Mistä tämä nykyajan muuttobuumi johtuu??
En ymmärrä tätä nykyajan muuttobuumia. Meidän asuinalueelta on muuttanut jo monta perhettä. Jotkut ovat halunneet kaupunkiin keskustaan ja jotkut ovat rakentaneet talonsa, asuneet siinä 2 vuotta ja myyvät (siis bisnestä, bisnestä).
No, sama minulle, mutta ajatellaanko lapsia ollenkaan?? Aikuiset menevät omien itsekkäiden tarpeidensa perässä: kaupunkiin asumaan: shoppailumahdollisuudet lähellä, rakennetaan talo euron kuvat silmissä ja asutaan siinä se pakollinen 2 vuotta.
Lapset saavat kavereita ja aloittavat lähikoulussa. Sitten koittaa muutto täysin uusiin kuvioihin ja maisemiin.
Siinä viedään lapsilta aika paljon, kun asuinalue ja koti muuttuu.
Silloin kun itse olin lapsi, muuttaminen oli todella harvinaista. Nykyäänkin vielä monien lapsuudenystävieni vanhemmat asuvat siinä 70- tai 80-luvulla rakennetussa omakotitalossa.
Ihmetyttää tämä nykyajan itsekäs toiminta! :(
Kommentit (6)
Missä vietit lapsuutesi? Kyllä ainakin täällä pääkaupunkiseudulla oli ihan tavallista muuttaa. Asuimme ensin vuokralla kaksiossa, sitten muutimme vuokrakolmioon, kun toinen lapsi syntyi. Sitten ostimme oman asunnon, kerrostalokolmion, ja kun sitä oli makseltu jonkin aikaa, rakensimme rivarin, koska lapsia oli jo kolme. Pääkaupunkiseudulla pientalot sijaitsevat usein vähän kauempana palveluista, joten monet muuttavat sieltä sitten lähemmäs palveluita kerrostaloon, kun lapset ovat isoja.
Harvalla on mahdollisuus ostaa sitä omakotitaloa heti ensimmäiseksi vaikka tällä palstalla sen vaikutelman saakin. Meillä siirrytty askel kerrallaan suurempaan asuntoon. Pankki olisi nauranut pihalle jos olisimme aikoinaan pyytäneet lainaa mitä tarvitaan omakotitalon ostoon. Seuraava askel on sitten talon myynti ja muutto pienempään kun lapset lähteneet kotoa. Ehkä 70-luvulla asunnot olivat lähes ilmaisia eikä myöskään työn perässä tarvinnut muuttaa kuten nykyään monen pakko.
Mitä ihmettä? Ap kaipaa jollekin hamalle 80-luvulle omakotitalolähiöön vai? Missähän ihmiset kävisivät töissä, jos se työpaikka valittaisiin asunnon sijainnin mukaan? Esimerkiksi niiltä paikkakunnilta, joista on vähennetty merkittävästi työpaikkoja, on aika hankala löytää korvaavaa työtä, jolla sitä asumista maksetaan. Ei siinä paljoa yt-neuvotteluissa kuule lasten kavereista kysellä.
Missä maailmassa nämä urpot oikein elävät? Onko ap joku kotiprouva, jonka ei ole koskaan tarvinnut miettiä rahaa, kun mies hoitaa kaiken?
Väännetään rautalangasta. En tarkoittanut työttömyyttä, uusia työpaikkoja, avioeroja ym rankkoja juttuja. Tarkoitin ns. "huvikseen muuttamista".
Olemme mekin asuneet muutamassa paikassa ennen omakotitalon rakentamista. Mutta nyt ei tulisi ihan heti mieleen muuttaa pois sen takia, että huvittaakin yhtäkkiä asua kaupungissa tai myydään talo, että saadaan rahaa.
Kun lapset ovat pieniä ei tulisi mieleenkään muuttaa. Siis huom! Ellei olisi pakko (työpaikka, ero jne).
Ja nämä perheet joiden tiedän muuttaneen, eivät ole yksikään muutaneet työn perässä, eivätkä ole eronneet.
ap
Silloin taannoin 80-luvulla minun lapsuudessani me muutettiin isän töiden perässä pariin otteeseen. Palattiin aina synnyinpaikkakunnalle asuttuamme vuoden jossain toisaalla, välillä ulkomailla. Sain ystäviä uusissa paikoissa ja opin ystävystymään. Ei siitä mitään haittaa ollut. Ja tuskinpa kukaan silloin tai nykyisin muutti/muuttaa lapsia kiusatakseen.
Me itsekkäästi muutimme toiseen maakuntaan kun työt loppuivat vanhasta. Nauratti ihan saatanasti viedä itkevä lapsi uuteen kouluun tokaluokalle.
No just joo, vitsi vitsi, elämäni hirvein syksy.
Nykyään liikutaan työn perässä. Muutetaan , jotta lasten harrastuskuljetukset helpottuvat, muutetaan,, jotta lukiolaisen koulumatka ei olisi tuskastuttavan pitkä. Köyhillä pikkukunnilla on nuo valinnaismahdollisuudet aika huonot-niitä ei ole.
Eiköhän nuo rakentamisella bisnestä tekevät ole aika pieni ryhmä, ei se rakentaminen NIIN hauskaa ole.