Lue keskustelun säännöt.
Onko 40v kaverillani anorexia?
25.05.2013 |
Olemme tunteneet 5v, hän on aina ollut erittäin hoikka. Nyt parin viime vuoden aikana hän on laihtunut entisestään, aloittanut kovan treenaamisen ja näytää ihan luurangolle.
Meillä töissä oli terveystapahtuma jossa mitattiin BM, kolesteroli sun muut, kaverini tuli mittauksista takaisin hehkuttaen että on alipainoinen.
Ikävä kyllä suurin osa muusta porukasta on pullukoita, joten kommentit olivat tyyliin "mielummin ali- kuin ylipainoinen".
Minusta jossain mättää jos nelikymppinen urheilee paljon (treenaa puolimaratoniin), laihtuu silminnähtävästi ja on jo nyt alipainoinen.
Kaverini pukeutuu laihuutta korostaviin vaatteisiin ja todella panostaa vartaloonsa. Jutunaiheet pyörivät nykyään myös pelkästään urheilun ja roskaruoan välttämisen ympärillä.
Mitä mieltä olette? Voinko "vain" kaverina tehdä jotain? Puhuminen ei auta koska kaverini on niin onnellinen kuihtuvasta vartalostaan. Nelikymppisenä itsekin kuitenkin tiedän, että ensin lähtee tukka, sitten hampaat, sitten luut haperoituvat... on pakko saada kunnolla ravintoa että säilyy terveenä.
Kommentit (2)
Miettikääpä, jos tehtäisiin vastaava aloitus siitä, että kaveri harkitsee pitäisikö puuttua uhkaavasti ylipainon puolelle luisuvan kaverin elämäntapoihin. Aloittajahan hirtettäisiin.
On jännää, miten laihuus tai laihat ihmiset koetaan vapaaksi riistaksi ja heidän ruumiiseensa tai elintapoihinsa saa puuttua muka jonkun "huolen" varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoreksian kriteereihin kuuluu häiriintynyt suhde syömiseen sekä vääristynyt kehonkuva. Anorektikko siis näkee itsensä lihavana, vaikka olisi kuinka laiha. Tämä kriteeri ei kaverisi kohdalla mitä ilmeisimmin täyty. Pelkästään se, että laihduttaa, pyrkii laihuuteen tai tarkkailee syömisiään, ei ole anoreksiaa. Anoreksia on henkinen sairaus, vaikka oireet ovatkin myös fyysisiä. Monet luulevat virheellisesti, että anoreksia on synonyymi laihuudelle, vaikka se on hengenvaarallinen henkinen sairaus.
Kaverillasi saattaa kyllä olla hieman epäterve tai liian pakkomielteenomainen suhde syömiseen ja liikuntaan, mutta kertomillasi tiedoilla hänen terveytensä tuskin on vaarassa, joten en lähtisi tuollaiseen puuttumaan. Kaverisi tulkitsisi sen todennäköisesti vain kateudeksi tai turhaksi kyttäämiseksi eikä siitä siten olisi hyötyäkään. Pelkästään se, että sinun mielestäsi kaveri urheilee liikaa tai miettii liikaa ruokaa, ei tarkoita, että hänellä olisi joku hätänä.
Puolimaratoniin treenaaminen "huolestuttavaa"? Hienoahan se on, ja ihailtavaa kaikin puolin!