Te jotka olette käyneet pariterapiassa

Me olemme käyneet kohta noin puolen vuoden välein. Yleensä olemme siellä molemmat, mutta välillä käymme yksittäin. Paikalla kaksi terapeuttia, jos molemmat meistä paikalla.

Olemme keskustelleet kommunikoinnista, asioiden merkityksestä ja tunteista ihan niin arkisella tasolla, kuten miltä tuntuu, kun toinen sanoo tai tekee jotain, tai jokin tilanne menee hassusti. Ihan hyödyllistä ja molempien on mahdollista saada äänensä kuuluviin ja minulle helpotus, koska minun ei tarvitse olla puheenjohtaja.

Seksistä ei ole puhuttu kertaakaan.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 21:08"]

Me olemme käyneet kohta noin puolen vuoden välein. Yleensä olemme siellä molemmat, mutta välillä käymme yksittäin. Paikalla kaksi terapeuttia, jos molemmat meistä paikalla.

Olemme keskustelleet kommunikoinnista, asioiden merkityksestä ja tunteista ihan niin arkisella tasolla, kuten miltä tuntuu, kun toinen sanoo tai tekee jotain, tai jokin tilanne menee hassusti. Ihan hyödyllistä ja molempien on mahdollista saada äänensä kuuluviin ja minulle helpotus, koska minun ei tarvitse olla puheenjohtaja.

Seksistä ei ole puhuttu kertaakaan.

[/quote]

ai siis puolen vuoden välein, vai puolen vuoden ajan?

Me on käyty pariinki otteeseen, eikä ikinä ole puhuttu seksistä!! Meillä tyypillinen "mies on tyhmä, nainen on hullu"-asetelma ja vaikka vika mielestäni ilmiselvästi on miehessä, niin molemmissa terapioissa on keskitytty kompromisseihin... Siis vaikka itse teen kaikkeni ja mies ei mitään, niin silti vaan kompromissi, kun mielestäni jonkun pitäisi TAKOA järkeä miehen päähän - eli toisella yrittämällä terapia loppu sit siihen! Enää ei olla menossa, vaan sit vaan erotaan!

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 14:14"]

Mitä siellä tehdään? Tai siis neuvotaan tekemään..

Meillä on asiat täysin solmussa mutta mies ei suostu terapiaan lähtemään. Kuulemma kaikille pareille sanotaan että naiminen on avain kaikkeen, että siitä täytyy lähteä ja seksiä on harrastettava kuurinomaisesti ensin vaikka joka päivä...

Ja itse olen sitä mieltä että seksi on sivutuote. Jos kaikki on perseellään, ei ole myöskään seksiä.

[/quote] kumpaa teistä ahdistaa seksi? Onko mies haluton?

Ei siellä seksiä tuputeta ratkaisuksi. Hölmöä puhetta.

Pariterapiassa käsitellään juuri niitä aiheita mitä itse haluatte ja päätätte. Kumpikin tuo ja olisi nimenomaan oleellista, että molemmat sekä mies että vaimo tuo omia näkökulmia esiin, jota sitten käydään kolmen hengen voimin pohtimaan. Terapeutti toimii ohjaajana ja ammatillisena näkökulmana, mutta suurin työ on pariterapiassa käyvillä itsellään. Olemme käyneet vaimoni kanssa vuoden verran noin kerran kuukaudessa ja olemme todenneet sen olevan erittäin hyvä asia, niin meille yksilötasolla kuin parisuhteen kannalta.

Oleellista on,  että kumpikin on halukas menemään pariterapiaan. Surullista että miehesi ei ole halukas lähtemään pariterapiaan. Miehesi on urpo ja idiootti, en tarkoita loukkaavassa mielessä, hän on varmasti fiksu ihminen, mutta hän ei taida tajuta mitä pariterapialla voi saavuttaa.

Mutta jos saat miehesi, jollain konstilla valaistumaan, voin kerota ettei siitä ole ainakaan haittaa ja uskon että varmasti myös paljon hyötyä. Meidän tilanteessa on auttanut kun  asioista voi keskustellaan nimenomaan kolmannen osapuolen välityksellä. Kolmas osapuoli toimii ikäänkuin erotuomarina tai tulkkina, joka osaa tulkata kummankin ahdistuksen tai tarpeet tai muut toiselle oikealla tavalla ja keskustelu on rakentavaa siinä vaiheessa kun dialogi on solmussa. 

