Lue keskustelun säännöt.
Näin äitini turmeli minut
17.06.2013 |
Lapsuuttani varjosti näinkin ilkeät tapahtumat:
-Fyysinen väkivalta: lyöminen, sormien pureminen, joskus jopa potkimista.
-Henkinen: Haukkuminen huoraksi (olin tuolloin 10-vuotias, eli lapsi. Väitti että minusta tulee lutka, joka ei osaa mitään. Tulen kuulemma elättämään itseäni prostituutiolla. Kukaan mies ei kuulemma halua kaltaistani sottapyttyä (pidin usein kotiammen siistinä, koska "äiti" ei jaksanut).
- Hyvistä suorituksistani (esimerkiksi koulussa) en saanut koskaan hyvää palautetta vaan äidin mielestä kehuminen altistaa laiskuudelle.
-Kun äitienpäivänä ostin muffinsseja kermakakun sijaan oli kauhea riita, koska äiti väitti että haluan tukehduttaa hänet niihin (kermakakussahan on paljon täytettä eikä ole niin kuivaa). Seuraavana äitienpäivänä sain tarkat ohjeet mitä kakkua ja mikä lahja pitää ostaa.
-Kerran kun olin lapsena sotkenut äiti suuttui mahdottomasti. Hän löi minua vehojousella pepulle ja sanoi että toivottavasti kun löydän rikkaan miehen niin hän jättää minut koska en tule saamaan lapsia. Olin tuolloin 11-vuotias. Pahinta on, että en ole tullut raskaaksi, vaikka ehkäisyä en läheskään joka kerta ole käyttänyt :(
- Olen kuulemma yhtä oksettava kuin isänikin ja tarkoitukseni on viedä äiti mahdottoman nopeasti hautaan.
-Minä ja veljeni ollaan pilattu äidin elämä koska kukaan ei halua yksinhuoltajaa.
- Nuorempana en saanut mennä iltaseitsemän jälkeen lenkille. Jos niin halusin tehdä hän kysyi, että eikö minua pelota jos minut raiskataan lenkkipolulla.
-Anteeksi ei koskaan pyydetty.
-Suutuksissa voi sanoa ihan mitä vain, ainakin äitini mukaan.
-Kerran kun olin vahingossa lapsena (9.v) myöhään ulkona äitini rikkoi vanhan kirjoituskoneen. Se oli minulle tärkein lelu. Kirjoitin sillä runoja tai laulujen sanoja.
-Kerran hän raivosi minulle miesystävänsä kuullen. Jälkenpäin hän sanoi, että jos miesystävä jättää hänet joskus se on minun syyni, koska en ole normaali lapsi (olin jo 16-vuotias itsenäinen nuori nainen).
- Minua kiusattiin koko peruskoulun ajan (9 vuotta). Äiti ei antanut vaihtaa koulua vaan totesi että on kestettävä.
Olen varma, että jos minut olisi huostaanotettu niin minulla olisi nyt paljon parempi olla ja olisin tasapainoisempi.
Toivon suuresti että lasten kotioloja pidetäisiin enemmän silmällä. Äitinikin on erinomainen työntekijä ja äiti ulkopuolisten silmin. Kukaan ei tiennyt mitä tapahtuu kotona kun narsisti pääsee valloilleen :(
Kommentit (15)
Onpa kurjaa luettavaa :(
Iso hali sulle ap!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pahoillani puolestasi, ap.
Oletko saanut purettua pahaa mieltäsi esimerkiksi jollekin ammattiauttajalle?
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 15:06"]
oletko sama joka eilen kirjoitti tuohon vapaaehtoisesti lapseton ketjuun?
Olen todella pahoillani puolestasi! Olethan ollut yhteydessä ammattiauttajiin, siis ihan loukkaamatta tätä tarkoitan? olet saanut kamalat arvet ja sinun täytyisi kyllä saada käsitellä noitaa asioita!
Ihan suoraansanottuna kamala äiti sinulla, ei kenenkään lapsen tulisi joutua käymään läpi tuollaista (varmasti moni lapsi kokee vielä pahempaa, mutta ei se tietnkään millän tavalla vähennä sinun kärsimystä)....
[/quote]
Moi!
En ole täällä vielä mihinkään ketjuihin kirjoitellut. Lapsettomuudesta en ole varma, mutta kun on tuollaista kuullut niin kyllähän sitä pelottaa tulevaisuus, koska itse haluan ehdottomasti varsinkin avomieheni kanssa tulevaisuudessa perheen :)
Tosiaan on ollut lukemattomia läheltä piti tilanteita, koska e-pillereitä en ole ehtinyt syödä kuin vasta yhden laatan. Vaikka vielä opiskelen ja lapsi ei ihan juuri nyt ole suunnitelmissa, ihan varmasti pitäisin, jos raskaaksi vahingossa tulisin :)
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 15:12"]
Olen pahoillani puolestasi, ap.
