Lue keskustelun säännöt.
Pohjaton ikävä, ristiriitaiset tunteet
16.07.2013 |
Poikani 6 v on maalla mummin ja papan kanssa 2 vk mikä on pisin aika jonka olen koskaan ollut erossa pojastani. Nyt huomaan käyväni itseni kanssa keskustelua että olenko huono äiti...pojalla on kaikki hyvin, serkut ovat myös siellä joten touhua riittää. Puhumme päivittäin puhelimessa ja poika on reippaan ja tyytyväisen kuuloinen. Teenkö minä itse tämän erossa olon vaikeaksi kun joka päivä mietin että haenko jo pojan kotiin ja ajattelen olevani huono äiti kun hän on poissa kotoa...kuulostaa ehkä sekavalta ja oudolta mutta olen totaali yh joka on tottunut olemaan pojan kanssa 24 h aina:)) Mikä on ihanaa:))
Haluaisin niin kovin nauttia tästä omasta erittäin harvinaisesta ajasta ja suoda pojalleni mukavan loman mummillassa...mutta ei tämä helppoa ole:(
Epävarma äiti
Kommentit (7)
Miksi ihmeessä haluaisit pilata poikasi loman hakemalla hänet ennen sovittua aikaa?
Sinä tosiaan teet itse itsellesi tästä turhan vaikeaa, vai että huono äiti tämän takia, hohhoijaa!
Jos et osaa nauttia vapaastasi, anna lapsesi siitä nauttia! Tee vaikka jotain järkevää, kuten siivoat tms niin ei tarvii soimata itseään liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kasvun paikka äidilläkin, kun hänen pitää antaa lapsen itsenäistyä.
Ap, tämä on äitien kohtalo: lapset kasvavat ja irtautuvat kodista pikkuhiljaa. Älä vain takerru lapseesi vaan anna hänen kasvaa. Näin teet palveluksen lapsellesi - ja itsellesikin.
Voisit keksiä itsellesi jotakin kivaa tekemistä, jolla saisit hälvennettyä ikäväsi lastasi kohtaan. Olisiko nyt äidin hemmottelupäivien aika? Voisit käydä kampaajalla, kosmetolgilla tai vain hemmotella itseäsi kotona omassa kylpyhuoneessa. Kutsu ystäviä kylään tai menkää kaupungille kahville ja nauttikaa kesästä. Ota kirja käteen ja lue. Leiki turistia omalla kotipaikkakunnallasi ja vietä kivoja päiviä itsesi seurassa.
Mahdollisuuksia on monia.
Kyllä se siitä. Tsemppiä!
Kiitos ihanista ja kannustavista viesteistä, totta puhutte kaikki:) Sitä yritän tässä itsellenikin hokea että lapsella ja minulla on oikeus ja lupa nauttia omasta lomasta.
Ap
Lapsesi täytyy oppia pikkuhiljaa että elämää on ilman äitiäkin... tekee teille molemmille pelkästään hyvää olla välillä erossa. Miten sitä ikävääkään koskaan tuntisi jos ei olisi erossa koskaan?
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 08:16"]
Poikani 6 v on maalla mummin ja papan kanssa 2 vk mikä on pisin aika jonka olen koskaan ollut erossa pojastani. Nyt huomaan käyväni itseni kanssa keskustelua että olenko huono äiti...pojalla on kaikki hyvin, serkut ovat myös siellä joten touhua riittää. Puhumme päivittäin puhelimessa ja poika on reippaan ja tyytyväisen kuuloinen. Teenkö minä itse tämän erossa olon vaikeaksi kun joka päivä mietin että haenko jo pojan kotiin ja ajattelen olevani huono äiti kun hän on poissa kotoa...kuulostaa ehkä sekavalta ja oudolta mutta olen totaali yh joka on tottunut olemaan pojan kanssa 24 h aina:)) Mikä on ihanaa:))
Haluaisin niin kovin nauttia tästä omasta erittäin harvinaisesta ajasta ja suoda pojalleni mukavan loman mummillassa...mutta ei tämä helppoa ole:(
Epävarma äiti
[/quote]
Teillä on VELVOLLISUUS nauttia, ei pelkästään lupa!
[quote author="Vierailija" time="16.07.2013 klo 15:41"]
Kiitos ihanista ja kannustavista viesteistä, totta puhutte kaikki:) Sitä yritän tässä itsellenikin hokea että lapsella ja minulla on oikeus ja lupa nauttia omasta lomasta.
Ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olin viisivuotiaana kesällä kuukauden poissa kotoa, kuusi- ja seitsemänvuotiaana samoin, enkä muista muulloin ikävöineeni kotia kuin silloin kun tuli jotain kahnausta. nautin eläinten kanssa olemisesta niin paljon, että äiti ja isä unohtuivat. ja minulla oli/on rakastava koti.
Niin kuin sanoit, pojalla on kaikki hyvin joten nauti lomasta ja anna pojankin nauttia. Ikävä on tervettä ja lapsi tulee vielä kotiin.