Jos tiedät että seksin harrastaminen ratkaisee ongelmat niin mitä siellä terapiassa sitten käydään? Ei nyt ihan tajunnut tätä sun pointtia. Senkus menet sitten harrastamaan seksiä niin ongelmat ratkeaa.. :D

Mä kävin miehen kans Helsingin Diacorissa Jorma Oksasen perheterapiassa. Ekalla istunnolla sillä oli myös naispsykologi ja sit siinä kerrottiin mitä kerrottiin. Kun istunto päättyi, menin käväseen vessassa ja kun sieltä olin tulossa, satuin kuulemaan miten naispsykologi kehui Oksaselle mieheni maasta taivaaseen. Seuraavalla kerralla Oksanen oli yksin, koska naiselle oli tullut este. Tästä ei ollut meille kerrottu eikä ajanvarausta peruttu. Oksanen alkoi jankuttaa minulle yhtä väittämää ja hän jatkoi jankutustaan ja jatkoi. Me jo sitten nousimme ylös lähteäksemme, niin Oksanen istuin persuksillaan ja jankutti. Me odotimme laskua, Oksanen jankutti. Lopulta hän sen laskunsa kirjoitti enkä sen jälkeen ole Oksasta nähnyt kuten en sitä naistakaan. Että semmoinen kokemus täälläpäin.

Olen ollut kongnitiivisessa terapiassa, yksin, vaimo on ollut pari kertaa mukana, oli ongelmallinen ja vaimo tilasi terapian minulle. En vastustanut ollenkaan koska tiesin että jokin on minussa pielessä. Oli helpotus saada purkaa asioita luottamuksellisesti terapeutille, ilman että tarvitsi pelätä mitään. Terapiassa kerkusteltiin paljon asioista, mielestäni keskustelut olivat erittäin hyödyllisiä. Terapia avasi minulle mahdollisuuden käsitellä asioita jotka olivat jääneet painamaan. Saattaa olla hyvä jos molemmat käyvät myös omassa terapiassa jos vain yhtään tuntuu että se oli hyödyksi.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kognitiivinen_psykoterapia

No ei meil pariterapiassa seksiä jankutettu yhtää :D 

Eron partaalla oltiin, suhteessa henkistä väkivaltaa, tönimistäkin. Arki kaaosta, toinen oli jättämässä, toinen halusi jatkaa. Kaikki pieless raha-asioista lähtien jne.

Puoli vuotta käytiin ja apua saatin. nykyään asiat kunnossa. Ei siellä mitään käsketty tehdä paitsi ohjatiin puhumaan oikeista asioista ja mietittiin siellä yhdessä ratkaisuja ja päätöksiä mistä pidettiin kiinni, etsittiin syitä ongelmiin ja niihin just näitä ratkaisuja. Molemmat opittiin toisistamme paljo ja käyttäytymisestämme. Lapsuuttaki käsiteltii ja olihan silläki ollu iso vaikutus monee. ymmärrys lisääntyi.

Ap, ei kannata uskoa ihan kaikkia asiattomuuksia, joita kuulee. Ehkä huhun levittäjä on sotkenutkin seksuaaliterapian pariterapiaan. 

Kävin seurakunnan perheasiainkeskuksen pariterapiassa eikä minua kertaakaan neuvottu naimaan. Kävin yksin, koska mies ei suostunut lähtemään mukaan. Kerroin terapeutille parisuhteessamme ilmenevistä ongelmista ja sitten pyrimme ratkomaan niitä. Koska suurin ongelmamme oli kommunikoiminen, keskityimme siihen. Esimerkiksi riitelemisen taito on sellainen taitolaji, jota eivät kaikki osaa, emme mekään osanneet. Mutta minä opin. Luulen, että jos mieskin olisi ollut mukana, myös hän olisi saanut kertoa oman näkemyksensä parisuhteesta ja sitten olisimme puineet sitä, miksi näkemyksemme on kovin erilaisia. Sittemmin siirryin yksilöterapiaan mt-puolelle sellaisen terapeutin asiakkaaksi, joka oli koulutettautunut myös pariterapeutiksi. Hänellä oli samantapainen lähestymistapa parisuhdeontelmiimme. Valitettavasti mies ei myöskään tuonne halunnut mennä omien ennakkoluulojensa vuoksi. 

Omien kokemusteni ja muiden pariskuntien kokemusten perusteella arvelenkin, että ongelmalähtöinen lähestymistapa on ilmeisesti aika yleinen näissä pariterapioissa. 

Sano sille miehellesi, että olisi hyvä mennä puhumaan ongelmista puolueettoman asiantuntijan kuullen. Saisitte jotakin tolkkua omaan parisuhteeseenne. Hänellä on aina ja joka tilanteessa mahdollisuus kertoa myös oma näkemyksensä. Häntä kuunnellaan ja hänelle annetaan hyviä neuvoja, joiden avulla voi ruveta rakentamaan entistä ehompaa parisuhdetta.

Samoin hänellä on oikeus poistua paikalta ihan milloin tahansa häntä rupeaa liiaksi ahdistamaan. Se kannattaa kuitenkin muistaa, että myös se ahdistuksen paikka voi kertoa jotakin ahdistuneesta ja yleensäkin teidän parisuhteestanne. 

Ap, toivottavasti sinun miehesi on järkevämpi kuin oma eksäni, sillä eksähän hänestä lopulta tuli, kun en jaksanut enää yksin yrittää parantaa pahasti pieleen mennyttä avioliittoamme.