Oletko saanut purettua pahaa mieltäsi esimerkiksi jollekin ammattiauttajalle?
[/quote]
En ole saanut ammattiauttjan apua, vaan ole saanut käteen sepram nimisiä lääkkeitä.
Karulta kuulostaa, mutta ei ole myöhäistä ottaa omaa elämää haltuun ja alkaa voida pikkuhiljaa paremmin ja paremmin.
T. alkoholisti-isän tytär, useamman vuoden törkeän hyväksikäytön, koko peruskoulun koulukiusaamisen, ja oman isän taponyrityksen nähnyt ja kokenut nyt aikuinen nuori nainen, joka voi hyvin ja hallitsee itse omaa elämääns-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 15:20"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 15:12"]
Olen pahoillani puolestasi, ap.
Oletko saanut purettua pahaa mieltäsi esimerkiksi jollekin ammattiauttajalle?
[/quote]
En ole saanut ammattiauttjan apua, vaan ole saanut käteen sepram nimisiä lääkkeitä.
[/quote]
Olet siis saanut masennuslääkkeet. On aika yleistä, että ensin annetaan masennuslääkkeet ja myöhemmin pääsee terapiaan, kun lääkkeet ovat ruvenneet auttamaan.
Oliko terapialähetteestä puhetta lääkärin kanssa? Jos ei ollut, voisitko pyytää lähetettä lääkäriltä. Mt-toimiston (tai mikä se nyt nykyään onkaan) kautta on mahdollista saada ilmaista terapiaa. Arvelen nimittäin, että sinua voisi auttaa se, että saisit purettua pahaa mieltäsi jonkun kanssa. Pääsisit sitten paremmin elämässäsi eteenpäin, kun henkinen taakkasi pienenisi.
2 jatkaa..
kannattaisi kyllä pyytää ihan keskusteluapu (onpas kumma sana) vaikka ihan vaan psyk.sairaanhoitajalta, ihan varmasti hyötyisit myös keskusteluista ja saisit läpi käytyä noita asioita...
ekasta viestistäsii en ymnmärtänyt että millä hän siis löi sinua takapuolelle?
itselläni lapsuuden perheessä myös mielenterveysongelmia (niitähän äidilläsi on täytynyt olla), alkoholiongelmaa j perheväkivaltaa. Teini-iässä sitten kipuilin ja sain onneksi apua nuorisopsykiatriselta sairaanhoitajalta... siis keskusteluista... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kasi puhuu sen elämänkokemuksen rintaäänellä, jonka on saanut isänsä pahoinpitelemänä.
8
Ammattiapua haetaan itse. Lääkäri määrää lääkkeet ja lähete korkeintaan terapiaan, tosin sekin on usein niin että itse haetaan terapia ja sitten Kelasta tuet.
Minusta itse voi olla vastuussa omasta toiminnastaan. Älä jumita millainen äitisi on koska vaan hän voi muuttaa itseään.
Monella on paska lapsuus. Myös minulla. Ja itse se pitää selvittää mikä on ihmisiä ja elää omaa elämäänsä. Terapeuttikaan ei kerro miten sinun pitää olla. Hän vaan avaa sinulta jumeja ja auttaa hahmottamaan asioita toiselta näkökulmalta.
Olen itse koittanut miettiä miten äitini on itse elänyt omaa lapsuuttaan, ja miten hänelläkään ei ole ollut apua eikä tapoja toimia. Sinä voit muuttaa itseäsi. Lopeta elämästä menneessä ja paranna nykyelämää ja tulevaisuutta. Kehitty itse ja voit mahdollisesti jopa antaa äidillesi anteeksi hänen pahoja puoliaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista, että äitisi pilasi lapsuutesi - nykyisestä elämästäsi vastaat sinä ihan itse, varsinkin kun olet havahtunut siihen, että sinua on kohdeltu kaltoin lapsuudessasi.
Komppaan 7:aa, kannattaa alkaa selvittää noita lapsuuden juttuja - lue hyviä kirjoja, harkitse sopisiko sinulle terapia, voisitko käydä NLP-koulutuksessa (jossa mm. opitaan purkamaan rajoittavia uskomuksia joita olemme jossain elämän varhaisvaiheessa omaksuneet) - on monia tapoja alkaa työstää lapsuuttaan ja saada hyvä elämä. Niitä lapsiakin.
