Lue keskustelun säännöt.
mä oon ihan paska äiti,vaimo ja työntekijä
Kommentit (13)
Mulla IHAN samat viilikset. Jos vielä pitäis kasvaa ihmisenä, nii paino olisi lähellä 200 kiloa :-(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta repesin tälle :D
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 19:35"]
Mulla IHAN samat viilikset. Jos vielä pitäis kasvaa ihmisenä, nii paino olisi lähellä 200 kiloa :-(
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 19:31"]
Hae apua ja suhtaudu myönteiseti kaikkeen niin huomaat, että elämä hymyilee eiks jee :D
Saat välittömästi ihanan työn ja mikään ei väsytä ja ja jaj....
[/quote]
Vittuilemalla ja periksi antamalla sillä vasta päästäänkin pitkälle, vai mitä? Parasta olisi vain myöntää, että muutos alkaa ensin itsestä! Ei sun tarvitse hyväksyä ja iloita siitä paskasta mitä elämässäsi on, mutta jos lannistut ja annat periksi niin se tie ei vie eteenpäin. Ei myöskään se, että purat muihin pahaa oloasi. Aiheutat itse vain enemmän pahaa esim. lapsillesi.
Se, että et tee mitään, tai et yritä kaikkesi siinä, että elämässäsi kurssi muuttuisi parempaan ei vie asioita eteenpäin. Kaikille tapahtuu paskoja asioita, joillekin enemmän ja joillekin vähemmän, mutta määräävää onkin, miten niihin suhtautuu, ja miten paljon jaksaa niitä vastaan taistella. Elämä on välillä taistelua, tuskaa ja vihaa ja pettymyksiä. Ne nousee, jotka ei anna periksi ja jotka jaksavat taistella vastaan kaikin keinoin. Aina tilanteet ei helpota heti, mutta viiden vuoden päästä tilanne voi olla eri.
Ihmiset ovat tehneet konkursseja, on läheisten itsemurhia, insestiä, kiusaamista ja muuta paskaa, mutta monet ovat näistä myös selvinneet. Välttämättä köyhästä ei ole tullut upporikasta, mutta ajansaatossa ja kovalla yrityksellä on voitu elää jo sellaista elämää, että ei ihan joka penniä tarvitse laskea tai pelätä ulosottomiestä. Anna itsellesi aikaa muutokselle ja taistele vastaan. Vittuilemalla, katkeroitumalla ja passiivisesti toimimalla elämä ei muutu. Kukaan ei edellä käskenyt sun hymyillä ja hyväksyä kaikkea, vaan kehotettiin vaan yrittämään.
Niin minäkin.
Terveisin työtön lapseton sinkku
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 19:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 19:31"]
Hae apua ja suhtaudu myönteiseti kaikkeen niin huomaat, että elämä hymyilee eiks jee :D
Saat välittömästi ihanan työn ja mikään ei väsytä ja ja jaj....
[/quote]
Vittuilemalla ja periksi antamalla sillä vasta päästäänkin pitkälle, vai mitä? Parasta olisi vain myöntää, että muutos alkaa ensin itsestä! Ei sun tarvitse hyväksyä ja iloita siitä paskasta mitä elämässäsi on, mutta jos lannistut ja annat periksi niin se tie ei vie eteenpäin. Ei myöskään se, että purat muihin pahaa oloasi. Aiheutat itse vain enemmän pahaa esim. lapsillesi.
Se, että et tee mitään, tai et yritä kaikkesi siinä, että elämässäsi kurssi muuttuisi parempaan ei vie asioita eteenpäin. Kaikille tapahtuu paskoja asioita, joillekin enemmän ja joillekin vähemmän, mutta määräävää onkin, miten niihin suhtautuu, ja miten paljon jaksaa niitä vastaan taistella. Elämä on välillä taistelua, tuskaa ja vihaa ja pettymyksiä. Ne nousee, jotka ei anna periksi ja jotka jaksavat taistella vastaan kaikin keinoin. Aina tilanteet ei helpota heti, mutta viiden vuoden päästä tilanne voi olla eri.
