Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperhe, puolison lapset..
19.07.2013 |
Olen lukenut jonkinverran keskusteluita uusperheistä ja minulle on pistänyt todellakin silmään sanat "puolison lapset". Eikös jos uusperhettä eletään ne lapsetkin ole yhteisiä, vaikkei ne itselle biologisesti omia olisikaan? miten niin monelle uusperheelliselle naiselle jolla ei ole omia lapsia tulee suurena yllätyksenä se että jos alkaa seurustella miehen kanssa jolla on lapsia, että ne lapsetkin tulevat sitten olemaan osa elämää halusipa sitä tai ei?
Itse olen lapseton uusperheen äitipuoli ja miehelläni on kolme lasta, asumme hyvin pienessä kerrostalo huoneistossa. Lapset on eläväisiä ja äänekkäitä kuten 99% lapsista on. Minulla itselläni ei ole ollut koskaan tunnetta että lapset ärsyttäisi minua tai että he ovat meillä liian usein tai että kun lapset on meillä en olisi osa perhettä.. Johtuuko tämä yleinen ongelma lapsettomien uusperheellisten naisten keskuudesta kateudesta sitä entistä naista kohtaan joka on saanut lapsia miehellesi vai miehen asenteesta vai mistä?
Minä en henkilökohtaisesti ymmärrä naisia jotka erottelevat lapset miehen lapsiin ja omiin lapsiin vaikka minulla ei omia lapsia olekkaan, vaikka voisin inhota lapsiamme lasten äisin käyttäytymisen takia, mutta onko entisen naisen katkeruus ja huono käytös lasten vika, ei ole :)
Älkää uusperheelliset pilatko perhettänne syrjimällä puolisonne lapsia, on helpompi elää kun ottaa lapset osaksi elämäänsä kuin odottamalla että lapset katoaa, sillä ei ne katoa :)
Kommentit (19)
Ole tyytyväinen, että olet lapseton, helpompaa noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 12:53"]
▄█▀█▀█▄
▄█▀ █ ▀█▄
▄█▀ ▀█▄
█ █
█ █
▀█▄▄ █ ▄█▀
█ ▄▀▄ █
█ ▀ ▀ █
█ █
█ █
█ █
█ █
█ █
▄█▀▀█▄█ █▄█▀█▄
▄█▀▀ ▀ ▀▀█
█▀ ▀█
█ █
█ ▄█▄ █
▀█ █▀ ▀█ █▀
▀█▄ █▀ ▀█ ▄█▀
▀█▄▄▄█▀ ▀█▄▄▄█▀
[/quote]
Siis oliko ihan pakko? Todellako?
Miksi et voi? jos rakastat oikeasti miestäsi pystyt hyväksymään hänen elämäänsä kuuluvat lapsetkin :)
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 12:51"]
Eikös jos uusperhettä eletään ne lapsetkin ole yhteisiä, vaikkei ne itselle biologisesti omia olisikaan?
[/quote]
Mä olen myös vela, jonka puolisolla on lapsia. Ja ne on mun puolison lapsia ja ne on hänen ex-vaimonsa lapsia, mutta ei ne kyllä mun ole. Rakkaita ovat kyllä ja olen heille parhaani mukaan turvallinen ja hyvä aikuinen elämässä, mutta ei ne lapset silti mun ole.
Johan siitä hämmentyis lapset ja lasten äitikin saattaisi loukkaantua, jos alkaisin väittään moista. Mä olen ennemminkin asemaltani vähän kuin joku tarhantäti tai opettaja. Tärkeä osa elämää, auktoriteetti myös, mutta kuitenkin jotain muuta kuin äiti.
Me olemme uusperhe. Mulla oli lapsi ja miehellä ei. Ja onpa nyt niitä yhteisiäkin. Mieheni on aina pitänyt minun lastani omanaan. Ei ole koskaan eritellyt sun ja mun tai meidän. Moni uusi tuttavuus on siinä uskossa, että mieheni on kaikkien lasten isä. Myös sen edellisestä suhteestani olevan lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen synnyttänyt kaksi lasta, he ovat lapsiani. Aviomiehelläni on kaksi lasta entisen vaimonsa kanssa ja koen, että he ovat "puolisoni lapsia" vaikka perheeseen kuuluvatkin. Mitähän mieheni exäkin tykkäisi, jos alkaisin nimittämään näitä teinityttöjä lapsikseni..?
