Lue keskustelun säännöt.
Laihduin, nyt pelottaa
13.06.2013 |
Pelon aihe on uudelleen lihominen. Olen parin viime vuoden aikana lihonnut 61 kg:sta 90 kiloon, sitten laihtunut pari kiloa ja pitkään pitänyt painon tasaisena 86 kilossa. Maaliskuussa painoin noin 80 kiloa, toukokuun alusta olen painanut 70-72 kiloa (punnitsemisen ajankohdasta riippuen).
Eli olen laihtunut tämän vuoden puolella noin 15 kiloa. Ongelma on nyt se, että pelkään kilojen palaavan takaisin. En uskalla syödä kunnolla, mutta liikun niin että olen jaksamisen äärirajoilla. Tähän pelkoon on myös syynsä; olen jojoillut koko aikuisikäni (ikää nyt 27-vuotta), joten pelkään hienon saavutuksen valuvan hukkaan ennemmin tai myöhemmin. Miten voisin muuttaa ajatusmaailmaani? Olen näillä mitoilla edelleen lievästi ylipainoinen (BMI 26,4), mutta jos saisin pidettyä yllä edes tätä nykyistä tilannetta olisin todella kiitollinen.
Kommentit (7)
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:51"]
En osaa tarkemmin neuvoa, mutta vaikuttaa siltä, että alkuperäinen ongelma ei ole poistunut minnekkään, eli suhde ruokaan ei ole normaali. Etsisin siis tietoa siitä, miten saa muutettua vääristyneen suhteen ruokaan normaaliksi.
[/quote]
Olet oikeassa, tässä taitaa olla juuri se ongelma. Muistan miten vuosia sitten saatoin ostaa pizzan ja kebabin, enkä silti tullut täyteen. Nykyään hyvä jos saan yhden voileivän syötyä loppuun kerralla. Kuulostaa naurettavalta, tiedän sen, mutta roskaruoka on aina ollut paheeni. Ja lapsena minulle opetettiin, ettei lautaselle saa jättää ruokaa. Lisäksi kun olin pullein kaikista lapsenlapsista, niin mummoni tuputti minulle aina viimeiset ruuat. Viimeisen lihapalan, viimeisen perunan, viimeisen pullan. Minähän ne kilttinä tyttönä sitten söin, sillä en halunnut aiheuttaa pettymystä mummolleni.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Simppeleintä on käydä joka päivä vaa'alla. Se on varma tapa välttää salakavala lihominen. Syö myös järkevästi ja mahdollisimman paljon tuoreita kasviksia. Jos et sorru ahmimiseen, et enää liho.
Olennaista sulle lienee kroppasi kuunteleminen. Itse laihduin ja lopetin hyvin epäterveelliset ruoka-ahmimiset yksinkertaisesti siksi, että ei enää tee mieli sellaista. Voin ostaa suklaata ja olla syömättä koko levyä kerralla. Kroppani kertoo, missä vaiheessa tulee stoppi ilman että tarvitsee laskea kaloreita. Tää vaatii vähän "herkistelyä" mutta suosittelen lämpimästi. nimim bmi 23
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 11:51"]
En osaa tarkemmin neuvoa, mutta vaikuttaa siltä, että alkuperäinen ongelma ei ole poistunut minnekkään, eli suhde ruokaan ei ole normaali. Etsisin siis tietoa siitä, miten saa muutettua vääristyneen suhteen ruokaan normaaliksi.
[/quote]
Olet oikeassa, tässä taitaa olla juuri se ongelma. Muistan miten vuosia sitten saatoin ostaa pizzan ja kebabin, enkä silti tullut täyteen. Nykyään hyvä jos saan yhden voileivän syötyä loppuun kerralla. Kuulostaa naurettavalta, tiedän sen, mutta roskaruoka on aina ollut paheeni. Ja lapsena minulle opetettiin, ettei lautaselle saa jättää ruokaa. Lisäksi kun olin pullein kaikista lapsenlapsista, niin mummoni tuputti minulle aina viimeiset ruuat. Viimeisen lihapalan, viimeisen perunan, viimeisen pullan. Minähän ne kilttinä tyttönä sitten söin, sillä en halunnut aiheuttaa pettymystä mummolleni.
ap
[/quote]
Se vaatii työtä. Pitää erottaa ruoka ja syöminen niistä tunteista, jotka eivät siihen kuulu, eikä se ole ihan helppoa eikä varsinkaan nopeata. Se on kuitenkin aika palkitsevaa sitten, kun palaset alkavat loksahtaa kohdalleen.
