Pelkään sektiota

Palauduin itse sektiosta nopeampaa kuin alatiesynnytyksestä. Arpi on nyt puolen vuoden jälkeen jo hyvin huomaamaton (ja alhaalla). Jälkivuoto oli samanlainen kuin alatiesynnytyksenkin jälkeen. Lapsi oli aivan normaali, söi hyvin heti alusta asti, ei ole ollut sairaana, eikä muutakaan merkillistä. Kohtutulehduksen sain, se kerrottakoon. Kuume nousi 38 asteeseen. Otin yhteyttä synnärille, söin viikon antibiootteja ja se oli siinä. Sekään ei ollut sen kummempi juttu.

Alatiesynnytyksen jälkeen en istunut muistaakseni kahteen kuukauteen. Seksiä uskalsin kokeilla puoli vuotta synnytyksestä ja traumoja hoidettiin psykiatrilla vielä parin vuoden päästä. Näin niin ku vertailuna.

Jälkivuoto on sektiossa yleensä kyllä niukempaa kuin alatiesynnytyksessä. Tämä johtuu siitä, että kohtu tyhjennetään leikkauksessa. Jälkivuoto tulee siitä, kun istukan paikka vuotaa, se on sama juttu kuin alatiesynnytyksessä. Mitenkään se ei voi olla pahempaa.

Vatsan palautuminen on yksilöllinen juttu. Minulla kaksi sektiota, ja vatsa on yhtä litteä kuin ennen raskauksia. Lapsetkin ovat terveitä.

Mä jouduin kiireelliseen sektioon ponnistusvaiheen pitkittyessä huonon tarjonnan takia. Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa, toki haava oli kipeä mutta nousin liikkeelle jo samana päivänä, imetys onnistui ja jälkivuoto oli niukkaa. Arpi haalea ja huomaamaton. Toki olisin toivonut alatiesynnytyksen mutta se ei vaan onnistunut. Selviät siitä kyllä <3

Meidän pienokainen tuli maailmaan kiireisellä sektiolla, eli kun minulle ilmoitettiin että sektio tehdään, niin oltiin jo lauseen loputtua matkalla leikkaussaliin. Leikkaus meni hyvin, olin toki shokki tilassa koska lapsi oli hengenvaarassa ja en ehtinyt jännittämään itse leikkausta.

Jälkivuoto oli noin viikon verran, runsainta muutamana ensimmäisenä päivänä. Alateitse synnyttäneiden ystävieni kanssa keskusteltuani vuodon määrästä, vuotoni oli vähäisempää kun heillä. Leikkaushaava oli kipeä, mutta todella kipeä vain ensimmäiset päivät, jonka jälkeen toki aristi, mutta toivuin todella nopeasti. Olin aikaisemmin ollut siinä uskossa että sektiosta toipuminen vie mielettömästi aikaa. Toki tämä on yksilöllistä. Pienokaisemme vietti ensimmäiset viikot teho-osastolla, joten en ehkä kiinnittänyt omiin kipuihini niin paljoa huomiota.

Leikkausarpi on todella siisti ja jää alushousujen alle, eli ei esim näy bikneissä. Vatsa ei mielestäni ole muuten kärsinyt ulkonäöllisesti leikkauksesta.

Kaikki on tietenkin yksilöllistä, mutta oma kokemukseni oli positiivinen, jos näin nyt voi sanoa. Olisin kyllä haluunut synnyttää alateitse ja toivon että jos toisen lapsen saamme niin se toteutuisi hänen kohdallaan.

Meidän pienokainen tuli maailmaan kiireisellä sektiolla, eli kun minulle ilmoitettiin että sektio tehdään, niin oltiin jo lauseen loputtua matkalla leikkaussaliin. Leikkaus meni hyvin, olin toki shokki tilassa koska lapsi oli hengenvaarassa ja en ehtinyt jännittämään itse leikkausta.