Ja vaikka en mielläkään mieheni lapsia omikseni, en toivo heidän "katoavan mihinkään" tms.
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 12:56"]
Miksi et voi? jos rakastat oikeasti miestäsi pystyt hyväksymään hänen elämäänsä kuuluvat lapsetkin :)
[/quote]
vaikeeta kun äitinsä on niin syvältä perseestä ja tartuttaa omat asenteensa lapsiin jne. puhuu minusta pahaa ja saa lapset melkeinpä pelkäämään minua, en tiedä mitä lie sanonut. sairas ämmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen lapset OVAT hänen ja hänen ex-vaimonsa, eivät minun. Olisivat "minun", jos olisin adoptoinut heidät. Olen heidän äitipuolensa, kolmas kasvattaja ja huoltaja. Kun puhumme perheemme lapsista kaikkinenesa, he ovat "lapset". Silloin ei erotella sitä kuka on kenetkin siittänyt tai synnyttänyt.
Pikkuisia lapsia on helpompaa rakastaa kuin ikiomiaan, mutta hankaluuksien tullessa ja varsinkin murrosiän ja kotoa irtaantumisen taistoissa huomaa, että tunteet ovat hiukan erilaisia. Ei sitä tarvitse puolisolle tai lapsille osoittaa erikeseen eikä varsinkaan alleviivata niin, että syntyy pahaa mieltä, mutta "omiltaan" sietää jotenkin enemmän.
Totta on se, että uusperheeseen asettuessaan on asetuttava aika suureen perheeseen, monen aikuisen ja lapsen pakettiin. On otettava huomioon edellinen(edelliset) puolisot mahdollisine uusine kumppaneineen, lasten katras, mummot, papat, entiset anopit, entiset apet. Sen kaiken keskellä pidettävä silti hienovaraisesti huolta siitä, että omatkin rajat ovat olemassa.
Kypsä uusperhe-elämä on kypsien ihmisten taitolaji.
Hienoa, ap. Olen kanssasi samaa mieltä. Itse elän ydinperheessä mutta työssäni näen uusperheitä, ja olen todella tyrmistynyt uusperheinen naisten käytöksestä. Jos puolisolla on lapsia, niitä haukutaan, arvostellaan ja ivataan. Monet naiset käyttäytyvät kuin pahaiset kakarat ja olen kuullut useammin kuin kerran 30-vuotiaan toteavan 10-vuotiaasta, että se aloitti perustellessaan omaa huonoa käytöstään.
Toisaalta jos uusperheen äiti on lasten äiti ja on ottanut uuden puolison, jaksan hämmästyä sitä, miten aletaan ihan lasten kuullen riidellä exän kanssa siitä, miten usein exän pitäisi niitä lapsia taas tavatakaan, vaikka tapaamissopimukset ovat tätä ennen toteutuneet hyvin.
Tuntuu, että aikuisuus on monelta hukassa. Myös niiltä miehiltä. Silti olen huomannut, että isäpuolen on helpompi ottaa vaimon lapset osaksi perhettä kuin äitipuolen. Toki valtaosa etäisistä sallii sen uuden puolison huonon käytöksen lapsiaan kohtaan, ja sekin on aivan käsittämätöntä. Yhden epäonnistuneen liiton jälkeen tyydytään lähes mihin tahansa, jotta ei taas epäonnistuttaisi, ja maksajana ovat sitten ne lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 12:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 12:56"]
Miksi et voi? jos rakastat oikeasti miestäsi pystyt hyväksymään hänen elämäänsä kuuluvat lapsetkin :)
[/quote]
vaikeeta kun äitinsä on niin syvältä perseestä ja tartuttaa omat asenteensa lapsiin jne. puhuu minusta pahaa ja saa lapset melkeinpä pelkäämään minua, en tiedä mitä lie sanonut. sairas ämmä.