Roskaruuassa on se huono puoli, että keho ei saa siitä tarvitsemiaan ravintoaineita, jolloin osa syömisen tarpeesta on ihan fyysistä. Kun kiinnittää ruuan laatuun huomiota, sekin vaikuttaa siihen, että oppii syömään sopivasti. Ei siis liho, tai jos on ylipainoinen, laihtuu vähän huomaamattaankin, kunhan vatsalaukku on tottunut vähän pienempiin ruokamääriin.
Tuo "lautanen pitää syödä tyhjäksi" on varmaan aika yleistä. Itse olen ihan opetellut siihen, että jos vaikka menen kahville ja ostan pullan, keskityn maistelemaan sitä. Kun yleensä puolivälissä makeanhimo on laantunut ja loppu vain tungetaan menemään, kun se pulla on nyt ostettu. Niin olen opetellut ajattelemaan, että ei se pulla yhtään vähempää ole hukkaan heitetty, jos vedän sen lopunkin naamaani, kuin se on roskiksessa. Ylipäätään kannattaa keskittyä syömiseen silloin, kun syö. Maistella ruokaa ja samalla kuulostella, olisiko jo kylläinen ja tekeekö sitä mieli.
Ainakin näin aluksi ongelmani on siinä, ettei se himo roskaruokaan ole hävinnyt mihinkään. Kuitenkin kun ajattelen roskaruokaa olen melkein liiankin hysteerinen pelätessäni sen yhden pizzapalan tuovan kymmenen lisäkiloa. Haluaisin pitää yhden herkuttelupäivän viikossa (mikä olisi mielellekin ihan terveellistä), mutta pelkään saavani kiloja jo pelkästä ruuan ajattelemisesta.
Nyt ymmärrän miten suuri vaikutus myös psyykkisellä puolella on laihduttamisessa, se ei ole pelkästään fyysistä.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:05"]
Simppeleintä on käydä joka päivä vaa'alla. Se on varma tapa välttää salakavala lihominen.
[/quote]
Minun mielestäni tuo ei ole kovin tervettä sekään. Siis ylläpitää ikuista pelkoa siitä, ettei tule ylimääräistä kiloa. Ei tuo nyt ainakaan ratkaise epänormaalia suhdetta ruokaan ja omaan kehoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2013 klo 12:19"]
Ainakin näin aluksi ongelmani on siinä, ettei se himo roskaruokaan ole hävinnyt mihinkään. Kuitenkin kun ajattelen roskaruokaa olen melkein liiankin hysteerinen pelätessäni sen yhden pizzapalan tuovan kymmenen lisäkiloa. Haluaisin pitää yhden herkuttelupäivän viikossa (mikä olisi mielellekin ihan terveellistä), mutta pelkään saavani kiloja jo pelkästä ruuan ajattelemisesta.
Nyt ymmärrän miten suuri vaikutus myös psyykkisellä puolella on laihduttamisessa, se ei ole pelkästään fyysistä.
ap
[/quote]
Omalla kohdalla oli tärkeää opetella ajattelemaan, että mikään ei ole kiellettyä. Silloin siihen ei kasva kohtuutonta himoakaan. Minulle suklaa on ollut suurin pahe, ja pieni tauko oli ihan aiheellinen, että sain ikään kuin putken poikki, kun söin sitä lähes joka päivä puolikkaan levyn. Mutta pienen tauon jälkeen olen taas pitänyt suklaata saatavilla, mutta syön sitä vain vähän kerrallaan. Vaikeinta oli olla ottamatta heti lisää, mutta kun päätin odottaa puoli tuntia sen jälkeen, kun olin syönyt sitä vähän, niin sitä ei tehnytkään enää mieli.
Minä siis ajattelen, että saan syödä mitä vain, kunhan pääsääntöisesti syön mahdollisimman terveellisesti ja niitä herkkuja vain vähän kerrallaan. Nykyään ne herkutkin ovat jotenkin nautinnollisempia, kun niitä syö vain vähän.
En osaa tarkemmin neuvoa, mutta vaikuttaa siltä, että alkuperäinen ongelma ei ole poistunut minnekkään, eli suhde ruokaan ei ole normaali. Etsisin siis tietoa siitä, miten saa muutettua vääristyneen suhteen ruokaan normaaliksi.