Muistuttaako elämänne enemmän miehen vai vaimon lapsuudenkotia?
Kommentit (8)
Ehkä miehen lapsuudenkodin, mutta ei kyllä paljon. Miehen lapsuudenkodissa on paljon vanhaa, niin noin 40 vuotta vanhaa, kuin yli 70 vuotta vanhaakin. Väritys on kuitenkin pääosin vaalea. Omassa lapsuudenkodissani on taas 40-50 vuotta vanhaa tavaraa yhdistettynä uuteen ja väritys tummempaa. Meidän kotimme on vaaleahko ja täältä ei kymmentä vuotta vanhempaa tavaraa löydy, onhan talokin sitä ikäluokkaa.
[quote author="Vierailija" time="12.07.2013 klo 10:40"]
Ehkä miehen lapsuudenkodin, mutta ei kyllä paljon. Miehen lapsuudenkodissa on paljon vanhaa, niin noin 40 vuotta vanhaa, kuin yli 70 vuotta vanhaakin. Väritys on kuitenkin pääosin vaalea. Omassa lapsuudenkodissani on taas 40-50 vuotta vanhaa tavaraa yhdistettynä uuteen ja väritys tummempaa. Meidän kotimme on vaaleahko ja täältä ei kymmentä vuotta vanhempaa tavaraa löydy, onhan talokin sitä ikäluokkaa.
[/quote] Jaaha, luin taas kysymyksen päin seiniä, mutta eipä haittaa. :-) Elämämme ei muistuta kummankaan lapsuudenkodin elämää, tämä on ihan meidän omaa, tätä päivää edustavaa elämää.
Vaimon. Meillä ei vanhemmat ryyppää.
Miehen. Hänen kodissaan eli normaali, rakastava perhe. Minulla taas alkkisisä joka joi itsensä työelämästä ja pitkäaikaistyötön äiti.
Ei kumpaakaan. Luovitaan omalla tyylillä. Minun kotonani vanhempani olivat aamuvirkkuja touhuajia, jotka saivat paljon aikaiseksi. Minä itse olen aamu-uninen, verkkaisen sorttinen puuhastelija, suunnittelija ennemmin kuin toteuttaja.
Miehen koti oli taas todella tiptop. Kaikki paikallaan eikä mitään ylimääräistä missään. Toimeen tartuttiin heti eikä kohta. Säästäväisyys kunniassa.
Meillä lainehtii koti erilaisista pinoista ja milloin on mikäkin hukassa. Ruoka-ajat ovat ohjeellisia, eivät kellontarkkoja. Kaupassa käydään, kun on näkkileipäpaketti kaapissa jäljellä. Vaatehuolto laahaa jäljessä, mutta toistaiseksi kaikilla on aina puhdasta päälle. Pärjätään kuitenkin, ei pidä ottaa paineita, niin elo maistuu.
molempien, asumme miehen lapsuudenkodissa, minne minä tietenkin olen tuonut oman kotini tavat ja osa huonekaluistakin on lapsuudenkodistani.
Ehkä enemmän minun eli vaimon. Miehen isä oli pienviljelijä, perhe köyhä. Minun vanhempani keskiluokkainen kaupunkilaisperhe. Ja nyt olemme akateeminen stadilaisperhe, joten enemmän ehkä minun lapsuudenkotini kaltaiset ovat olosuhteet...
Tietysti muuten erilaiset harrastus-, kulutus-, yms. valinnat ovat muuttuneet, niin ovat ajat muutenkin meidän lapsuusajastamme (1970-luku).
Miehen. Hänen lapsuudessaan äiti oli töissä ja taloustöistä huolehtivat kotiapulaiset. Oma äitini ei olisi ikinä päästänyt siivoojaa kotiinsa.