Mikä on/oli pahinta masennuksessasi?

Se, että käytin lääkkeenä alkoholia, joka vain pahensi masennusta ja lisäsi itsetuhoisia ajatuksia.

Pahinta on ehkä ollut ns. katastrofi- ja kuolemanpelot, toivottomuus ja itseinho. Tietyssä vaiheessa minua auttoi ja rohkaisi tämä kaverini suosittelema ohjelma, jossa kokenut psykiatri on mukana keskustelemassa masennuksesta: http://vod-2.tv7.fi/vod2/armon_kalliolla/armon_kalliolla-045-w.MP4

Sietämätön, päivästä toiseen jatkuva paha olo ja ahdistus.

Paha olo tietenkin. Syyllisyydentunteet ja ajatus, etten koskaan voi paremmin. Toivottomuus. Arvottomuuden tunne. Että ei ole mitään tapaa korjata asioita. Eiköhän se ole tuossa.

Kuitenkin kun olin tarpeeksi kauan ollut tuossa tilassa, jokin sisältäni nousi ja sai minut yrittämääm uudestaan. En voinut jäädä siihen avuttomuuden ja kurjuuden tilaan. Ei se helppoa ollut, mutta pahempi olisi ollut antaa periksi. Yhtenä päivänä vain löytyi pieni toivon säde, minulle musiikin kautta. Huomasin ensin hyräileväni ja sitten heräsi ajatus, että minäkin olen ihminen ja ansaitsen elämässäni iloa. Siitä alkoi paraneminen.

En koskaan saanut diagnoosia enkä sitä hakenutkaan, mutta tiedän että olisin sen saanut jos olisin halunnut. Olin niin pahasti uraputken vanki, etten uskaltant. Jälkikäteen ajateltuna parempi olisi ollut, kun olisin reilusti vaan tunnustanut, etten jaksa enkä pysty. Näin, minun tavallani paraneminen vei paljon pidempään ja tuli kyllä kalliiksikin noin omaa elämää ajatellen.

Nyt monet ihmiset ajattelevat minusta pahaa, vaikka siihen heillä ei oikeasti ole oikeutta. Mutta oma valintanihan se oli ja kestän tämän kyllä, ilman vihan tunteita. Älkää yrittäkö enempää kuin jaksatte!

ottakaa sitä e-epaa, aluksi 1550 mg pv ja sitä pitää syödä useampi kuukausi kerrralla, sitten otatte vain puhdasta e-epaa, ehkä d-vitamiinilisän kera, mutta ei sellaista, jossa on dha.ta.

lukekaa tolosen raportteja asiasta ja tutkimustuloksista maailmalta ja yllättykää.