onko teidän urasuuntautuneet miehet "pehmenneet" vauvan myötä?

Jos nyt teet uraohjukselle lapsia, siis ihmiselle, jonka elämässä on eri tärkeysjärjestys kuin sinulla alun alkaenkin, niin sitten olet täällä viiden kuuden vuoden päästä valittamassa miten mies sitä mies tätä ei vietä ikinä aikaa perheen kanssa eikä ole yhtään sellainen isä kuin sinä haluaisit.

Ei, mutta en minä sitä odottanutkaan. Me ihan sovimme jo ennen lasten hankintaa, että minä jään kotiäidiksi, ja mies saa keskittyä uraan. Minulla oli aina haave että voisin hoitaa omat lapset kotona kouluikään asti ja miehellä urakehitys, joten mikäpä parempi järjestely :)  

Mitään lapsiarkeen osallistuvaa koti-isää minun miehestäni olisi tuskin saanut millään, luulen että jos sellaista olisi vaatinut, hän olisi paennut ahdistavaa kotielämää entistä enemmän työpaikalle. Mutta kun minun työ on ollut hoitaa koti ja lapset, on hän ollut hyvä isä sellaisessa vanhanaikaisessa isän roolissa eli leikittää ja juttelee kyllä mielellään, ja selvästi rakastaa lapsia, mutta ei vaan halua pestä peppuja tai laittaa ruokaa tai auttaa läksyissä tms.

Työnteko vain lisääntyi lasten myötä. Lupasi kyllä, että perhe menee sitten töiden edelle, mutta eipä sitten mennytkään. Työ on yhä se tärkein tai ainakin siihen riittää aikaa ja energiaa miten paljon tahansa.

Minun mieheni järjesteli työnsä siten, että pystyi olemaan enemmän kotona ja vähemmän matkoilla sen jälkeen kun saatiin lapsia. Tämän vuoden aikana siirtyi sellaisiin tehtäviin missä ei tarvitse reissata enää ollenkaan :)

Mies on kyllä varsin tunteellinen ja empaattinen, oli jo ennen lasten saamista.

Työnarkomaani on aina työnarkomaani...

Meillä muuttui elämä lasten syntymisen myötä sen verran, että mies on kotona viideltä illalla ja työsähköpostia tai mitään työasioita ei tee lasten ollessa hereillä. Nämä on pitänyt ihan sopia erikseen.. Muuten tekisi töitä ympäri vuorokauden kuten ennen lasten syntymää. Viikonloput on kans pyhitetty perheelle. On mahtava isä lapsille ja ottaa heidät mukaan omiin touhuihinsa. Se vaan kun työ on intohimo ja harrastus niin pitää vaan välillä muistutella perheen tärkeydestä. Kyllä naiselta se vaatii aika itsenäistä otetta kasten kasvattamiseen ja hoitamiseen kun mies on työnarkomaani.

Siskoni mies on toimitusjohtaja ja tekee ympäripyöreitä päiviä. Rahaa on, tai ainakin lainarahaa. Viikonloput siskoni miehellä monesti menee työmatkoilla tai työhön liittyvissä illanvietoissa (näissä illanvietoissa välillä on siskonikin mukana.). Arki-illat menee kotona työhuoneessa. Ja talon, autojen, uima-altaiden ja vaatteiden hinnan maksaa perheen 3-vuotias, joka ei juuri isänsä kanssa aikaa vietä ja jonka äiti on kypsä, kun on käytännössä rikas yksinhuoltaja. Perheaikaa joudutaan järjestämään.

Meillä molemmat on duunareita ja elellään muutenkin vähän suu säkkiä myöden. Työt jää 8 tunnin jälkeen työpaikalle ja illat ja viikonloput eletään sitä perheaikaa. Isä on perheen suunnitteluvaiheessa jo ollut yhtä innoissaan perheestä, kuin äitikin ja on sitä edelleen. Lapset on toivottuja ja yhteinen elämä odotettua.

En vaihtaisi, kun siskoni kitinöitä viikottain kuuntelen.