Jälkivuoto oli noin viikon verran, runsainta muutamana ensimmäisenä päivänä. Alateitse synnyttäneiden ystävieni kanssa keskusteltuani vuodon määrästä, vuotoni oli vähäisempää kun heillä. Leikkaushaava oli kipeä, mutta todella kipeä vain ensimmäiset päivät, jonka jälkeen toki aristi, mutta toivuin todella nopeasti. Olin aikaisemmin ollut siinä uskossa että sektiosta toipuminen vie mielettömästi aikaa. Toki tämä on yksilöllistä. Pienokaisemme vietti ensimmäiset viikot teho-osastolla, joten en ehkä kiinnittänyt omiin kipuihini niin paljoa huomiota.

Leikkausarpi on todella siisti ja jää alushousujen alle, eli ei esim näy bikneissä. Vatsa ei mielestäni ole muuten kärsinyt ulkonäöllisesti leikkauksesta.

Kaikki on tietenkin yksilöllistä, mutta oma kokemukseni oli positiivinen, jos näin nyt voi sanoa. Olisin kyllä haluunut synnyttää alateitse ja toivon että jos toisen lapsen saamme niin se toteutuisi hänen kohdallaan.

Meidän kaksoset tuli sektiolla, käynnistys ei onnistunut, pillerit ei vaikuttanut kohdunkaulaan mitenkään. Raskausmyrkytyksen takia lääkärit päättivät tehdä sektion. En nukkunut edeltävänä yönä yhtään, koska pelkäsin/jännitin ihan törkeästi sektiota. Eka synnytys oli tapahtunut alakautta, mahduin omiin farkkuihin n. viikossa, pystyin istumaan heti ja seksiä kokeiltiin kuukauden päästä. Ei mitään ongelmia, kivuton, pitkä ja ihana kokemus. Ei kivunlievitystä.

   Aamulla mies tuli luokseni heti, kun pääsi. Oli mukana leikkauksessa. Tsemppasi muo, kun oltiin kuunneltu sydänkäyrät yms. Hoitajat valmistelivat mun leikkaukseen. Mä itkin jännityksestä koko sen ajan, kun minulle laitettiin puudutus. Aloin taas itkeä, kun lapset näytettiin minulle vain pikaisesti, toiselle sain jopa suikattua suukon.

   Jälkisupistukset olivat hirveitä, laittoivat mulle suoraan suuren määrän oksitoonia menemään, jotta saadaan kohtu supistumaan nopeammin, kuitenkin venynyt kahdelle lapselle. Jälkivuoto kesti vajaan 2 viikkoa. Ensimmäinen päivä oli hirveä, nousin kuitenkin liikkumaan 6 tuntia leikkauksen jälkeen, pääsin jopa 4 metriä eteenpäin, kun totesin että huippaa. Monet ei kuulemma lähde kävelemään ensimmäisenä päivänä. Mutta eka päivä on pahin, heti kun pääset liikkeelle, liikkuminen helpottaa! Arven aluetta aristin varmaan kuukauden päivät. Kaksoset nyt n. 3 kk, kohtu ei ole vieläkään supistunut täysin, vieläkin nippailee kohtua aina välillä. Mutta sinulla eri asia, kun yksi vauva.

    Hyvin se menee, minäkin pelkäsin ja hengissä selvittiin! Muista se, että eka päivä on pahin. Kun pääset liikkeelle, se helpottaa koko ajan. Muista suihkuttaa haavaa usein, muista suihkuttaa myös alapäätä niin kauan kun tulee jälkivuotoa, näin vältät kohtutulehduksen. Tsemppiä ja onnea, hyvin se menee! :)

  Ja niin, mulla nousi maito kunnolla vasta n. 4 päivää leikkauksesta :)

Olen saanut yhden lapsen ja seksitolla. Ei ihmeellistä. En ehtinyt edes pelätä koska tarkoitus oli synnyttää normaalilla tavalla. Hieman hankalaa oli aluksi nousta sängystä. Suihkutella piti 3 x päivässä. Ei raskasta nostella ainoastaan vauvaa. Arpi on jäänyt muistoksi, ei paha. Mulla oli turvallinen olo, luotin naistenklinikkaan.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 10:09"]

