Lue keskustelun säännöt.
Voi luoja että hävettää :(
11.06.2013 |
Lapsi oli isänsä kanssa ulkoilemassa. Kuulin pihalta itkua, menin parvekkeelle ja luulin näkeväni lapseni maassa itkemässä, oli näköjään loukannut polvensa. Huusin, että "äiti on täällä, ei mitään hätää kulta!" Samassa tuli joku vieras nainen ja "kaappasi lapseni" syliinsä, katsoi minua paheksuen. Sitten tajusin, että se on joku ihan vieras lapsi.
Kommentit (11)
No mitäs tuosta, sulla heräsi äidinvaistot pintaan, ajattelit lapsesi olevan hädässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi vain sinä mielestäsi kelpaatlapsesi lohduttajaksi? Lapsi oli isänsä kanssa ulkona. Miksi isä ei saisi hoitaa ja lohduttaa lasta? Onko se ainoastaan sinun oikeus?
"hupsiis, eipäs se ollutkaan meidän pentti/tiina!" :D that happens. Mä selitin juurta jaksain kaupassa miehelleni jonkun ruokareseptin kohtia, kunnes käännyin ja sain huomata, että eihän se ollutkaan mun mies! :D joku random mies, ketä oli sattumalta kääntynyt samaan hyllyväliin.. eeh ;D
No siis kun en nähnyt siinä aluksi ketään muuta kuin "lapseni", niin ensireaktio oli huutaa noin. Kyllä meidän perheessä isäkin saa lohduttaa. Mut pieleen meni siis ja hävettää :P ap
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 19:25"]
Miksi vain sinä mielestäsi kelpaatlapsesi lohduttajaksi? Lapsi oli isänsä kanssa ulkona. Miksi isä ei saisi hoitaa ja lohduttaa lasta? Onko se ainoastaan sinun oikeus?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, että meitä on enemmänkin :) ap
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 19:27"]
"hupsiis, eipäs se ollutkaan meidän pentti/tiina!" :D that happens. Mä selitin juurta jaksain kaupassa miehelleni jonkun ruokareseptin kohtia, kunnes käännyin ja sain huomata, että eihän se ollutkaan mun mies! :D joku random mies, ketä oli sattumalta kääntynyt samaan hyllyväliin.. eeh ;D
[/quote]
Tapahtui kerran apteekissa. Mieheni kanssa etsimme lapsen molluiskoihin jotain apuja. Risteilimme hyllyjen välissä etsien. Miehelläni oli baskeri päässä ja aina kysyin jotain häneltä, että onko jotain löytynyt. Sitten puhelin jotain vieressä olevalle herrasmiehelle, koska oletin hänen olevan mieheni, koska hänellä oli tasan samanlainen baskeri päässä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös minä olen niitä, joka saattaa vahingossa turista ummet ja lammet vieraalle ihmiselle tai sitten jutella pitkät pätkät kaverille, joka onkin jäänyt solmimaan kengän nauhoja noin 100 metrin päähän. Siinä tuntee itsensä hetken aikaa tyhmäksi, vaikka samalla naurattaa ihan hirveästi.
Itse enemmänkin ihmettelen näiden "kohteiden" reaktioita. Mielenterveysongelmista kärsivän itsensä kanssa keskustelijan erottaa mielestäni ihan selkeästi niistä, jotka luulevat puhuvansa puolisolleen / kaverilleen. Sitten kun nauraen pyytää anteeksi sitä, että on erehtynyt henkilöstä, niin nämä "vastapuolet" katsovat kuin mielipuolta. Eikö heille ole koskaan sattunut mitään vastaavaa? Kontrolloivatko he itseään aina niin, että kaikissa tilanteissa säilyttävät kasvonsa vai minkä takia se käytös on niin jäätävää? Miksi ei voi vain naurahtaa ja todeta esim. "Näitä sattuu" tmv. Mitäs noista välittämään, sillä elämä on paljon helmpompaa kun osaa nauraa itselleen ja omille toilailuilleen.
:D Tollasta sattuu. Vieras nainen ehkä luuli, että vittuilit sille siitä, ettei tullut heti auttamaan. "Äiti täällä!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs pienistä, ei nekään meistä. :D Ei siis syytä nolostumiseen. Tuskin tilannetta huomasi kukaan muu kuin sinä ja ehkä se lapsen äiti.
Minullakin on ollut tapana valpastua, kun kuulen lapsen huutavan äitiä tai parahtavan itkuun, kun omat lapset olivat pienempiä. Hyvä, että en ole rientänyt paikalle lohduttamaan, kun olen hetken luullut hätääntynyttä lasta omakseni.
Onneksi nykyään osaan ottaa rennommin tuollaisissa tilanteissa.
:D Hahhah :D