Ne pehmenee sitten isoisävaiheessa. Oma isäni oli uraisä, laittoi pystyyn oman firman ja teki yrittäjänä ihan ympäripyöreitä päiviä. aika vähän oli läsnä meidän lasten arjessa, mutta hyvä fiilis ja isäsuhde minulla silti häneen on. Nyt on ihan lastenlasten lumoissa ja vietävissä ;-)

Oma mieheni on myös uraisä. Työn vaatima matkustelu ja iltakokoukset ovat vain lisääntyneet lasten syntymisen jälkeen (johtuu uralla etenemisestä). Mies koittaa parhaansa mukaan osallistua, mutta on paljon poissa. Työkiireiden vuoksi häneltä on jäänyt väliin paljon lapsille tärkeitä juttuja, kuten päiväkodin joulu- ja kevätjuhlia ja syntymäpäiviä. On kuitenkin hyvä isä aina silloin kun on paikalla. Vastuu perheen arjesta on minulla. Hyvin olen pärjännyt, vaikka käyn itsekin töissä.

AP:lle, jos otat uramiehen, varaudu siihen että ura on hänelle tärkeä aina ja voi mennä lasten edelle. Se ei silti tee miehestä huonoa isää.

AP:lle, jos otat uramiehen, varaudu siihen että ura on hänelle tärkeä aina ja voi mennä lasten edelle. Se ei silti tee miehestä huonoa isää.

[/quote]

Aika korni lausahdus, minkä varmasti jokainen tajuaa. Jos kerran työ on lapsia tärkeämpää, niin ei silloin nyt hyväksikään isäksi voi käydä kehumaan.

Mä en edelleenkään vaan pysty uskomaan, että Anneli olisi onnistunut lavastamaan tuon koko murhan noin hienosti, kaikki kengänjäljet, nauhoitetut  äänet etukäteen hätäkeskusta varten jne. jne. Ja jos kerran halossa ei ollut Annelin DNA:ta, mutta silti Anneli olisi murhaaja, miksi ihmeessä murhaaja ei voisi olla joku muukin?

Ja itsekö se Anneli itseään kylkeen pisti?

Jos kyseessä olisi suunniteltu murha, eikä esim perheriidan päätteeksi tehty tappo, miksi ihmeessä hän olisi tehnyt sen noin? Ja miten on onnistunut saamaan sen vanhimman lapsen olemaan hiljaa ja äitinsä puolella kaikki nämä vuodet? Tiedän omasta 10-v lapsestani, että ei varmasti ikinä onnistuisi moinen häneltä.

Mun mielestä tässä vaan on aina aivan liikaa epäselviä asioita, että oikeusvaltion periaatteiden perustein Anneli voitaisiin tuomita.

Kokemukseni mukaan työn tekeminen vain kiihtyy. Mitä enemmän etenee uralla, sitä enemmän työ yleensä vaatii myös ajallista panostusta. Lisäksi kun saa lapsia moni uraisä alkaa haalia entistä enemmän maallista mammonaa, jolla kuvittelee voivansa korvata sen puuttuvan ajan lapsilleen.

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 12:34"]

AP:lle, jos otat uramiehen, varaudu siihen että ura on hänelle tärkeä aina ja voi mennä lasten edelle. Se ei silti tee miehestä huonoa isää.

[/quote]

Aika korni lausahdus, minkä varmasti jokainen tajuaa. Jos kerran työ on lapsia tärkeämpää, niin ei silloin nyt hyväksikään isäksi voi käydä kehumaan.

[/quote]

Olen edelleen sitä mieltä, että uraisä ei ole automaattisesti huono isä. Ei ehkä saa vuoden isä -palkintoa, mutta voi silti olla ihan ok isä lapsilleen ja rakastaa heitä. Eikä lapset välttämättä traumatisoidu tms uraisän vuoksi, vaan voivat elää ihan onnellisen lapsuuden.

Itselläni oli uraisä ja onnellinen lapsuus. Nyt omilla lapsillani on uraisä ja olemme mielestäni kaikki onnellisia, sekä äiti, isä että lapset.

