Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko
10.06.2013 |
olen sairastanut sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja lievää paniikkihäiriötä jo jonkusen aikaa ja nyt huomasin että ne vähäisetkin kaverit/ystävät tuntuu puuttuvan, olen hyvin yksinäinen enkä ole juurikaan hoitanut mitenkään näitä "sairauksiani", onko mistään terapiasta tai lääkkeistä edes apua? En saa itse otettua yhtään kehenkään yhteyttä juuri koskaan ja tutustuminen on lähes mahdotonta, en enää vaan kestä tätä yksinäisyyttäkään ja kaipaisin ystävää... :(
Kommentit (5)
Tässä nyt sokea taluttaa sokeaa, kun itsekin kärsin samasta vaivasta, mutta mua on vähän auttanut tietynlainen avohoito. Olen itse vakavasti masentunut, sosiaalisia tilanteita pelkäävä ymsyms ja mut ohjattiin tämmöseen avopaikkaan, missä on semmosta "olohuonetyyppistä" toimintaa. Siellä on muita samassa tilanteessa ja kaikkien kanssa saa jutella, tai olla juttelematta. Saa istua lukemassa, katsoa TV:tä, neuloa, keitellä kahvia, urheilla, käydä kävelyllä... Kaikenlaista.
Vähän tämän kaltaisia pitäisi tietääkseni olla vähän joka paikassa, mutta voin olla pahasti väärässäkin. Itse asun Oulussa. Tsemppiä hirveästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin pahasta paniikista/sos.tilanteiden pelosta/ahdistuksesta. Ilmeisesti nämä ilmenevät kaikilla hieman eri tavalla, mulle todella vaikeita tilanteita ovat sellaiset, joista ei pääse pois, kuten palaverit töissä. Vielä, jos joudun jotain puhumaan, niin....Mua saattaa alkaa heittämään päässä jo esim. elokuvissa istuminen, konsertissa, vanhempainilloissa, koulutuksissa...Sen sijaan mulla ei ole minkäänlaisia ongelmia tutustua ihmisiin, tervehtiä, jutella niitä näitä. Joku voisi pitää suorastaan ekstroverttinä =)
Mielialalääkitys (cipramil) auttoi paniikkihäiriöön, samalla väheni itsetarkkailu. Tosi jännittävissä tilanteissa vielä propral käsien tärinään/punastumiseen. Pari vuotta noita söin.
Terapia varmasti myös hyvä, sitä en itse kokeillut.