Lue keskustelun säännöt.
Onnellinen
11.06.2013 |
Mä oon tässä jonkin aikaa miettinyt että rakastanko avomiestäni oikeesti vai en. Että kuuluisko rakkauden olla sellasta elokuvamaista, intohimoista, söpöö ja täydellistä? Vai onko se tällästä arkista, turvallista ja välillä vähän kömpelöö mutta silti omalla realistisella tavallaan kaunista ja täydellistä? Onko se nyt tässä? Olenko vihdoin kohdannut sen elämäni rakkauden?
Oon lukenut keskustelupalstoja ja kuunnellut kavereiden murheita ja yhtäkkiä se kolahti mulle; mulla on likimain täydellinen mies! Niin täydellinen kuin kukaan voi koskaan olla. Se ottaa mut huomioon kaikessa, antaa hössöttää omia juttujani, yrittää olla romanttinen, komea ja erittäin hyväkroppainen, hyvä ja huomioonottava sängyssä, himoitsee mua ja pitää mua kauniina, tekee kaikkensa että mulla olis hyvä olla, kannustava, eikä varmasti petä tai jätä. Mä tajusin että oon onnellinen ihminen ja kyllä, olen rakastunut. Liian monta vuotta vaan odotin sen olevan jotakin elokuvista tuttua, ja liian monta vuotta tuhlasin etsimällä sitä ihmistä joka olisi mulle se täydellinen. Nyt vihdoin osaan arvostaa itseäni ja hyväksyä omat virheeni, ja samalla hyväksyä virheet myös toisessa. Ja vihdoin olen osannut vaatia -ja saanut- ihmisen joka myös arvostaa minua, ja joka haluaa jakaa elämänsä kanssani kohdellen minua hyvin.
Eipä tällä postauksella ollut mitään tarkoitusta. Tänään vaan sen tajusin että olen niin onnellinen. Onnellinen ihan vaan tässä, tavallisessa arjessa ja ilman mitään erityistä syytä.
Kommentit (8)
Hyvä ap!
Itse olin miehen kanssa joka oli kaukana elokuvista, eikä koskaan näyttänyt tunteitaan. Sitten tapasin miehen, joka kuolasi perääni kuin spanieli ja yhdessä olomme oli suoraan kuin romanttisesta elokuvasta, hän oli vuorosanat opetellut varmaan sieltä.
Voi kuinka ahdistavaa ja kiusallista se oli!!
No, vaikea arvata, että "palasin" ensimmäiseen joka on arvokkainta maailmassa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yrittää olla" sen takia että raukka oikeasti yrittää tehdä kaikkea romanttista, mutta yleensä aina jokin menee persiilleen. Yhtenä aamuna oli hakenut mulle ruusun yllättääkseen ja vahingossa jätti sen oven väliin niin että se katkesi. Toisena aamuna teki aamupalaa vuoteeseen enkä kehdannut kertoa että munakas oli pohjaan palanut. Yritin huokailla ihastuneen kuuloisena ja lappaa palaneen mössön suuhuni. Ajatus on tärkein. ;)
AP
"eikä varmasti petä tai jätä"
krooh...
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:23"]
"eikä varmasti petä tai jätä"
krooh...
[/quote]
Äläs nyt. Todennäköisemmin EI petä, kun tajuaa kuinka onnellinen vaimonsa hänestä on eikä koko ajan ole vaatimassa lisaa ja haukkumassa. :)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2013 klo 10:23"]
"eikä varmasti petä tai jätä"
krooh...
[/quote]
Pessimisti ei pety, eikö niin? Mutta sanoisin, että pessimisteillä on vähemmän hauskaa kun koko aika pitää povata pahinta ja pelätä missä nurkalla mikäkin sudenkuoppa vaanii...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" yrittää olla romanttinen, komea ja erittäin hyväkroppainen, hyvä ja huomioonottava sängyssä"
Yrittää olla... :D (sori, olen välillä pilkun*****ja)