Olen saanut yhden lapsen ja seksitolla. Ei ihmeellistä. En ehtinyt edes pelätä koska tarkoitus oli synnyttää normaalilla tavalla. Hieman hankalaa oli aluksi nousta sängystä. Suihkutella piti 3 x päivässä. Ei raskasta nostella ainoastaan vauvaa. Arpi on jäänyt muistoksi, ei paha. Mulla oli turvallinen olo, luotin naistenklinikkaan.

[/quote]Jopas tuli sana ...siis sektiolla

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 09:58"]

Meidän kaksoset tuli sektiolla, käynnistys ei onnistunut, pillerit ei vaikuttanut kohdunkaulaan mitenkään. Raskausmyrkytyksen takia lääkärit päättivät tehdä sektion. En nukkunut edeltävänä yönä yhtään, koska pelkäsin/jännitin ihan törkeästi sektiota. Eka synnytys oli tapahtunut alakautta, mahduin omiin farkkuihin n. viikossa, pystyin istumaan heti ja seksiä kokeiltiin kuukauden päästä. Ei mitään ongelmia, kivuton, pitkä ja ihana kokemus. Ei kivunlievitystä.

   Aamulla mies tuli luokseni heti, kun pääsi. Oli mukana leikkauksessa. Tsemppasi muo, kun oltiin kuunneltu sydänkäyrät yms. Hoitajat valmistelivat mun leikkaukseen. Mä itkin jännityksestä koko sen ajan, kun minulle laitettiin puudutus. Aloin taas itkeä, kun lapset näytettiin minulle vain pikaisesti, toiselle sain jopa suikattua suukon.

   Jälkisupistukset olivat hirveitä, laittoivat mulle suoraan suuren määrän oksitoonia menemään, jotta saadaan kohtu supistumaan nopeammin, kuitenkin venynyt kahdelle lapselle. Jälkivuoto kesti vajaan 2 viikkoa. Ensimmäinen päivä oli hirveä, nousin kuitenkin liikkumaan 6 tuntia leikkauksen jälkeen, pääsin jopa 4 metriä eteenpäin, kun totesin että huippaa. Monet ei kuulemma lähde kävelemään ensimmäisenä päivänä. Mutta eka päivä on pahin, heti kun pääset liikkeelle, liikkuminen helpottaa! Arven aluetta aristin varmaan kuukauden päivät. Kaksoset nyt n. 3 kk, kohtu ei ole vieläkään supistunut täysin, vieläkin nippailee kohtua aina välillä. Mutta sinulla eri asia, kun yksi vauva.

    Hyvin se menee, minäkin pelkäsin ja hengissä selvittiin! Muista se, että eka päivä on pahin. Kun pääset liikkeelle, se helpottaa koko ajan. Muista suihkuttaa haavaa usein, muista suihkuttaa myös alapäätä niin kauan kun tulee jälkivuotoa, näin vältät kohtutulehduksen. Tsemppiä ja onnea, hyvin se menee! :)

  Ja niin, mulla nousi maito kunnolla vasta n. 4 päivää leikkauksesta :)

[/quote] mitä ihmettä siinä on jännittämistä

Minä olen se paljon parjattu pelkosektion vaatija. Sain sektion pitkän anelun jälkeen ja olen siihen erittäin tyytyväinen! Suunniteltu sektio on ihan turvallinen tapa synnyttää! (Hätäsektiossa on enemmän riskejä)

Itse sektio oli hetkessä ohi, ehkä 40 min kesti, mutta sitten pääsi jo miehen kanssa heräämöön. Pääsin myös jo samana iltana lasta katsomaan keskolaan. Kivut oli silloin vielä aika kovat, mutta pääsin kuitenkin pyörätuoliin istumaan :)

Toinenkin päivä meni vielä kivuissa, mutta lääkkeet oli hyvät ja lisää sai aina kun pyysi. Ja kolmannesta päivästä eteenpäin sitten ei paljoa kipuja enää ollutkaan. Kuudentena päivänä pääsin kotiin ja siitä lähtien kaikki on mennyt tosi hyvin. Söin muutaman päivän särkylääkkeitä, mutta lähinnä varmuuden vuoksi.

