Lue keskustelun säännöt.
Kyllä parisuhteen käyttäytymismallit siirtyy sukupolvelta toiselle, huomattu on!
11.06.2013 |
Kyllä nyt olen tajunnut mikä vaikutus lapsuuden kotioloilla on käytökseen parisuhteessa.
Ei parisuhde-taitoja opita naistenlehdistä eikä mistään oppaista, ne opitaan jo lapsuudessa tietämättään omilta vanhemmilta.
Sitten kun alkaa tulla ongelmia ja huonoa palautetta puolisolta kuinka parisuhteessa käyttäydytään, on aika sitä oppia jostain ammentaa tai jopa lukea jotain oppaita. Tai edes herätä ajatukseen, ettei oma käytösmalli taidakaan olla se paras!
Olen nyt niin monen lapsuudenystäväni perhe-elämää seuranneena sen huomannut kuinka samalla tavalla he käyttäytyvät kuin omat vanhempansa meidän lapsuudessa.
Jos olin kaverillani kylässä, eikä vanhemmat juurikaan toisia huomioineet, jatkuu sama kylmyys kaverin nykyisessä liitossa. Samoin mieheni ja minä olemme täysin erilaisista perheistä lähtöisin. Meillä äiti ja isä näytti tunteet (kaikki, negatiiviset ja positiiviset), joten itse olen samanlainen. Mieheni kotona taas tunteet on tukahdutettu, joten hän on samanlainen.
Mistä muualta nuori tai jopa aikuinenkaan saa parisuhde-mallia, ellei omasta kodistaan. Tietämättään.
Kommentit (10)
Totta. Mutta aika jännä, että kaikki eivät suinkaan tajua toistavansa aivan samaa kuviota omassa suhteessaan, kuin vanhemmat aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on totta, vahvistan myös omasta puolestani. Multa tosin vei vuosia tajuta jatkajavani itse juuri samoja, kotona opittuja parisuhdekäytösmalleja, mutta sen tajuaminen oli jotenkin hyvin valaisevaa ja opettavaista. Perhe-elämällä todella on valtava vaikutus lapsiin, ihan kaikilla elämän osa-alueilla.
-M28.
Mutta hyväksythän myös sen, että jotkut ovat pidättyväisempiä. Ihmiset, jotka saavat koko ajan hepulia siitä, että puoliso ja tämän perheenjäsenet eivät osaa näyttää tunteitaan, ovat 'avoimuudessaan' hirveän suvaitsemattomia.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:29"]
Mutta hyväksythän myös sen, että jotkut ovat pidättyväisempiä. Ihmiset, jotka saavat koko ajan hepulia siitä, että puoliso ja tämän perheenjäsenet eivät osaa näyttää tunteitaan, ovat 'avoimuudessaan' hirveän suvaitsemattomia. [/quote]
Samaa mieltä.
Onneksi ne periytyvät! Meillä on koti, jossa ei huudeta, paiskota esineitä, kiroilla ja "näytetä tunteita" vaan asiat selvitetään puhumalla. Naapurin tunteensa näyttävän äidin mielestä meillä on jatkuvasti menoss joku kulittiliitto, koska mieheni ei uhkaile enkä minä huuda tappavani lapsia, jos minua ei totella.
Lapsuudenkodissani kasvatettiin ihmisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:36"]
Onneksi ne periytyvät! Meillä on koti, jossa ei huudeta, paiskota esineitä, kiroilla ja "näytetä tunteita" vaan asiat selvitetään puhumalla. Naapurin tunteensa näyttävän äidin mielestä meillä on jatkuvasti menoss joku kulittiliitto, koska mieheni ei uhkaile enkä minä huuda tappavani lapsia, jos minua ei totella.
Lapsuudenkodissani kasvatettiin ihmisiksi. [/quote]
Juuri näin, "tunteiden näyttäminen" tarkoittaa mulle lähinnä naurettavaa ja lapsellista teatraalisuutta, jonka voi välttää hienosti rationaalisella keskustelulla. "Tunteita näyttävät" ihmiset ovat vähän sellaisia Serranon perhe -tyyppisiä karikatyyreja mielestäni, en ikinä jaksaisi sellaisen kanssa elämistä.
Onneksi puoliso on samoilla linjoilla. Meillä ei riidellä koskaan eikä paiskota astioita, vaan otetaan paljon iisimmin.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:29"]
Mutta hyväksythän myös sen, että jotkut ovat pidättyväisempiä. Ihmiset, jotka saavat koko ajan hepulia siitä, että puoliso ja tämän perheenjäsenet eivät osaa näyttää tunteitaan, ovat 'avoimuudessaan' hirveän suvaitsemattomia.
[/quote]
Totta tämäkin, mutta pitää myös estyneen ymmärtää, että se oma estyneisyys voi avoimempaa puolisoa ahdistaa. Siinä tilanteessa on molempien tultava toisiaan vastaan ja tehtävä kompromisseja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:39"]
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:36"]
Onneksi ne periytyvät! Meillä on koti, jossa ei huudeta, paiskota esineitä, kiroilla ja "näytetä tunteita" vaan asiat selvitetään puhumalla. Naapurin tunteensa näyttävän äidin mielestä meillä on jatkuvasti menoss joku kulittiliitto, koska mieheni ei uhkaile enkä minä huuda tappavani lapsia, jos minua ei totella.
Lapsuudenkodissani kasvatettiin ihmisiksi. [/quote]
Juuri näin, "tunteiden näyttäminen" tarkoittaa mulle lähinnä naurettavaa ja lapsellista teatraalisuutta, jonka voi välttää hienosti rationaalisella keskustelulla. "Tunteita näyttävät" ihmiset ovat vähän sellaisia Serranon perhe -tyyppisiä karikatyyreja mielestäni, en ikinä jaksaisi sellaisen kanssa elämistä.
Onneksi puoliso on samoilla linjoilla. Meillä ei riidellä koskaan eikä paiskota astioita, vaan otetaan paljon iisimmin.
[/quote]
Ja sinun käyttäytymismallisi on ainoa oikea? Aika surullinen ajattelutapa. Meitä mahtuu moneen junaan, enkä lähtisi toisten tapaa elää arvostelemaan noin rankasti.
Se kompromissien tekeminen ja toisen käytöksen (syiden) ymmärtäminen lienee niitä parhaita parisuhdetaitoja ever!
ap
Tottahan tuo on ja vasta kun sen sisäistää, voi alkaa omia käyttäytymismallejaan muuttamaan (toivottavasti parempaan). Minä ainakin myönnän saaneeni opit parisuhteessa käyttäytymiseen kotoani, saman olen huomannut miehelläni. Minä olen meistä se sulkeutuneempi ja estyneempi, mies puolestaan osaa tunteitaan osoittaa erilaisin elein ja sanoin.