Itselläni on myös ollut vastaavantyyppinen lapsuus, lisänä vielä 20 vuoden jakso eräässä uskonnollisessa järjestössä, joka lisäsi taakkaani ja huonommuuden tunnettani, jonka siis kotoa "lahjaksi" sain. Äitini sanoi mm. ettei minusta tule edes "kolmen koiran syöttäjää" - en uskonut löytäväni edes miestä saati sitten että olisi voinut uneksia lapsista. Onneksi ihan viime metreillä aloin työstää näitä asioita ja uskalsin uskoa, että minä olen hyvä ihminen, ja että minusta tulee hyvä äiti. Ja keskenmenon jälkeen tajusin myös, miten kamalan paljon olin äitiyttä kaivannut (en siis ollut uskaltanut edes itselleni asiaa kunnolla myöntää). Vuosien lapsettomuus (5 vuotta yrittäimistä) päättyi kun tulin raskaaksi 41-vuotiaana, toinen lapsi syntyi kun olin 43-vuotias. Uskon että "hedelmällisyyteen" vaikuttaa myös psyykkiset tekijät, ei pelkät fyysiset tekijät.
Toivon että sinä saat oman elämäsi ja minäkuvasi korjattua mahdollisimman pian, toivottavasti saat myös lapsia siinä vaiheessa kun se elämäntilanteeseesi sopii - älä kuitenkaan odottele liian pitkään:-) täydellistä ihmistä sinusta ei tarvitse tulla eikä täydellistä hetkeäkään ole koskaan...Siinä vaiheessa kun saat lapsia, olet myös erittäin iloinen siitä, että olet asiasi työstänyt - meillä on taipumusta siirtää lapsillemme kotoa opitut mallit, ellemme ole niitä tiedostaneet ja purkaneet...
Kamala lapsuus ap:llä. Ei kenenkään lapsen tarvitsisi kokea tuollaista.
Minunkin mielestäsi äidilläsi on ollut mielenterveysongelmia. Kannattaa mennä terapiaan ja käsitellä asiaa.
Välillä aina ihmettelen, kuinka te ihmiset selviätte tällaisesta lapsuudesta...ja toivon, ettei kenenkään tarvitsisi tuollaista kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2013 klo 15:29"]
Ammattiapua haetaan itse. Lääkäri määrää lääkkeet ja lähete korkeintaan terapiaan, tosin sekin on usein niin että itse haetaan terapia ja sitten Kelasta tuet.
[/quote]
Totta, ammattiapu haetaan itse. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että et tiedä, kuinka tämä prosessi saadaan käyntiin. Minä tiedän omasta kokemuksestani, kun masennuin jokin aika sitten. Yleensä se tapahtuu nimenomaan menemällä terveyskeskukseen, jossa lääkäri kirjoittaa lääkereseptin ja lähetteen mtt:oon, josta saa psykiatrista ja terapeuttista apua. Tämä kaikki on ilmaista. Tämän jälkeen voi hakea Kelan korvaamaa terapiaa, mikäli psykiatri ja terapeutti ovat sitä mieltä, että sitä on aiheellista hakea.
Sanasi "korkeintaan terapiaan" vaikuttavat kovin väheksyviltä terapiaa kohtaan, mikä on sinänsä melkoisen ikävää luettavaa. Minulla on pelkästään hyviä kokemuksia terapiasta. Lääkket olivat hyvänä tukena tervehtymisprosessissa, mutta en väheksyisi niidenkään merkitystä kokonaisuuden kannalta.
Kaikki terveyskeskuslääkärit eivät itse ymmärrä ottaa puheeksi terapiamahdollisuutta, mikä sekin on ikävä puute. Niinpä näissä tapauksissa potilaan itse on oltava niin valveutunut, että pyytää lähetettä terapiaan. Oma terapiani oli kognitiivista, ts. ratkaisukeskeistä. Etsimme terapeutin kanssa yhdessä toimivia ratkaisumalleja lapsuudessa ja nuoruudessa opittujen vinoutuneiden toimitamallien tilalle.
Ap, jos siis on käynyt niin, että lääkäri ei ole kirjoittanut sinulle terapialähetettä, sinun on pyydettävä se itse. Ole rohkea ja pidä puolesi saadaksesi uudenlaiset, terveemmät elämäneväät itsellesi.
Tsemppiä ja lämmin virtuaalihalaus.
Kiitos ihanaiset!:)
Kiitos haleista ja ymmärryksestänne <3
En tiedä vaikuttaako asiaan se, että asun Helsingissä.Olen käynyt lääkärissä muutaman kerran, mutta jokaisella kerralla olen saanut ainoastaan lääkkeen enkä ole kuullut sanakaan terapiasta.
Viime kerralla lääkäri sanoi ettei jos toinenkaan lääke tule auttamaan niin sitten ryhdytään jatkotoimiin. Tiedä mitä hän sillä tarkoitti.