[/quote]
Ja miehesi ei puollusta sinua eikä korjaa entisen naisensa puheita lapsilleen.
Ja kuitenkin kirjoitat olevasi lapseton...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ne ovat puolison lapsia! Heillä on oma äiti, toista eivät tarvitse.
Eikai kukaan tarkota että jos uusperheessä lapset ovat yhteisiä että alkaisi äidin roolia ottamaan, en usko että aloittajakaan on niin tarkoittanut. Minulla 6 vuotta ollut uusperhe ja meillä lapset on meidän lapsia, olipa ne synnyttänyt kuka hyväänsä. Minun äitini on mieheni lapsille mummo siinä missä yhteisillekkin. Minua mieheni lapset kutsuvat etunimellä, yhteiset lapsemme äidiksi, mieheni lapset kutsuvat miestäni isäksi ja yhteiset lapset etunimellä ja silti he kaikki ovat meidän lapsia. En minä kysy tuttavilta "voiko meidän ja mieheni lapset tulla tänään teille" meillä on vain meidän lapset eikä sitä kukaan koskaan ole paheksunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 13:07"]
Ja kuitenkin kirjoitat olevasi lapseton...
[/quote]
Olen lapseton sillä en ole synnyttänyt lasta. Pontti ei minun jutussa nyt ollut että alkaisin tosiaan kuvitella että lapset ovat minun omiani ja että olen heille äiti kuten kaikki pilkun nu***jat täällä nyt asian halusi ymmärtää vaan lähinnä sitä käytös mallia mikä lähes kaikilla uusperheessä elävillä ETENKIN NAISILLA on. On vaan ne miehen lapset joita miesten tulee hoitaa koska ne on sattunut tekemäänkin. Miksi niitä lapsia ei voi kohdella osana perhettä kun on kerran sellaseen ryhtynyt? Kirjoitin alotuksen koska oikeesti ottaa pannuun muutama kaveri jotka valittavat miehensä lapsista kun ne ovat käymässä ja hän joutuu laittamaan ruokaa ja käymään kaupassa ja koti on sekaisin kun lapset on ja ei saa olla rauhassa..
En vaan voi ymmärtää miksi ottaa mies jolla on lapsia ja sitten kohdella lapsia kuin he olisivat tiellä ja haittana, mitä ne lapsetkin ajattelee jos kotona on nainen suu mutrussa ja tiuskii kaikesta?
16, outoa, että omat yhteiset lapset kutsuvat isäänsä nimellä, sua äidiksi...
no meillä miehen lapsi tuli kuvioihin vasta 5vuoden yhdessä olomme jälkeeen 9vuotiaana. tottakai otin hyvin vastaan hänet ja pyrin kaikintavoin oleen tasapuolinen hänen ollessa meillä. mutta kyllä rehellisesti ottaa päähän välillä ja paljon että meistä tulikin yhtäkkiä uusioperhe, ja meillä välillä on vieras lapsi... ja vielä vaikea sellainen. tämä ehkä siksi että olen hänestä enemmän vastuussa, koska mies on paljon pois kotoa, mutta en halua kieltää häntä tulemasta meille sillon kun haluaa koska meidän lapset taas ovat hänen sisaruksiaan.
mutta niin, hän ei ole meidän vaan nimeomaan miehen. ja mä oon vaan aikuinen, joka tietysti kasvattaa ja kometaa tarpeentullen ;)
ap, tunnet ilmeisesti vain muutaman uusperheäidin.
Olen kyllä nähnyt monta muutakin toimintatapaa.
Mieheni on etävanhempi ja lapset käyvät joka toinen viikonloppu; en pidä meitä uusperheenä ja miehen lapset ovat miehen lapsia.
Varmaan eri tilanne, jos asutaan saman katon alla.....
Alue: Aihe vapaa
oon onnellinen et joku pystyy olemaan tuolla asenteella. minä en voi.