Lapselle YKSI etunimi. Mitä mieltä? Haittoja / hyötyjä?
Tuleeko kiusatuksi koulussa, kun kaikilla varmaan on ainakin kaksi, monilla kolme etunimeä. Meidän pojasta olisi tulossa "Valtteri Holopainen" (en kerro oikeita nimiä, mutta tuohon tyyliin). Melko tavallinen etunimi ja keskivertoyleinen sukunimi. Se kuulostaa meistä vaan niin nasevan hyvältä, emmekä halua vääntää väkisin mitään jatkoa siihen, kun ei niitä toisia ja kolmansia nimiä kai koskaan oikeasti tarvita, vai?
Kommentit (12)
Ei minua kukaan kiusannut asiasta, mutta silti harmitti että oli vain yksi etunimi kun muilla oli kaksi tai jopa kolme. Oli aina vähän kiusallista kun kysyttiin mikä on toinen nimi, eikä minulla ollut mitään kerrottavaa. Siinä toisessa nimessä olisi ollut vähän glamouria.
Ei siihen kuollut, mutta silti annoin omille lapsilleni 2 tai 3 etunimeä.
Yhdellä nimellä pärjää, mutta tuleehan siitä vähän semmonen olo, ettei vanhempia oo kiinnostanut keksiä toista nimeä lapselle.. Ainahan lapset ja aikuisetkin kyselee toisiltaan, että mikä on sun toinen nimi ja sille sitten yhdessä nauretaan, kun se on yleensä aika pöljä.
Laittakaa toiseksi nimeksi lapsen isoisän tai isän toinen nimi. Itse ainakin olen otettu kun minulla on sama toinen nimi kuin suuresti rakastamallani mummilla. Ei ole väkisin väännetty vaan kiva jatkumo.
Kyllä mulle tulis semmoinen olo, ettei vanhempia vaan ole kiinnostanut, jos olis vaan yksi etunimi. Aktiivikäytössähän teidänkin lapsellani olisi kuitenkin se ytimekäs neronleimauksenne.
Mulla on vain yksi etunimi, eikä mulla ole mailmassa yhtään kaimaa. Olen tykännyt nimestäni, enkä ole koskaan kokenut ongelmaksi toisen tai kolmannen nimen puuttumista.
Se on erikoista, että on vain yksi nimi ja siksi hienoa.
Vähän niinku on mielestäni nykypäivänä hienompaa olla ottamatta tatuointeja.
Meidän lapsilla on vain yhdet nimet, mutta me ollaankin ortodokseja ja ortodokseilla on tapana antaa vain yksi nimi. Se riittää.
Hyvät puolet:
- ei tarvitse kantaa suvun perintöä eikä sitä aikanaan enää omallekana lapselle välittää (joskus tämä on helpotus), eikä tarvitse valita mistä suvusta ja kenen perinteikäs nimi annetaan
- on paikka vapaana jos lapsi joskus aikuisena haluaa ihan itse valita itselleen toisen nimen
- helppo kirjoittaa nimi virallisissa yhteyksissä
- rohkeaa ja modernia
Huonot puolet:
- joku suvussa voi loukkaantua
- joku konservatiivi voi tulla inisemään että "täytyyhän lapsella nyt useampi nimi olla"
- useamman nimen hyvä puoli on että jos lapsi inhoaa kutsumanimeään jo lapsena, on paremmat mahdollisuudet saada kutsumanimeksi joku toisista nimistään kuin keksiä kokonaan uusi nimi
Omalla esikoisellani on kolme etunimeä. Kuopuksella yksi.
En oikeasti todellakaan usko että lasta kiusattaisiin koulussa siksi että on vain yksi nimi. Miksi se olisi sen isompi kiusaamisen aihe kuin että on kaksi tai kolme nimeä? Luultavasti joku niistä kolmesta nimestä on väänneltävissä kiusanimeksi tai aikanaan kuulostaa hoopolta vaikkei nyt kuulostaisikaan.
Mahdollisia ongelmia:
-Kaikilla muilla on 2 tai 3 nimeä, lapsi saattaa ihmetellä miksei hänelläkin ole.
-Joskus toista nimeä tarvitaan, esim. samassa työpaikassa saattaa olla kaimat töissä, pitää jollakin tavalla erottaa heidät toisistaan (sekä sähköpostitosoitteet ym.) silloin hyvä jos Matti J Virtanen ja Matti K Virtanen tmv.
-Aika moni on ottanut 2. nimensä ns. taiteilijanimekseen. Eli Matti Eemeli Virtanen esiintyy Emmeli V nimellä tmv.
-Usein toista nimeä kysytään, ja aika usein (ei tietenkään aina) toisiin nimiin liittyy se "tarina" eli 2. nimi on isän/isoisän/äidin lempikirjailijan mukaan tmv. On ikävää jos sellaista "tarinaa" ei ole.
Ymmärrän yhden etunimen JOS nimestä muuten ulisi hyvin pitkä, eli etunimi on tyyliä: "Maijakaroliina" ja sukunimi "Isohookanaasuinmaa". Ja toki yhteen nimeenkin voi yhdistää esim. suvussa kulkevia nimiä, esim. isovanhempien nimet Liisa ja Maija ja lapsesta tulee Maijaliisa tmv.
hyöty yhdestä etunimestä, hautakiveen tulee halvemaksi hakata nimi koska se maksaa merkkien määrällä
jos kansainvälisesti ajattelee, parempi olis olla vain 1-2 etunimeä. Minulla ja lapsilla on 3, eikä se tunnu monesta saksalaisesta tai italialaisesta edes mahdolliselta. Virastoissa pyöritellään päätä ja kovasti saa vakuuttaa, että kyllä ne on vain kaikki etunimia, mutta käytössä on vain ne ekat (eli kaikki kirjoitetaan ja postit tulee pankista yms. kaikilla etunimillä, koska pelkällä yhdellä etunimellä kirjoitettunaha voisin olla kokonaan eri ihminen... huoh)
Saanko kysyä miksi sain negapeukkua kun kerroin omasta kokemuksestani mielestäni aika kiihkottomasti?
t. 3
10:lle mites sitten esim. Anna Abreun koko nimi on: Anna Eira Margarida Mourão de Melo e Abreu? Taitaa ainakin Portugalissa olla eri meininki nimien suhteen...
Eihän niitä kaikkia nimiä useinkaan käytetä. Hyvin pärjää yhdelläkin nimellä.