Lue keskustelun säännöt.
Minusta ei tullutkaan akateemista työtöntä!
30.05.2013 |
Kirjoittelin tällä palstalla monta vuotta kotiäitiyden iloista ja omien lasten kotona hoitamisen puolesta. Tilanne oli sellainen, että valmistuin yliopistosta juuri ennen esikoiseni syntymää, joten työkokemusta ei ollut. Lapsia syntyi lyhyin ikäeroin neljä, ja hoidin heitä kotona vajaat 10 vuotta. Tällä palstalla minua haukuttiin luuseriksi ja povattiin varmaa työttömyyttä. Minä nautin ihanista kotivuosista, tapasin muita lähialueiden samanhenkisiä, joiden joukosta on sitten löytynyt arvokkaita ystävyyssuhteita niin meille vanhemmille kuin lapsillekin. Pystyimme myös harrastamaan monipuolisesti, joten mieli pysyi virkeänä koko perheellä. Rahaa ei toki ollut viljeltäväksi saakka, joten matkustelusta tingittiin, vaatteet ostettiin alennuksista ja kirppareilta ja asumiskuluissa säästettiin monin tavoin.
Ennen kuopuksen 3-vuotissynttäriä aloin silmäillä työpaikkailmoituksia, ja hainkin töitä tiiviisti muutaman kuukauden. Sitten tärppäsi, sain määräaikaisen (31.12.2013 saakka) projektisihteerin tehtävän, joka ei ollut aivan ominta osaamisaluettani mutta mielenkiintoinen työkenttä yhtäkaikki. Ei muuta kuin tuulta päin ja uutta oppimaan! Tässä kevään mittaan meillä töissä on hieman toimintoja muutettu ja siinä yhteydessä on työnkuvaani suunniteltu uusiksi. Äsken sain puhelun, että aloitan jo elokuussa uudella nimikkeellä VAKINAISENA työntekijänä ja tehtäväkenttäni on juuri sellainen, jollaiseksi olen sen tämän projektisihteeriyden aikana muokannut höystettynä esimiestehtävillä, joita olen veeteenä jo kuluneen vuosen aikana hoidellutkin.
Olen niin onnellinen!
Kommentit (12)
ap, kiva aloitus, olen hyvin onnellinen sinun puolestasi ja onnittelut vakipaikasta ja ylennyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä töissä samanlainen tuhkomotarina, jonka ainoa ongelma on se, että ko. henkilö ei sovellu esimieheksi eikä ole parissa vuodessa tehnyt paljon muuta kuin istunut koulutuksissa. Surkea pomo, jolla ikivanha koulutus, jota nyt joutuu täydentämään.
Hienoa, paljon onnea sinulle! :) Itselläni olikin juuri ajatus, että täällä pitäisi aloittaa jokin positiivisten työllistymiskertomusten ketju näiden kaikkien viimeaikaisten, negatiivisten vastapainoksi. Antaa tsemppiä itsellekin, etten välttämättä valmistukaan, toisen tutkinnon vanhemmalla iällä tehneenä, kohta akateemiseksi työttömäksi :)
Onnea!!! Toivon, että mullekin käy hyvin, nyt ei siltä näytä...
Kiva juttu. Itse valmistuin ammattikoulusta v1999. Sama keväänä menimme naimisiin. Olin silloin töissä. Ei ollut vakipaikka. Jäin sitten vuoden päästääitiyslomalle. Lapsia syntyi 5.
Olin kotona n.10v. Sitten viime keväänä ajattelin että nyt haen tuonne töihin. Sainkin määrä-aikaisen työn jouluun asti. Sain jatkoa määrä-aikasuudelle jatkoa. Nyt sain keväällä vakkaripaikan. Oon niin mielissäni. Olen töissä elintarviketeollisuudessa.
Mielestäni on hyvä palkka. Saan 2230€kk + ilta ja yölisät.
Olen enemmänkuin tyytyväinen. Palkka tulee vielä nousemaan jonkin verran ajan kanssa.
Ikää on 34v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 jatkaa. En sius hakenut edelliseen paikkaan. Se meni konkurssiin. Ihan toiseen yritykseen :)
Vauvafoorumin mammoilla joku pakkomielle sanaan akateeminen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvafoorumin mammoilla joku pakkomielle sanaan akateeminen?
Onneksi olkoon! Olet projektisihteerinä osoittanut kykysi, muutenhan näin ei olisi käynyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella iloinen puolestasi, onneksi olkoon! Myös itselläni samantyyppinen tarina. Kotiäitivuosieni aikana luin itseni juristiksi. Kaikki tutut ja tuntemattomat toitottivat, ettei kannata, kukaan ei palkkaisi yli kolmekymppistä vastavalmistunutta.
Nyt lähetän terveisiä työelämästä - heille ja kaikille niille, jotka jaksatte lytätä toistenne unelmia esim. tällä palstalla.
Kiitos onnitteluista! :-)
6/7 käytin tuota sanaa viestissäni kerran, ja sitäkin vain siksi, että kyseisestä aiheesta vängättiin täällä joskus aikaisemmin enemmänkin (siis että nimenomaan korkeakoulutetuille ihmisille on ihan kuolinisku jäädä kotivanhemmiksi).
Minulla olisi lähipiirissä vielä muutama tarina näistä rohkeista kotivanhemmista, jotka ovat päässeet hyvin kiinni työeelämään kotivuosien jälkeen. Löytyy sekä akateemisia että ei-akateemisia. ;-)
Tsemppiä työtä hakeville ja onnekin matkaan!
- ap