Lue keskustelun säännöt.
Ylpeys vai anteeksianto, anteeksianto vai ylpeys? :/
14.07.2013 |
Ei olla lapsen isän kanssa missään väleissä tällä hetkellä. Taustoja tarkemmis selittämättä molemmat olemme loukanneet toisiamme todella pahasti. Eksä on viimeaikoina harrastanut todella ilkeitä henkilökohtaisuuksia ja haukkunut jopa työntekoani. Itse olen pyytänyt anteeksi aina jonkun ajan päästä, jos olen jotain ilkeää laittanut ja yleensä minun puolelta haukkumistilanteet ovat liittyneet eksän vastuunpakoiluun lapsen asioissa.
Mutta, olen totaalisen väsynyt tilanteeseen ja mua tympii jo valmiiksi se, että tän viikon torstaina pitää taas vaihtaa viestejä eksän kanssa perjantain aikatauluista. Jos tekisin niinkuin tällä hetkellä haluaisin, niin en vastaisi eksälle mitään. Tuntuu vaan, että en todellakaan JAKSA.
Toisaalta mulla on ikävä hyviä välejä eksän kanssa, parhaimmillaan meillä voisi silloin tällöin olla todella piristäviä vitsejä ja voisimme ehkä jutella lapsen asioista. Mihinköhän tässä pystyisi?
Pystyisinkö antamaan anteeksi loukkaukset ilman anteeksipyyntöä ja laittamaan ne vaan suuttumuksen piikkin? Kuinka paljon mun pitää sietää ja niellä? Viimeksi riita liittyi siihen, kun eksä ei suostunut ottamaan lasta omana viikonloppunaan, vaan halusi pitää lomaa. Tällainen ei vain istu mun oikeustajuun ja aina kun se muistuu mieleeni, niin suuttumus kuohahtaa mielessä.
Ja toisaalta mun tekee ehdottomasti mieli käyttäytyä mahdollisimman ylpeästi; muahan ei loukata enää! Toisaalta haluan olla mahdollisimman viileä ja mahdollisimman vähän tekemisissä, enkä varsinkaan ystävällinen jos ei eksä tajua oma-aloitteisesti pyytää anteeksi.
No, tää oli vaan tämmönen omien ajatusten näppikselle oksennus, kiitos jos joku jaksaa kommentoida.
Kommentit (13)
Ehkä mä ehdin antamaan anteeksi myöhemminkin ja annan itseni olla vähän aikaa täysin väsynyt tilanteeseen... Varsinkin jos varon itse loukkaamasta ja olen vaan viileän etäinen.
Olisikon liian tiukkaa ilmoittaa eksälle, että lapsen saa aina parillisen viikon perjantaina klo 16 ja että joko ilmaantuu paikalle tai ei? Tuntuu vaan todellakin, että en jaksa enää yhtään viestiä enkä sumplimista. (Eksä ei halua tavata lastaan tuon enempää, ei viikonloppuisin eikä viikolla.) Meillä on siis vain suullinen tapaamissopimus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sun tunteet, mies vaikuttaa hankalalta. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että nimenomaan itsestään ylpeä ihminen tajuaa, ettei miehen puheissa ole edes mitään anteeksiannettavaa: nehän ovat täysin merkityksettömiä. Sama kuin puiden lehdet puussa havisisi. Siis ketä oikeasti kiinnostaa, mitä sun entinen ukko on mieltä sun töistäsi tai vastaavasta? Sehän on jo entinen, eikä muutenkaan tiedä asiasta mitään? Ei sitä kukaan kuuntele, eikä sunkaan pitäisi siihen kiinnittää huomiota.
Lapsen takia yritä pysyä kommunikaatioväleissä kuitenkin - mutta älä mene mukaan mihinkään ylimääräiseen, puhu vain lapsen asioista. On sääli, että mies ei halua olla lapsen kanssa nyt, mutta jos lapsi on pieni, hän ei ehkä osaa kärsiä siitä vielä ja kunhan pysyt jossain väleissä, mies voi vähitellen kiintyä häneen kun hän vähän kasvaa Ja pystyy tekemään Niitä asioita, mitä tämä mies lasten kanssa osaa tehdä.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 08:30"]
Olisikon liian tiukkaa ilmoittaa eksälle, että lapsen saa aina parillisen viikon perjantaina klo 16 ja että joko ilmaantuu paikalle tai ei? Tuntuu vaan todellakin, että en jaksa enää yhtään viestiä enkä sumplimista. (Eksä ei halua tavata lastaan tuon enempää, ei viikonloppuisin eikä viikolla.) Meillä on siis vain suullinen tapaamissopimus.
ap
[/quote]
tämä hyvä.
Tehkää lastenvalvojan luona kirjallinen sopimus ja lopettakaa nälviminen puolin ja toisin. Mitä se hyvittää, että ensin saa solvata, sitten asia voitaisiin kuitata anteeksipyynnöllä? Ilmiselvästi ette tule toimeen kahdestaan enää, mennyt on mennyttä. Huolehtikaa lapsen hyvinvoinnista, siinä kaikki.