Ei minustakaan paljon töitä tekevä isä automaattisesti jätä lapsiaan heitteille. Minun isäni on myös yrittäjä ja teki aina paljon töitä. Iltaisin oli kuitenkin kotona vielä niin, että olimme hetken hereillä, saatiin kutitusta ja retuutusta ja itse keksittyjä iltasatuja. Lomilla isäni nautti perheajasta suunnattomasti ja vei meitä retkille yms. ja vietti paljon aikaa yhdessä ollen läsnä. Kaiken päälle minun vanhempani erosivat, kun olin 8, jonka jälkeen näin isääni vain joka toinen vkl + jonain iltana viikossa kuskasi harrastukseen. Tästä huolimatta koen hänen olleen minulle mahtava isä! Läsnäolon laadulla on myös merkitystä, ei vain määrällä.

Jos epäilet, että miehesi ei koskaan saa työvaihdetta pois päältä, sitten olisin vähän huolissani. Onko miehesi työsähköposti auki kaiket illat? Viettääkö hän aikaa sinun kanssasi vilkuilematta työkännykkää tai työaiheisia internet-sivuja? Onko hänellä muutakin mielenkiintoista puhuttavaa kuin työasiat? Osaako hän viikonloppuna tai lomalla irtautua töistä täysin ja nauttia kanssasi yhdessä tekemisestä ja olemisesta? Jos näihin vastaus on ei, sitten harkitsisin vielä ja keskustelisin aiheesta.

Toki joka tapauksessa lapset ja kodinhoito jäisivät varmasti enemmän sinun kontollesi. Jos et voi hyväksyä tilannetta, jossa mies ei hoida täyttä 50%:aan kaikista kodin ja lasten asioista, älä lähde leikkiin. Tasavertaista koti-isää, kokkia ja pyykinhuoltajaa tuollaisesta ei varmastikaan saa. On sinun asiasi, näetkö tarvetta.

Kiitos kommenteistä, oli mukava kulla teidän kokemuksia vaikka moni ei kyllä uskoa tulevaan antanutkaan... Mun mies onneksi sen verran tajuaa, itsekin, että halua myös vapaa-aikaa.  Opiskeluaikana hän oli töissä investointipankissa, missä tehtiin todellakin ympäripyöreää päivää eikä miestä paljon kotona näkynyt. Olisi päässyt sinne töihin valmistuttuaan, mutta ei halunnut, koska arvostaa vapaa-aikaa. Tekee nyt ns. virastotyöaikaa, mutta työ on projektiluontoista eli joskus on kiireisempää ja silloin ei kelloa katsota kun on töitä tehdään. Nro 18 kirjoitti minusta hyviä pointteja:

Kyllä, miehen työsahköposti tulee puhelimeen ja on siis auki kaiket illat. Mutta kyllä, viettää kanssani aikaa vilkuilematta sähköpostia. Kyllä, hänellä on muutakin mielenkiintoista puhuttavaa kuin työ. Ja osaa irtautua työsta viikonloppuna ja lomalla. Eli periaatteessa kuulostaa ihan hyvältä.. Mutta siis, mieheni ei (vielä) ole kovin korkeassa asemassa ja pelkään, että tilanne muuttu pahemmaksi jos hän jotenkin ylenee/etenee.

ap

Yleisesti ottaen tulee kyllä mieleen, että ihminen joka tekee ympäripyöreää päivää, pakenee jotain. Se on vain sosiaalisesti kunniallinen tapa purkaa ahdistustaan, samoin kuin mielipuolinen urheileminen. Eli jos työnarkomaani hiljentää tahtia, voi alta paljastuakin oikea ongelmakimppu...

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 12:12"]

Ne pehmenee sitten isoisävaiheessa.

