ulkopuolella viettäisi kaveriaikaa yhdessä.
Tiedetään myös että koulu tulee viemään paljon enemmän aikaa erityisesti yläasteella ja siihenkin pitäisi löytyä aikaa. Kavereille myös, tosin lapsen kaveritkin ovat niitä jotka treenaavat paljon (tosin lajit ovat eri). Kotona rauhoittumistakin tarvitsee, sekä aikaa vain olla. Näille pitäisi ehdottomasti löytyä aikaa ja varmasti joskus voisikin tuntua väsyneeltä. Mutta tuskin se liian rankkaa olisi, erityisesti kun koulukin sujuu.
Lapsi varmasti ajattelee tätä hetkeä ja on vielä nyt suht tyytyväinen nykyiseen seuraansa, mutta itse epäilen että se tilanne voisi kaihertaa jonkun vuoden kuluttua. Tai sitten ei kaiherra, en tiedä. Riippuu varmaan siitä tuleeko lapsi olemaan turhautunut ja erityisesti siitä miten nykyiset seurakaverit jatkavat ja edistyvät. Jos jää aika yksin treenaamaan, niin varmasti tilanne vaivaa. Iän myötä myös ymmärtää paremmin sen mikä vaikutus seuralla on ja on ollut. Mutta ongelmahan tässä on ettei sitä tiedä elämää eteenpäin, eikä oikeastaan sitäkään mitä lapsi tulee ajattelemaan.
Vanhempien kunnianhimo vai lapsen toiveet? Siinä vaakakupit.