Itselleni sektio oli suuri helpotus ja kaikki meni ihan nappiin. Minä taas pelkään kuollakseni alatiesynnytystä enkä halua siihen tilanteeseen ikinä joutua!

Mulla ei ole kokemusta alatiesynnytyksestä, mutta kolme sektiota ovat sujuneet oikein hyvin ja olen toipunut hämmästyttävän nopeasti. Jo leikkausta seuraavana päivänä olen ollut jalkeilla, käynyt suihkussa ja hoitanut vauvaa aivan täysipainoisesti. Leikkauspäivänä tarvitsin tietysti hoitajien apua nostamaan vauva viereeni syömään.

Kipupumppu oli mainio ja pumppasinkin lääkettä aina kun siltä tuntui. Kipulääkkeitä söin viikon kotiutumisen jälkeen, sitten en niitä enää tarvinnut.

Jälkivuoto on kaikista kestänyt n. 3 viikkoa. Nyt viimeisimmästä sektiosta on 2 kk ja vatsani on aivan samanlainen kuin ennen raskautta. Ylimääräistä on vielä, mutta paino on tippunut 17 kg (raskauskiloja tuli 15 kg). Arpi on hyvin parantunut, enää muistona on vain punertava viiru alavatsalla. Toki se on hieman kosketusarka, mutta muuten täysin ok.

Ainut ongelma oli tämän viimeisimmän vauvan uneliaisuus ensimmäisinä päivänä, minkä takia paino laski, koska ei jaksanut syödä. Ensimmäinen viikko kotona oli tehostettua syöttöä ja sen jälkeen paino on lähtenyt hienoon nousuun! Imetys sujuu ihanasti ja lapsi kasvaa huimaa vauhtia :)

Tsemppiä sektioon, kaikki menee varmasti hyvin!

Mulla oli myös sektiopelko kun kolmanteen sektioon olin joutumassa. En oo koskaan synnyttänyt alakautta että sikäli oon huono vastaamaan.

Mä kävin pelkopolilla juttelemassa sektiosta ja sovittiin sitten leikkaavan lääkärin kanssa ennen leikkausta mitä tehdään ja milloin. Sovittiin mm. että saan rauhoittavan heti kun vauva otetaan mahasta pois ja että isä saa olla mahdollisimman pitkään siellä mun tukena kun vauva on syntynyt. Mulla on puudute lakannut aiemmin toimimasta niin lääkäri lupasi että herkästi laitetaan lisää.

Ja niin kävi, valmistelut tehtiin mun aikataulussa eli pyörin tovin leikkaussalin ovella ennen kuin uskalsin kävellä sisään. Itkin aikani siinä ja sain rauhoitella itseäni ennen kuin alettiin sörkkiä neuloilla. Mies piti kädestä ja rauhoitteli koko valmistelun ajan. Sain asetella itseni niin hyvään asentoon kuin ehdin ennen kuin puudute alkoi vaikuttaa. Edellisessä leikkauksessa jouduin könöttää huonosti kun ei kukaan auttanut vaihtaa asentoa vaikka sanoin että oon huonosti. Itse ei tietenkään päässyt liikkumaan kun puudute jo vaikutti.

Vauvan synnyttyä sain samalla hetkellä rauhoittavan suoneen kun oli nostettu mahasta. Jännitys loppui siihen ja keskityin pitkälti vauvaan ja mieheen vaikka leikkausta jatkettiinkin vielä. Puudute lakkasi tälläkin kertaa vaikuttamasta ja heti kun siitä sanoin, lääkäri keskeytti hommansa ja kutsui anestesialääkärin lisäämään puudutetta. Sain tuon vuoksi kuitenkin jonkinsortin paniikkikohtauksen kun mies ja vauvakin oli jo lähtenyt, että sovittiin jos vielä meille lapsia tulee, niin saavat olla vauvan kanssa leikkurissa sektion loppuun asti, vain heräämöön ei välttämättä voi tulla.

