Onko muita äitipuolen vihaamia?

Miten on vaikuttanut teihin? Oletteko väleissä? Oletteko vihaisia?

Itselläni on tuhoutunut itsetunto. En ole töissä. Olen sairaslomalla mielenterveysongelmien takia. Näen näkyjä ja päivä päivältä tulen huonommaksi ihmisten kanssa. Tuntuu, etten enää osaa edes puhua normaalisti. Toivon, että voisin edes olla vihainen.

Ei tämä pelkästään äitipuolen vikaa ole. Isä sen naisen kanssa alkoi olemaan ja sieti kaikkea, vaikka kiltti ihminen on. Äiti oli väsynyt ja kieltäytyi näkemästä. Isäpuoli oli hyvä, vaikka etäinen.

Tuntuu, ettei minusta ihmistä enää tule. Olin todella kiltti ja hiljainen ja passiivinen lapsi. Nykyisin vain juon ja loisin. En ole enää väleissä äitipuolen kanssa. Jossain vaiheessa kirjoittelin jopa ja hän tilitti ongelmistaan isän kanssa. Mä selitin asioita. Yritin selvittää, mitä isä ehkä ajattelee mistäkin. Selvitin konflikteja. Kun sain diagnoosit, äitipuoli tunsi olevansa helpottunut. Sanoi, että se kertoo, etten tarkoittanutkaan pahaa. En tarkoittanutkaan. Sittemmin tajusin parhaani ja katkaisin välit. Katosin vaan. Tunnen syyllisyyttä. Olen nyt 25-vuotias. Sällittävää, että olen tällainen.

Ihmiset, olkaa armollisia toisillenne.

Mä en sano äitipuolta narsistiksi, mutta olen epäillyt. Hän on menestynyt hyvin ja osaa kietoa ihmiset pikkusormensa ympäri. Hänellä oli vaikea lapsuus ja ymmärrän toisaalta. Vaikeinta on nimenomaan se kun ymmärrän häntä, vaikka olen erilainen itse. Tiedän olevani itse myös luultavasti persoonallisuushäiriöinen ja kaikkea, mutta äitipuoli se on sanonut ääneen kaikkea ikävää minusta.

Olen sosiaalisesti todella huono, joten antakaa anteeksi tuo vuodatus...