[/quote]

Tai kun 50-vuotiaana eroavat ja ottavat uuden vaimon, jonka kanssa saavat uuden setin lapsia, joille on nyt aikaa. Nähty on...

viestin 19 jälkeen sanoisin, että ihan hyvä isä hänestä tulee. Urasuuntautunut ja kodin pyörittämisen vastuu on ap:lla, mutta toisena vanhempana varmasti ok. Paitsi jos ap toivot täydellistä osallistumista, silloin olette ongelmissa. Mutta minusta tuon ap:n miehen kuvio kuulostaa aika normaalilta, virastoaika ja välistä paiskitaan lisää. Niin jos se välistä ei ole ihan aina. Musta on ihan tavallista, että nistä vanhempien rooleista voidaan keskustella eikä vaan lyödä veitsellä tasan viivottimella mitaten. Jos mies kotona ollessaan keskittyy vaan omiin juttuihinsa niin sitten on tilanne tietty toinen, mutta jos on kuten joku edellä kertoi omasta isästään, joka hassutteli ja kertoi iltasatuja niin ihan hyvä. Ei se ole se pelkkä aika vaan miten sen käyttää. Onko lapsen kanssa vai tuijottaako telkkaria tai tietsikan näyttöä. Toki aikaakin vaaditaan vaatteiden hommaamiseen ja pyykkäämiseen ja hiekkalaatikon laidalla notkumiseen, mutta ei noita musta tarvitse jakaa tasan.

No ei tule osallistumaan. Sulle jää kaikki vastuu, kai tuon jo ymmärtää idioottikin. Tee lapsi jos olet valmis käytännössä yh:n elämään. Ja turha tulla parin vuoden päästä tänne itkemään kun mies ei taaskaan sitä ja tätä...

[quote author="Vierailija" time="01.07.2013 klo 00:32"]

miehen koko identiteetti ja minäkuva rakentuu sen varaan, missä asemassa hän on työssään.

[/quote]

Tämä ei kuulosta hyvältä. Bisneksessä voi tulla potkut vaikka tekisi oman osuutensa hyvin... Mitä siitä seuraa?

Olette nuoria. Se viittaa muuttumisen mahdollisuuteen, sillä kuten ikis sanoo, alle 25-vuotias on vielä lapsi... Ehkä alle 27-vuotiaskin on sitä.

Tästä keskustelusta puuttuu sen tosiasian myöntäminen, että miehen päässä perheestä huolta pitäminen on suurelta osin taloudellisen vastuun ottamista. Toki on tällaisena tasa-arvon aikakautena tärkeää, että mies myös viettää aikaa lapsen kanssa, mutta kyllä se on biologinen tosiasia, että mies huolehtii lapsista tuomalla rahaa kotiin. On tehty tutkimuksiakin, että lasta odottavien perheiden miehet tekevät pidempää päivää töissä ja jotenkin alitajuisesti takaavat perheen hyvinvoinnin.

Mun mies on yrittäjä ja lapsen syntymän jälkeen hän on mahdollisuuksien mukaan yrittänyt lyhentää työpäiviään eikä ainakaan tee reissuhommia siinä mittakaavassa mitä ennen. Mutta hän on myöntänyt, että ottaa paineita perheen elättämisestä nyt paljon enemmän kun on tullut isäksi.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2013 klo 09:15"]

Tästä keskustelusta puuttuu sen tosiasian myöntäminen, että miehen päässä perheestä huolta pitäminen on suurelta osin taloudellisen vastuun ottamista. Toki on tällaisena tasa-arvon aikakautena tärkeää, että mies myös viettää aikaa lapsen kanssa, mutta kyllä se on biologinen tosiasia, että mies huolehtii lapsista tuomalla rahaa kotiin. On tehty tutkimuksiakin, että lasta odottavien perheiden miehet tekevät pidempää päivää töissä ja jotenkin alitajuisesti takaavat perheen hyvinvoinnin.

Mun mies on yrittäjä ja lapsen syntymän jälkeen hän on mahdollisuuksien mukaan yrittänyt lyhentää työpäiviään eikä ainakaan tee reissuhommia siinä mittakaavassa mitä ennen. Mutta hän on myöntänyt, että ottaa paineita perheen elättämisestä nyt paljon enemmän kun on tullut isäksi.

[/quote]

On aivan eri asia olla yrittäjä - kenties sellainen pellepeloton joka oikein uppoaa intohimoissaan työhönsä - tai vaikka lääkäri tai hoitsu, ja tehdä pitkää päivää. Heidän työssään kun on muutakin sisältöä kuin raha raha raha ja toisten voittaminen kilpailussa nimeltä uraputki...