3x sektio

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 10:12"]

[quote author="Vierailija" time="29.05.2013 klo 09:58"]

Meidän kaksoset tuli sektiolla, käynnistys ei onnistunut, pillerit ei vaikuttanut kohdunkaulaan mitenkään. Raskausmyrkytyksen takia lääkärit päättivät tehdä sektion. En nukkunut edeltävänä yönä yhtään, koska pelkäsin/jännitin ihan törkeästi sektiota. Eka synnytys oli tapahtunut alakautta, mahduin omiin farkkuihin n. viikossa, pystyin istumaan heti ja seksiä kokeiltiin kuukauden päästä. Ei mitään ongelmia, kivuton, pitkä ja ihana kokemus. Ei kivunlievitystä.

   Aamulla mies tuli luokseni heti, kun pääsi. Oli mukana leikkauksessa. Tsemppasi muo, kun oltiin kuunneltu sydänkäyrät yms. Hoitajat valmistelivat mun leikkaukseen. Mä itkin jännityksestä koko sen ajan, kun minulle laitettiin puudutus. Aloin taas itkeä, kun lapset näytettiin minulle vain pikaisesti, toiselle sain jopa suikattua suukon.

   Jälkisupistukset olivat hirveitä, laittoivat mulle suoraan suuren määrän oksitoonia menemään, jotta saadaan kohtu supistumaan nopeammin, kuitenkin venynyt kahdelle lapselle. Jälkivuoto kesti vajaan 2 viikkoa. Ensimmäinen päivä oli hirveä, nousin kuitenkin liikkumaan 6 tuntia leikkauksen jälkeen, pääsin jopa 4 metriä eteenpäin, kun totesin että huippaa. Monet ei kuulemma lähde kävelemään ensimmäisenä päivänä. Mutta eka päivä on pahin, heti kun pääset liikkeelle, liikkuminen helpottaa! Arven aluetta aristin varmaan kuukauden päivät. Kaksoset nyt n. 3 kk, kohtu ei ole vieläkään supistunut täysin, vieläkin nippailee kohtua aina välillä. Mutta sinulla eri asia, kun yksi vauva.

    Hyvin se menee, minäkin pelkäsin ja hengissä selvittiin! Muista se, että eka päivä on pahin. Kun pääset liikkeelle, se helpottaa koko ajan. Muista suihkuttaa haavaa usein, muista suihkuttaa myös alapäätä niin kauan kun tulee jälkivuotoa, näin vältät kohtutulehduksen. Tsemppiä ja onnea, hyvin se menee! :)

  Ja niin, mulla nousi maito kunnolla vasta n. 4 päivää leikkauksesta :)

[/quote] mitä ihmettä siinä on jännittämistä

[/quote]

Kun on selvinnyt 21 vuotta ilman leikkauksia ja sulla on mieletön veitsikammo, niin joo, kyllä siinä on jännittämistä. Varsinkin, kun on lukenut netistä nämä kuolemat, mitkä on tapahtunut sektion takia... Enemmin synnytän ihanasti alakautta vaikka 100 kertaa peräkkäin!

13 jatkaa että vuoto on loppunut aina 2 viikon sisällä. Ensimmäinen viikko sektion jälkeen on todella tuskaa ja liikkua jaksaa lyhyitä pätkiä, kipeää se tekee. Minä lähdin liikkeelle n. 24h leikkauksesta ja silloin tärisin ja itkin kivusta. Sama juttu joka kerta, paitsi että ekalla ja tokalla kerralla pakotettiin jalkeille n. 12h leikkauksesta.

