Lue keskustelun säännöt.
Autolla ajaminen pelottaa kolarin jälkeen:/
26.05.2013 |
Olin kolarissa vuosi sitten (perääni ajettiin) ja sen jälkeen olen pelännyt ajamista. Olen alkanut kiinnittää hirveästi huomiota muihin autoilijoihin enkä pysty luottamaan muihin yhtään (ei sillä että itse olisin täydellinen kuski). Pelkään että takana ajava olettaa minun ajavan päin keltaisia ja punaisia ja vähän väliä seuraan miten lähellä takana ajava auto ajaa. Kaikista pelottavinta on juuri kun valo on vihreä ja matkaa risteykseen on vielä sen verran että se kerkeäisi muuttumaan vielä punaiseksi niin että täytyisikin jarruttaa ja pelätä että toinen tulee päälle. Tiedän etten voi vaikuttaa siihen että päälleni ajetaan ja punaisiapäin ei saa ajaa (en ole tosin ajanutkaan) vaikka toinen ajaisikin päälle. Olen yrittänyt ajatella että vaikka ajaisi kuinka varovasti ja ennakoivasti, niin ikinä ei voi olla täysin varma siitä, ettei kukaan koskaan tule ajamaan päälle. Riittääkö tosiaan että n. 10 s välein katsoo taustapeiliin että tietää mitä takana tapahtuu? Ennen se riitti mutta nyt ei enää tunnu riittävän...Miten paljon itse kiinnitätte huomiota takana ajaviin ja onko se riittänyt?
Kommentit (10)
Äh, kirjoitin pitkät pätkät ja tumpeloin niin, että koko tarina katosi.. Jouduin kolariin talvella (toisen takia, hän otti täyden syyn niskoilleen) ja autoni lähti lunastukseen. Olin sen jälkeen muutaman viikon huippuvarovainen kuski ja kun jouduin ajamaan vielä pari viikkoa vieraalla autolla, niin kyttäsin liikennettä liiankin kanssa. Nyt ajan myötä olen alkanut taas rauhoittumaan ja en enää ole vauhkona vastaavanlaisissa tilanteissa. Uskon, että kun sinäkin vain ajat, niin vähitellen rauhoitut ja saat taas luoton ajamiseen ja myös muihin kuskeihin. Ja pakkohan se on päästä tilanteesta ohi. Olen tarkka vieläkin, ylinopeutta en aja oikeastaan yhtään ja katson peileihin varmasti enemmän kuin useammat muut kuskit - tee siis niin kun itsellesi on paras, mutta päääasi on, että ajat. Kyllä se tästä... :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Kiitos vastauksista! Onneksi nyt on jo vähän helpompaa kun on kesä.
Laitan ketjun vielä suosikkeihin jos vielä tulisi lisää vastauksia.
Kokemusta on, itse menin jo hyvin pian kolarin jälkeen rattiin ja pelko hävisi alle kuukaudessa.
Mulla tuli kylkeen stop-merkin takaa. Yli vuosi meni, mutta nyt ajelen niinkuin ennen kolariakin. Alkuun se oli just sellasta, että teki mieli jarrutella ja varmistaa että ne muut hidastaa.
Ajamalla siitä pääsee yli.
Aika erikoista, itse ajan aina ylinopeutta ym. Olen ollut kyydissä kun auto on ajettu katolleen, nokka kolarissa, itse olen kaatanut puun, kuskin ovesta ajettu sisään talvella kun tulin risteyksestä "kahva edellä" hirvi kolarin olen ajanut yli 100kmh vauhdista, ollut ojassa/pöpelikössä monia kertoja ym. Mutta yleensä kyseessä ollut aina halvat talviautot/leikkiminen.
Korttikin ollut hyllyllä pari kertaa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta
Oikeaa kolaria toisen auton kanssa en ole vielä ikinä ajanut, kortti ollut jo 20v ja olen ajanut yli 10v n:50000km/v ikinä ei ole kolhuilla ollut vaikutusta, mutta en ole myöskään saanut mustelmia ja verinaarmuja pahempia vammoja, hirvi kolarin jälkeen olin jo muutaman tunnin päästä ratissa, sairaalasa kun otin takin pois päältä ekan kerran oli lattialla iso kasa karvoja ja lasinsiruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öh, siis mikä tuossa aloituksessa on erikoista, 7? Sekö että kaikki ei todellakaan ole aina ihmisen omaa syytä, eli odottamattomia asioita tapahtuu tekee itse mitä vaan, vaiko se että tuollaisesta hyvinkin todennäköisesti jää hetkeksi jonkinasteisia pelkotiloja? En ihmettele ettet ymmärrä...
Itseäni on aina pelottanut kaikki ylinopeutta ajavat urpot jotka aiheuttaa vaaratilanteita jo ihan senkin takia että ohittavat päättömästi ja kielletyistä kohdista kuten keltaisen viivan yli. Itse ajan aina nopeusrajoituksen mukaan, en yli enkä alinopeutta paitsi tietenkin huonolla ajosäällä pudotan vauhtia.
Olin kolarissa jossa vastapuoli ajoi perään kun ajoi punaisia päin. Ja tuli pelko ajamiseen. Siitä ei vaan pääse yli kuin ajamalla. Olen ehkä vieläkin tarkkaavaisempi liikenteessä ja pidän omalta osaltani huolta turvaväleistä, se ei tietenkään auta kun perässä oleva viisveisaa vaan on ihan perseessä kiinni.
Liikenteessä on vähät välittäviä kuskeja tosi paljon. Kunhan vaan omaa napaa tuijotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei pelko talviajoa kohtaan lähde. Olin kolarissa matkustajana, mutta erittäin kokeneen kuskin kyydissä. Aina vaan muista sen auton pyörimisen. Meille ei onneksi käynyt mitenkään pahasti, pikkumustelmia lukuunottamatta, kiitos vastasataneen pehmeän lumen. Auto pyöri ympäri jotain kolme kertaa. Autokin vielä tuli käyttökuntoon, eli ei paha kolari, mutta onneksi vastaantulija ehti väistää. Ne valot näen silmissäni yhä pimeällä lumisateella.
Tuijota vaan taksepäin! Ajat vielä itse jonkun pääälle. :(
Mene terapiaan jos on hankalaa, ei liikenteessä kuulukaan luottaa kehenkään. Mutta jos et katso itse eteesi niin jyräät vielä jonkun kun eteesi tulee jotain yllättävää. Samanlailla se sinun onnettomuus tapahtui yllättävänä sille joka ajoi perääsi. Katse vaan minne ajat!
Tiedän tunteen. Minunkin perääni tuuppasi joku urpo (ja se oli sen moka ihan täysin) ja mulla meni kuukauden päivät sen jälkeen että pystyin relaamaan ratissa kuten ennen. Jotenkin aina risteysalueilla keho alkoi odottaa sitä tuuppausta ja huomasin olevani hartiat korvissa. Aja ja aja niin sillä se unohtuu lopulta.