Ihmiset ovat tehneet konkursseja, on läheisten itsemurhia, insestiä, kiusaamista ja muuta paskaa, mutta monet ovat näistä myös selvinneet. Välttämättä köyhästä ei ole tullut upporikasta, mutta ajansaatossa ja kovalla yrityksellä on voitu elää jo sellaista elämää, että ei ihan joka penniä tarvitse laskea tai pelätä ulosottomiestä. Anna itsellesi aikaa muutokselle ja taistele vastaan. Vittuilemalla, katkeroitumalla ja passiivisesti toimimalla elämä ei muutu. Kukaan ei edellä käskenyt sun hymyillä ja hyväksyä kaikkea, vaan kehotettiin vaan yrittämään.
[/quote]
En ole aloittaja. Vastaisin sinulle kaikkeni oikeasti yrittäneenä ja taatusti kauhieta kokeneena, että diipa daapa duuuuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 19:42"]
[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 19:31"]
Hae apua ja suhtaudu myönteiseti kaikkeen niin huomaat, että elämä hymyilee eiks jee :D
Saat välittömästi ihanan työn ja mikään ei väsytä ja ja jaj....
[/quote]
Vittuilemalla ja periksi antamalla sillä vasta päästäänkin pitkälle, vai mitä? Parasta olisi vain myöntää, että muutos alkaa ensin itsestä! Ei sun tarvitse hyväksyä ja iloita siitä paskasta mitä elämässäsi on, mutta jos lannistut ja annat periksi niin se tie ei vie eteenpäin. Ei myöskään se, että purat muihin pahaa oloasi. Aiheutat itse vain enemmän pahaa esim. lapsillesi.
Se, että et tee mitään, tai et yritä kaikkesi siinä, että elämässäsi kurssi muuttuisi parempaan ei vie asioita eteenpäin. Kaikille tapahtuu paskoja asioita, joillekin enemmän ja joillekin vähemmän, mutta määräävää onkin, miten niihin suhtautuu, ja miten paljon jaksaa niitä vastaan taistella. Elämä on välillä taistelua, tuskaa ja vihaa ja pettymyksiä. Ne nousee, jotka ei anna periksi ja jotka jaksavat taistella vastaan kaikin keinoin. Aina tilanteet ei helpota heti, mutta viiden vuoden päästä tilanne voi olla eri.
Ihmiset ovat tehneet konkursseja, on läheisten itsemurhia, insestiä, kiusaamista ja muuta paskaa, mutta monet ovat näistä myös selvinneet. Välttämättä köyhästä ei ole tullut upporikasta, mutta ajansaatossa ja kovalla yrityksellä on voitu elää jo sellaista elämää, että ei ihan joka penniä tarvitse laskea tai pelätä ulosottomiestä. Anna itsellesi aikaa muutokselle ja taistele vastaan. Vittuilemalla, katkeroitumalla ja passiivisesti toimimalla elämä ei muutu. Kukaan ei edellä käskenyt sun hymyillä ja hyväksyä kaikkea, vaan kehotettiin vaan yrittämään.
[/quote]
Olipas tyhmä vuodatus. Kiteytettynä tossa jankutettiin vaan monta kertaa, että ole reipas..
Oikeesti, joskus vaan IHAN kaikki tuntuu niin synkältä, eikä sillon oikeesti huvita yhtikäs mikään. Hormoonit tai jotain voi olla syynä ja silloin ei toi "ole reipas" oikein tehoo.
Tämmöisinä hetkinä kannattaa yrittää löytää edes pieniä ilon aiheita ja pitää niistä kiinni. Paistaa se päivä risukasaankin, joskus, ehkä, ainakin hetken... t. luuseri.
Joo sama täällä. Tai no äitinä vielä pärjään. Puoliso saa sitten kärsiä sitäkin enemmän... Ja työntekijäksi mua ei kyllä kukaan halua ainakaan oman alan hommiin. Ellen tee ilmaiseksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hahaha mahtaa vituttaa luuseri :DDDDDDDDDDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hahaha mahtaa vituttaa luuseri :DDDDDDDDDDDD
No ei muuta kun kasva ihmisenä, ja ota vastuu ja muutos käsiisi. Jos olet paska äiti, mieti miksi olet? Oletko masentunut, passiivinen, tunnekylmä, laiska, vai mitä? Ja ala työstämään muutosta elämääsi (tietty jos on masenutunut vähän vaikeaa, mutta ainakin hae apua). Ensin yrittäisin saada kuntoon sen äiti puolen, et kai halua lastesi kärsivän huonosta äidistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae apua ja suhtaudu myönteiseti kaikkeen niin huomaat, että elämä hymyilee eiks jee :D
Saat välittömästi ihanan työn ja mikään ei väsytä ja ja jaj....