Elämä ei ole minua varten

Olet masentunut. Nyt hankit itsellesi keskustelu apua, ja lapsille/lapselle hoito apua vaikka kunnan kautta ja alat harrastaa jotain piristävää. Sitten alat etsiä itselle koulutuspaikkoja ja kokeilet kouluttautua uudelleen, se voi olla antoisaa aikaa.

Voimia valtavasti. Sinua tarvitaan täällä.! Etenkin lapsesi.

Voi kuule, eihän sulla asiat edes ole hullummin. Sulla on asunto, se tärkein. Mieti rauhassa mitä haluat elämältä ja ala sitten miettimään miten saat sen mitä haluat. Älä panikoi, ota hitaasti, mieti omia vahvuuksisiasi ja ota siitä suunta.

Nyt haet iloa elämääsi kaikista pienistä asioista. Kuule, ilman pihaa meistä on suurin osa, eikä se maailma kaada jos et itse sitä tee.

Ehkä olenkin lievästi mutta en todellakaan halua mitään lääkitystä, sivusta seurannut miten vaikuttaa ihmisiin ja eihän tuo poista kun oireet ei niiden syytä.
Enkä myöskään todellakaan halua minkään lastensuojelun asiakkuutta. Ja eivät he kunnalta suoraan mitään hoitoapuja nykyään tarjoa ellei tilanne ole ihan toivoton. Kun lapsi oli vauva olisin ehkä tarvinutkin jatällöin kylläkin eri kaupungissa tarjosivat esim. kerta viikossa käyvää parin tunnin hoitajaa mutta koska minulla vieraisiin tottumaton iso koira kohottelivat vaan olkapäitään ja jättivät asian sikseen. Minulla myös edelleen tuo koira.. MLL hoitajiin ei olisi edes varaa. Syksyllä kenties voisin saada lapsen avoimeen päiväkotiin pari tuntia/viikko.
Lapsi on kyllä kerran kuussa-kahdessa mummolla yötä, se on ainut oma aikani, mutta en jaksa silloin kun levätä/nukkua ja seur. aamupäivä menee yleensä siivotessa. Usein tämä kyläilykin on tapahtunut omasta toiveesta kun olen ollut kipeänä.. Viimeksi oli juhannuksena, ei ollut varaa lähteä minnekään..

Sellaiset harrastukset mitkä kiinnostavat, niihin ei ole varaa.. (toista harrastinkin vähän aikaa ja sain sovittua lapsen hoidon mutta kävi tosiaan liian kalliiksi). 

Ai on vuokra-asunto tärkein O_o.
Mä olen miettinyt KAUAN pääni puhki ja valvonut öitäkin sen takia. En vaan tiedä mitä tekisin/haluan.
Se piha on pakko olla kun on koiria, ei tule mitään talvella 30c pakkasta, sairaana tms. tosin tätäkin koettu kun lapsi oli vauva joten otin ekan rivariasunnon mikä vaan tuli vastaan.

Ei se tarkoita sitä, että jos on masentunut niin pitäisi automaattisesti aloittaa lääkitys! Minä olen vuosia taistellut kahteen otteeseen masennuksesta irti (vakava ja keskivaikea/vakava masennus ollut) ja kummallakaan kerralla en ole suostunut lääkkeita ottamaan joten minä olen käynyt sitten tiheämpään psykologin juttusilla ja saanut sieltä sen avun mitä olen tarvinnut.

kyllä se melko tärkeä asia on, että sinulla on asunto missä asua lapsen kanssa, vai olisiko asiat jotenkin paremmin jos asuisit kadulla?

Lisään vielä että haluaisin siis ainoastaan vaan tehdä töitä ja tienata en mitään muuta, mutta koska niitä ei saa, enkä voi tietää tuleeko niitä ikinä hamassa tulevaisuudessa on pakko keksiä jotain muuta enkä tiedä yhtään mitä. En halua tehdä enään yhtäkään virheratkaisua, esim. valmistua alalle missä ei töitä.

No en kyllä koe että mikään psykologin kanssa juttelu auttaa minua yhtään mitenkään.
Se mikä minua auttaa on työ, mielekkäämpi asunto/ympäristö, opiskelu jossa olisi jotain järkeä (työllistyminen, mielekkyys, fyysisesti sopiva).
Pidän aika itsestäänselvänä asuntoa tässä maassa jos on yhtään kiinnostusta hoitaa asioitaan.

Ja juu kyllä olen ihan kiitollinen että täällä on näinkin hyvin asiat jne. mutta ei kukaan voi olla koko loppuelämäänsä tyytyväinen vaan siihen että on asunto. Nuoren ihmisen tarvisi kumminkin alkaa rakentamaan sitä elämäänsä jotenkin. Ei ole kovin mukavaa kun siellä asunnossa ei ole juuri mitään tai kaikki rämää.. mitään ei koskaan vara tehdä eikä ole mitään varmuutta että tähän tulee koskaan mitään muutosta ellei sitä itse etsi.

Kouluttautumiseen saa tukea. Selvitäpä mahdollisuudet.

Minä olen yh:na kouluttautunut kolmeen ammattiin (tukevat toisiaan). Työkkärin kautta kaksi koulutusta ja sitten sainkin töitä. Myöhemmin vielä lisäkoulutus työn ohessa.

Koulutustukea voi saada Kelasta.

Lähde liikkeelle työkkäristä, tilaa aika psykologille joka testaa mille alalle soveltuisit. Se voisi herätellä hieman sinua miettimään omia kiinnostuksen kohteitasi kun joudut täyttämään kysymyslomakkeita.

Olet ilmeisesti jo aikuinen, katso koulutusmahdollisuuksia paikkakuntasi aikuiskoulutuskeskuksesta.

Miten olisi oppisopimuksella ammattiin, silloin saa palkkaakin.

Omaa aktiivisuutta ja ryhdistäytymistä tarvitaan myös.

Olen seuraillut työkkärin koulutuksia, mikään niistä ei kiinnosta millään muotoa. Onko mitään järkeä lähteä jollekin alalle opiskelemaan vaan työn/rahan takia jos ala ei itsessään kiinnosta yhtään? 

Olen tehnyt noita ammatinvalintatestejä netissä vaikka kuinka, ei auta yhtään. Avasin wikipediastakin luettelon kaikista ammateista ja kävin läpi ne. 5 jäi jäljelle, kaikki sitten taas elämäntilanteen fyysisen raskauden tms. takia mahdottomia.

Olen hyvin pessimistinen oppisopimuksen suhteen kun se paikka pitää itse hankkia. En oikeasti tiedä enään mistä tekisin sitä aktiivisuutta ja ryhdistymistä, olen vain väsynyt, vihainen ja katkera. Olen myös tosi huono sosiaalisesti minkä kertoo yksinäisyytenikin ja tämä vaan mennyt huonommaksi koko ajan tämän syrjäytymisen takia, eli olen huono puhumaan itseäni minnekään, viimeistään työhaastattelussa pilaan mahdollisuuteni kun en ole se räiskyvä värikäs ulospäinsuuntaunut hölösuu.