Vatsan palautumisessa on aina mennyt jonkun aikaa, ehkä 2-3kk.

Tämä viimeisin kerta oli jopa niin miellyttävä että saatan harkita vielä lasta. Muussa tapauksessa ne olisi jäänyt tähän.

ohis, mutta mielestäni tällaiset ketjut ovat parhaita täällä av:lla! Naiset jakavat kokemuksiaan ja tuntemuksiaan toisille! Kiitos kaikille :)

Olen synnyttänyt vain alateitse, mutta kaikki sektiolla synnyttäneet ystävät ja sukulaiset ovat kertoneet jälkivuodon olevan melko niukkaa. Itse olen mennyt vielä jälkitarkastukseen (5vk synnytyksestä) ohut side alushousuissa.

Minulla suunniteltu sektio talvella. Jälkivuoto kesti viikon, seksiä harrastin viikon päästä sektiosta, kivut kesti kaikkiaan pari viikkoa. Maha nyt litteä ja arpi ei vaivaa. Hyvinkin voi mennä!

Kokemus kahdesta sektiosta. Toinen hätäinen ja toinen elektiivinen. Hätäsektiosta palauduin hitaasti ja olin tosi kipeä. Sain vielä kohtutulehduksen perään. Tosin tästä on jo 18 vuotta aikaa. Toisesta sektiosta ei ole kauan aikaa (juu kaikki eivät saa lapsiaan vuoden välein...). Se oli suunniteltu sektio ja kaikki meni taivaallisen hienosti.

Imetin lasta 2 h leikkauksen jälkeen ja jalatkin toimivat jo heräämössä. WC:ssä kävin samana iltana (hieman hoitaja tuki), kipuja ei ollut, koska niistä EI tarvitse kärsiä. Sairaalasta saa nimittäin kipulääkettä. Jälkivuotoa oli varmaan, mutta ei mitään ihmeellistä, että edes muistaisin. Olin elämäni kunnossa tuon suunnitellut jälkeen ja imetin pienenä syntyneen lapseni nopeasti riuskaan kuntoon :) Eli toinen leikkaus oli aivan ihana. Toki olin pienessä paniikissa leikkaushetkellä, mutta se ei kestä kauan. Hlökunta oli ystävällistä ja ihanaa.

Eli nou panic!

Minulla kaksi suunniteltua sektiota takana. Jännitin molemmissa ihan hirveästi, mutta mies sai olla koko ajan vierelläni, lapsi tuotiin hänen syliinsä pesujen jälkeen kun minua vielä ommeltiin. Kaikki on mennyt hyvin.

Maito nousi molemmista kunnolla vasta 3. päivänä, eli parina ekana iltana lapsi sai vähän lisämaitoa, sen jälkeen täysimetyksellä.

Kipuihin tarjotaan ensin kipupumppua, mutta koska sen kanssa ei voi lähteä liikkeelle niin hyvin nopeasti burana+panadol - yhdistelmää. Minulle se ei riittänyt, mutta pyytämällä sai tehokkaampia särkylääkkeitä, joista on useampaa valmistetta tarjolla, eli jos yksi ei toimi niin lääkäri voi määrätä jotain muuta. Tehokkaammatkaan lääkkeet eivät estä imetystä, mutta kotiin pääsi ainakin TAYSista vasta sitten kun burana+panadol riittää.

Haava parani molemmista ihan ok ja kun arpi on pikkuhousualueella, niin ei se mitään haittaakaan, ei sitä kukaan esim uimarannalla näe.

Jälkisupistukset tulevat myös sektion jälkeen. Ne olivat minusta ihan hirveitä, kun en oikeita ole koskaan kokenut. Vuoto oli ekassa tosi niukkaa, toisessa kuin normi kuukautiset.

Minulla 3 sektiota takana. Yksi arpi pystysuoraan napaan asti, mutta on niin siisti, että olen ihan bikinikunnossa. Toivuin jokaisesta nopeasti. Älä turhaan huolehdi.