En mä tiedä voiko mies enää kiintyä enempää tai vähempää, kovasti aina välillä toitottaa rakastavansa lastaan, mutta käytännössä se ei näy. Mies on tiukasti sitä mieltä, että lapsi kyllä tietää, että hän välittää lapsestaan ja että lapsi on tärkeä vaikkei tapaa tuon enempää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna anteeksi, mutta älä hyväksy tuollaista käytöstä ollenkaan ja jätä vastaisuudessa loukkaavat viestinsä ja sanomisensa täysin huomiotta. Ennenkaikkea suojele lastasi pettymyksiltä, eli älä kerro isän tulevan tapaamaan ennenkun isä on ovella. Varaa aika lastenvalvojalle ja tee tarkka tapaamissopimus ja tosiaan mies sitten tulee paikalle tai ei, näin sun ei tarvii pitää häneen mitään yhteyttä.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 08:38"]
Anna anteeksi, mutta älä hyväksy tuollaista käytöstä ollenkaan ja jätä vastaisuudessa loukkaavat viestinsä ja sanomisensa täysin huomiotta. Ennenkaikkea suojele lastasi pettymyksiltä, eli älä kerro isän tulevan tapaamaan ennenkun isä on ovella. Varaa aika lastenvalvojalle ja tee tarkka tapaamissopimus ja tosiaan mies sitten tulee paikalle tai ei, näin sun ei tarvii pitää häneen mitään yhteyttä.
[/quote]
Lisään sen, että anteeksiantaminen ei tarkoita että hyväksyisit miehen loukkaukset. Päinvastoin, eihän sellaiset asiat kaipaa anteeksiantoa jotka ovat hyväksyttäviä vaan juuri ne jotka eivät ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä just tulee mieleen Martina. Eikö välit lämmenneetkään enää, kun tuli tehtyä toiselle ukolle välillä lapsi.
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 08:35"]
Tehkää lastenvalvojan luona kirjallinen sopimus ja lopettakaa nälviminen puolin ja toisin. Mitä se hyvittää, että ensin saa solvata, sitten asia voitaisiin kuitata anteeksipyynnöllä? Ilmiselvästi ette tule toimeen kahdestaan enää, mennyt on mennyttä. Huolehtikaa lapsen hyvinvoinnista, siinä kaikki.
[/quote]
No kyllä se anteeksipyyntö sen hyvittää, että saa tietää, että toinen ymmärtää käyttäytyneensä väärin eikä ole ihan niin paatunut kuin mitä voisi kuvitella. On sillä ainakin mulle väliä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli että eksäsi voisi samalla tavalla jatkossakin laukoa mitä haluaa, kunhan kuittaisi sen jälkeen anteeksipyynnöllä, jota ei edes tarkoita?
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 08:41"]
[quote author="Vierailija" time="14.07.2013 klo 08:35"]
Tehkää lastenvalvojan luona kirjallinen sopimus ja lopettakaa nälviminen puolin ja toisin. Mitä se hyvittää, että ensin saa solvata, sitten asia voitaisiin kuitata anteeksipyynnöllä? Ilmiselvästi ette tule toimeen kahdestaan enää, mennyt on mennyttä. Huolehtikaa lapsen hyvinvoinnista, siinä kaikki.
[/quote]
No kyllä se anteeksipyyntö sen hyvittää, että saa tietää, että toinen ymmärtää käyttäytyneensä väärin eikä ole ihan niin paatunut kuin mitä voisi kuvitella. On sillä ainakin mulle väliä.
ap
[/quote
Toiset ei vaan kykene pyytämään anteeksi eivätkä välttämättä edes katumaan sanojaan tai tekojaan. Tämä on heidän virheensä, ei sinun. Joten voit antaa anteeksi ilman anteeksipyyntöä jos tahdot eikä se tarkoita että hyväksyisit nämä anteeksiantamasi asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksä on muuten joskus sanonut, että ei osaa pyytää anteeksi. Ja minä olen joskus sanonut sille just tuon, että mitä järkeä on anteeksipyynnössä, että se ei niitä sanottuja sanoja/tehtyjä tekoja poista. Ehkä se vielä muistaa tuon. Mutta toisaalta nyt vähän aikaa sitten sanoin sille (yhden riidan jälkeen), että jos haluaa olla hyvissä väleissä, niin multa pitää pyytää anteeksi, sen verran loukkaannuin. Tietää kyllä siis, että odotan anteeksipyyntöä. Siitä eksä kyllä suuttui kahta kauheammin.
No, menköön nyt näillä, katsoo mitä aika tuo tullessaan. Onneksi kohta alkaa työt niin ei ehdi miettimään mitään tällaisia.
ap
Hohhoi... Näin eksää sattumalta juuri äsken ja pyörii mielessä kaikki. Itkukin pääsi. Pitäisiköhän nyt samoilla lämpösillä laittaa eksälle tuo viesti, jossa ilmoitan tuon hakuajan? Tietysti silloin ilmoitan yhtä yksipuoleisesti aikataulun kuin hän. Mä en vaan jaksa tätä enää :(
Ja jos kerta olen niin mielenterveysongelmainen ja hankala ihminen, niin miksei eksä sitten hae lähihuoltajuutta tai pidä lastansa enempää?
ap