Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla oli ihan käsittämättömän yksinäinen lapsuus :(
04.07.2013 |
Olen vasta aikuisiällä, omien lapsien myötä alkanut ymmärtää, miten yksinäinen lapsuus minulla oli.
Kesät olin mökillä mummin ja papan kanssa, jossa leikkikavereina oli ehkä yhden tai kaksi viikonloppua koko kesässä, kaksi serkkuani. Kotona minulla ei ollut leikkikavereita. Kouluikäisenä, ekalta lähtien, olin yksin koulun jälkeen kotona, ja yksin myös kaikki kesät kun vanhemmat olivat töissä. Asuinalueellamme oli vähän lapsia, ja minun oli muutenkin vaikea saada ystäviä koskaan.
En osannut 18-vuotiaanakaan vielä pelata korttipelejä, enkä ollut pelannut kuin Monopolia joskus jonkun kanssa (yleensä isäni). Yhtenä jouluna sain lahjaksi Kummituslinna-pelin, mutta en koskaan pelannut sillä kenenkään kanssa. Kamala ymmärtää tällainenkin :(
Kommentit (8)
Niin minullakin. Kouluaikana sitten oli kavereita...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin olin lapsena tosi yksinäinen. Vanhempi sisarus oli jo paljon poissa kotoa ja vanhemmat aina töissä. Pelasin lautapelejä "itseäni" vastaan, olihan se aika kurjaa. Kesäisin oli usein tylsää, katsoin paljon telkkaria ja videoita.
Omia lapsia haluan täästä syystä vähintään kaksi, pienellä ikäerolla.
Aiemmin lasten henkiseen hyvinvointiin ei kiinnitetty niin paljon huomiota kuin nyt. Minäkin olin ainoa muksu ja toivoin kovasti sisarusta, jota en koskaan saanut. Aikuisena puhuin tästä äidin kanssa ja hän oli muka hämmästynyt. Hän väitti, ettei ollut koskaan tiennyt minun toivoneen sisaruksia.
Vanhemmilleni oli tärkeää käydä töissä ja tienata rahaa ruokaan ja muuhun elämiseen. He huolehtivat siitä, että kotona oli ruokaa ja että koulutodistukseni oli hyvä ja että tulin ajoissa kotiin. Ei heitä huolettanut se, ettei minulla aina ollut kavereita. Äitini kuului sukupolveen, joka uskoi, että lasten kuuluu hoitaa keskenään omat asiansa, joten esim. kiusaamiseen ei aikuisen kuulunut puuttua.
Se on mennyttä aikaa.
Minäkin olin. Ainoa lapsi jolla ei juurikaan ollut ystäviä, kesät olin mummon ja papan mökillä ilman lapsiseuraa. Itelleni se ei kuitenkaan ollut mikään ongelma vaan olin oppinut kehittelemään itselleni tekemistä. Kotona minulla oli paljon lemmikkejä joiden kanssa puuhasin. Kesäisin maalla katselin tuntikausia sisiliskoja ja etsiskelin sammakoita. Taisin olla vähän outo lapsi :)
Myöhemmin teini-iässä aloin kyllä saamaan ystäviä, mutta en niin välittänyt niistä silloinkaan. Oli paljon ystäviä silloin kun piti lähteä bilettämään tai oli radalla, mutta muuten en ole koskaan jaksanut ylläpitää sellaisia ihmissuhteita.
Nyt aikuisena mulla on yksi ihan mielettömän hyvä ystävä, siis sellainen kai lapsuuden ajan bestis, mutta muut kaverit on aika hyvänpäivän tuttuja. Eikä haittaa, on kädet ihan täynnä omassa perheessä.
No, ennen jokainen kai hankki omat ystävänsä tai oli hankkimata ja kaikki oli normaalia ja sallittua, sai olla yksin tai sai olla porukassa.
Nykyään on taas jonkinlainen pakko olla paljon kavereita, kaikille lapsille ei sallita sitä jos pitää yksinolosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kamalaa tuossa nyt sitten oli tajuta? Vai kärsitkö silloin lapsena ja nuorena jne?
Ethän vain kadehdi lapsiasi?
[quote author="Vierailija" time="04.07.2013 klo 19:20"]
Mitä kamalaa tuossa nyt sitten oli tajuta? Vai kärsitkö silloin lapsena ja nuorena jne?
Ethän vain kadehdi lapsiasi?
[/quote]
Kamalaa on tajuta oman miehen, nykyisten ystävien ja omien lastenkin kautta, että itsellä ei mennyt ihan kuin "pitäisi". Ei kai se pahakaan ole?
En ole kateellinen lapsilleni, en käsitä, miten olisin.
ap
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän sinua, AP. Minäkin olin yksinäinen lapsi. Tunsin, että aikuiset olisivat halunneet tilanteen olevan toisenlainen, mutta keinoni olivat vähissä. Ainoana lapsena tein asioita itsekseni ja minusta tuli ehkä liiankin itsenäinen. Monet lasten jutut jäivät vieraiksi, koska mainitsemiisi peleihin ja vastaaviin olisi tarvittu seuraa.