Miksi ystävä ei onnittele vauvauutisesta?

Kärsiikö lapsettomuudesta? Muuten voi olla ihan hutikin. Mäkin saan joskus hyviä uutisia ja päälle jonkun toisen jutun, niin ajatuksissani vastaan vaan toiseen. Yleensä kyllä muutamassa minuutissa suollan toisen viestin perään ja onnittelut. Joskus sitä vaan vastaa niin horteessa, että käytöstavat unohtuu.

Se on etsinyt itselleen kriteereitään vastaavaa miestä, joka haluaa perustaa perheen. Useampi vuosi on mennyt, mutta ei ole löytynyt. Ymmärrän, että hän ehkä näkee tilanteessa sen, mitä itsellä ei ole. Tosi harmi vaan. Vaikea tavata luontevasti, jos hän ei voi iloita asian puolesta - tai edes puhumaan tästä. Olenko tapaamisella tyyliin kuin en olisikaan raskaana...

on tietysti kateellinen, mistäs sinä tiedät vaikka kärsisi itse lapsettomuudesta?

[quote author="Vierailija" time="15.06.2013 klo 19:26"]

Odotan ensimmäistä lasta. Pitkäaikainen ystävä (vaikka kovin usein emme tapaakaan) ei onnitellut kertoessani olevani raskaana tekstarilla. Vastasi viestiin niukasti koskien tulevaa tapaamistamme, mutta ei sanallakaan kommentoinut vauvauutista. Tietää kyllä, että olemme yrittäneet pitkään saada lasta. Miten tämä pitäisi tulkita? Ei enää huvittaisi mennä tapaamaan koko tyyppiä. 

[/quote]

no kun lapsi ei ole edes syntynyt vielä. Viimeiseen "ongelmaan": Älä sitten tapaa. Näin yksinkertaista se on.

Eihän raskaudesta saa onnitella - se tietää huonoa onnea! Ystäväsi tiesi tämän, eikä halunnut langettaa kirousta päällesi. Olen omakohtaisesti kokenut tämän. Kaksi ekaa raskautta meni pieleen (tuulimuna ja loppuraskauden kohtukuolema) ja kolmatta kertaa raskaana ollessani pidin huolen, ettei minua onniteltu (vaadin ottamaan onnittelut pois, jos joku erehtyi). Myöskään itse en onnittele raskaana olevia.

Tämä oli työkaverini viisaus "vasta sitten saa onnitella kun on lapsi kainalossa". Ensin nauroin, mutta sitten hymy hyytyi.

Minulle tekee todella tiukkaa onnitella vauvauutisista, koska päälimmäiset tunteet ovat yleensä suru, pettymys ja epäusko. Vaikka älyllisesti ymmärrän, miksi ihmiset hankkivat lapsia, uutisen kuultuani olen silti aina jollakin tapaa järkyttynyt: Miksi ihmeessä? Miksi juuri tämä ihminen, jolla on elämä niin hyvin? Kyllä sen onnittelun yleensä saan itsestäni puserrettua vaikka sitten vähän ympäripyörein sanankääntein.