Pelkästään lääkkeitä ilman keskusteluapua en halua syödä. Söin niitä puolisen vuotta mutta ne teki musta tasapaksun. Sellasen ihan ok olon, mutta minusta tuntui etten ollut enää oma itseni. Ja silloin kun mieli oli maassa niin se oli oikeasti ihan helvetin maassa. Joskus mietinkin että onko elämällä oikeastaan mitään annettavaa mulle. Luojan kiitos asun avomieheni kanssa ja minulla on kaksi koiraa, kaikki ovat minulle hirmuisen rakkaita ja heidän takia jaksankin herätä aamuisin. Käyn töissä.
Lapsuudessa opittujen mallien takia suhdekin joskus rakoilee minun takia. Otan asiat liian henkilökohtaisesti ja saatan kääntä ne just niinkun lapsena olen oppinut. Pahoitan mieleni niin sanotusti liian helposti.
Pidän itseäni sen verran arvottomana, että mietin usein ääneenkin miksi avomieheni on siinä, vierelläni.
Ehkä minun on pakko soittaa terveysasemalle uudestaan ja vaatia apua. Heikkoina hetkinä siihen ei voimaa todellakaan ole.
Tosin tämä alamäki on saanut mint arvostamaan elämän arkisia iloja. Lapsena en siis oireillut yhtään oireiluni alkoi kun tulin täysi-ikäiseksi ja irrottauduin kodista.
Unelmani ei enää ole mieletön uraputki ja hektinen elämäntyyli.
Nykyään haluan työn jossa pystyn auttamaan samassa tilanteessa olevia tai muulla tavalla sairaita ihmisiä. Suurin unelma kuitenkin liittyy äitiyteen. Haluan tarjota sellaisen kodin ja kasvuympäristön millaisen olisin itse halunnut. Jotta pystyisin siihen minun on ensin päästävä taas jaloilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos ihanaiset!:)
Kiitos haleista ja ymmärryksestänne <3
En tiedä vaikuttaako asiaan se, että asun Helsingissä.Olen käynyt lääkärissä muutaman kerran, mutta jokaisella kerralla olen saanut ainoastaan lääkkeen enkä ole kuullut sanakaan terapiasta.
Viime kerralla lääkäri sanoi ettei jos toinenkaan lääke tule auttamaan niin sitten ryhdytään jatkotoimiin. Tiedä mitä hän sillä tarkoitti.
Pelkästään lääkkeitä ilman keskusteluapua en halua syödä. Söin niitä puolisen vuotta mutta ne teki musta tasapaksun. Sellasen ihan ok olon, mutta minusta tuntui etten ollut enää oma itseni. Ja silloin kun mieli oli maassa niin se oli oikeasti ihan helvetin maassa. Joskus mietinkin että onko elämällä oikeastaan mitään annettavaa mulle. Luojan kiitos asun avomieheni kanssa ja minulla on kaksi koiraa, kaikki ovat minulle hirmuisen rakkaita ja heidän takia jaksankin herätä aamuisin. Käyn töissä.
Lapsuudessa opittujen mallien takia suhdekin joskus rakoilee minun takia. Otan asiat liian henkilökohtaisesti ja saatan kääntä ne just niinkun lapsena olen oppinut. Pahoitan mieleni niin sanotusti liian helposti.
Pidän itseäni sen verran arvottomana, että mietin usein ääneenkin miksi avomieheni on siinä, vierelläni.
Ehkä minun on pakko soittaa terveysasemalle uudestaan ja vaatia apua. Heikkoina hetkinä siihen ei voimaa todellakaan ole.
Tosin tämä alamäki on saanut mint arvostamaan elämän arkisia iloja. Lapsena en siis oireillut yhtään oireiluni alkoi kun tulin täysi-ikäiseksi ja irrottauduin kodista.
Unelmani ei enää ole mieletön uraputki ja hektinen elämäntyyli.
Nykyään haluan työn jossa pystyn auttamaan samassa tilanteessa olevia tai muulla tavalla sairaita ihmisiä. Suurin unelma kuitenkin liittyy äitiyteen. Haluan tarjota sellaisen kodin ja kasvuympäristön millaisen olisin itse halunnut. Jotta pystyisin siihen minun on ensin päästävä taas jaloilleni.
oletko sama joka eilen kirjoitti tuohon vapaaehtoisesti lapseton ketjuun?
Olen todella pahoillani puolestasi! Olethan ollut yhteydessä ammattiauttajiin, siis ihan loukkaamatta tätä tarkoitan? olet saanut kamalat arvet ja sinun täytyisi kyllä saada käsitellä noitaa asioita!
Ihan suoraansanottuna kamala äiti sinulla, ei kenenkään lapsen tulisi joutua käymään läpi tuollaista (varmasti moni lapsi kokee vielä pahempaa, mutta ei se tietnkään millän tavalla vähennä sinun kärsimystä)....