Lue keskustelun säännöt.
Mitä hoksasit aikuiseksi kasvaessasi?
09.06.2013 |
Minä olin lapsena se joka otti aikuisten sanat aina täytenä totuutena, ja jos opettaja selittäessään jotain asiaa vähän epäröi,mietin mielessäni (itsevarma kun olin) että miksei se nyt vaan pysy siinä kannassaan sen sijaan että jahkailisi, aikuisena nyt ymmärrän että asioilla voi olla monta puolta ja eri näkökulmia. Ennen siis minäkin näin asiat kauhean mustavalkoisina, se joko oli, tai ei :D
Kommentit (15)
Sen, että asioita ei tarvitse ottaa liian vakavasti. Voi jospa olisin tuon tiennyt nuorena tai nuorena aikuisena, uutena vaimona ja uutena äitinä..
Miten tämän ymmärsin vasta nyt kun se vaikein (ja paras) on jo takanapäin ja edessä vain..jotain.
t. 39v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, että aikuisena elämä on jotenkin helpompaa ja yksinkertaisempaa. aikuiset kun tietävät, miten asiat hoidetaan.
Kaiken näkee eritavalla, kun on kokenut melkein kaikki asiat jo, ei voi enään kokea mitään ekaa kertaa, kurjaa, mutta toisalta on homma hallussa tilanteessa kun tilanteessa (ainakin melkein). Nuorten voimakkaat mielipiteet on ihan hassuja, mutta ymmärrän että se kuuluu asiaan, eikä se mua ärsytä, muistan hyvin kun olin itse sllainen. Nyt kun oon 50 alkaa se vaihe, kun tajuaa että parhaat ajat on takana, toisaalta tämäkin aika on erittäin hyvää, mutta edessä häämöttää pelottava vanheminen, tuo peikko välillä vaanii, kun ei muista mihin laitoin silmälasit. Tässä iässä voi nauttia tietystä arvostuksesta, mutta toisaalta saa jo maistaa myös ikärasismia. En voi sanoa että päivääkään en vaihtaisi pois, päin vastoin, olisin niin paljon viisaampi nyt jos voisin aloittaa uudelleen vaikka 20v tilanteesta. toisaalat en oikein viitsisi aloittaa uraa taas alusta.
voi helkkari, onkohan mulla ikäkriisi kun höpötä tallaisia asioita.
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 23:30"]
Kehenkään ei voi luottaa.
[/quote]
minulla on onneksi ihmisiä joihin voin luottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita.
Pääasiallisesti ei kannata miettiä, mitä muut ajattelevat jostain, vaan toimia oman tahtonsa/arvojensa mukaisesti.
Positiivinen ajattelu kannattaa.
Vain itseensä voi täydellisesti luottaa. Ja jokainen on itse vastuussa onnellisuudestaan.
Että kyllä se aikuistakin surettaa, jos läheinen kuolee. Lapsena sitä ajatteli, että aikuisena läheisistä luopuminen on helpompaa, että ei enää niin ikävöi ja sure.
Huomaan saman ajattelutavan olevan omilla lapsillanikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmiten huomannut et pimpulia saa yllättävän helposti! Ennen kuin luulin että ei taida saada koskaan ;) tässäkin asia elämä opettaa...
Minä luulin lapsena, että politiikka on jotain hienoa yhteisten asioiden hoitamista, kun siitä jauhetaan kokoajan uutisissa. Olin todella pettynyt kun nuorena tajusin, että kaikki ajavat vain omaa ja puolueen etua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuumavaha on ihan parasta pimpulikarvojen poistoon.
Että jokainen ihminen rakastaa puhua itsestään. Eli joka tilanteessa saa vältyttyä kiusalliselta hiljaisuudelta ja vielä pisteet kotiin miellyttävänä ihmisenä ja toivotuttuna juttuseurana, kun vaan muistaa ja jaksaa kysellä toiselta asioita hänestä itsestään, kuulumisia ja tarkentavia lisäkysymyksiä (ja esittää kiinnostunutta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 23:22"]
Luulin, että aikuisena elämä on jotenkin helpompaa ja yksinkertaisempaa. aikuiset kun tietävät, miten asiat hoidetaan.
[/quote]
Vähän sama. Luulin, että aikuisena tietää aina kaiken, toimii aina viisaasti ja fiksusti.
Että en ole kaikkien muiden armoilla, että minun mielipiteeni ja tunteeni on ihan yhtä tärkeitä kuin toistenkin, ja ettei ole minun tehtäväni tehdä aina toisille mieliksi omalla kustannuksellani.
Luulin lapsena, että kaikkiin kysymyksiin on oikea vastaus ja yritin aina vastata kaikkeen sen mukaan, mitä odotin kysyjän haluavan kuulla. Muistan sen väärässä olemisen pelon vieläkin, sen ettei riitä ikinä kenellekään. Kipeitä muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kyseenalaistaja ja ihan periaatteesta eri mieltä kun muut. Kyseenalaistaja olen edelleenkin, mutta oppinut kunnioittamaan toisten näkemyksiä. Joskus joku jopa saa mut käännytettyä omalle kannalleen jos oikein hyvin perustelee.
Lisäksi olen aikuisena oppinut, että kaikkea ei tarvitse ottaa niin kamalan vakavasti, varsinkaan itseään. Melkein mistä tahansa saa revittyä huumoria ja musta huumori auttaa jaksamaan. Kasvatuksen myötä olin melkoinen niuho.
Senkin olen oppinut, että enää en ota toisten murheita omikseni. Myötäelää voin ja tukea, mutta jokainen vastatkoon itse omasta elämästään. Nuorempana mulla oli tapana kantaa koko maailman murheita harteillani. Eläinkokeista nälänhädän kautta kavereiden ongelmiin. Sanomattakin on selvää, että mun huolet eivät muita painaneet. Mulle vaan oli "niin helppo puhua".
Toivottavasti olen hieman helpompaa ja parempaa seuraa nyt liki 4-kymppisenä kun joskus 15-kesäisenä :)
up