Pedofilian uhrien puolesta

Miksei sivua löydy?

Periaatteessa kuulostaa ihan hyvältä, mutta tuo kirjoitusasu vähän tökkii. Ja toki sitä toivoisi, että kohteet on sitten varmasti oikein ennen kuin noita motiiveja toteutetaan käytännössä.

Tämä oli outo. Oliko tarkoitus tarkentaa sitä, että pedofiilit ovat niin sairaita, että nimenomaan elävät kuin "viimeistä päivää" ja eivät parane? Varmasti melkein kaikki pedot tietää olevansa vihattuja. Pedofiilit tulisi todellakin saada pysyvään säilöön, mutta täytyisi saada heille hoitoakin. Ainakin sairaita ajatuksia veivaava joka ei ole mennyt tekoihin asti jos saisi oikeanlaista hoitoa voisi hyötyä siitä, ynnä uhreja ei tulisi lisää. Ei ole riittävää asiantuntemusta tästä asiasta oikein missään. Joku pedo joka haluaisi oikeasti parantua voisi ottaa yhteyttä johonkin huippu hyvään psykologiin ja he voisivat kirjoittaa kirjan; "Miksi?".

On oikeastaan kummallista, että elämme 2000 luvulla eikä vieläkään tähän sairauteen olla päästy kunnolla kiinni. Uhrien asema on huono ja virkakoneisto ammattitaidoton tämän ongelman suhteen.

Tuo aloitus on vanhemmat.com sivustolta ja sen on kirjoittanut nimimerkki "vieras" miksi levität väärää tietoa? Tuohan voi olla ihan kenenkä tahansa trollin kirjoittama viesti juuri tällaista mustamaalausta varten tehty? Ja joku uskoi tuon ja levittelee sitä nyt täällä. Herää jo pahvi!

Vai oletko kenties itse kirjoittanut tuon aloituksen tuonne vanhemmat.com sivulle? Naurettavaa?

http://www.facebook.com/PedofilianUhrienPuolesta

"Pedarimetsästäjiä ei kiinnosta pedofilian uhri

Tiedättekö, mikä pännii. Internetin pedarimetsästäjät. Tarkoitan pedarimetsästäjillä tyyppejä, jotka levittelevät pedofiliasta epäiltyjen, tuomittujen tai syytettyjen kuvia tai tietoja Internetissä ikään kuin muka tekisivät sillä hienon palveluksen yhteiskunnalle. Asia pännii, koska nämä pedohunterit unohtavat usein uhrin kokonaan omassa pyhässä oikeudenmukaisuudessaan ja aiheuttavat vain lisävahinkoa. Heille on tärkeämpää rankaista pedofiilia kuin varmistaa, että uhri välttyy kärsimykseltä.

Asiaan liittyen kyberpoliisi Marko “Fobba” Forss kertoo Aamulehden haastattelussa, että pedofiliasta epäillyn tietojen levittäminen sosiaalisessa mediassa voi olla rikos. Fobban näkemys on looginen, sillä oikeusvaltiossa ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Epäily ei tarkoita samaa kuin syyte, eikä edes syyte tarkoita samaa kuin tuomio. Vasta, kun henkilö on tuomittu rikoksesta oikeudessa, on hän oikeusvaltion mielestä syyllinen. Mikäli henkilöä syytetään netissä törkeästä rikoksesta, voi helposti käydä niin, että henkilö leimautuu tästä rikoksesta, vaikka olisi viaton. Pelkkä valheellinen väite voi aiheuttaa pysyvää vahinkoa.

Osa Internetin pedohuntereista on keksinyt tavan kiertää tätä levittämällä vain tuomittujen henkilöiden tietoja. Sosiaalisessa mediassa on esimerkiksi ryhmä “tuomittujen pedofiilien nimet tänne”. Ryhmän kuvauksen mukaan “Tuomiot ja tekijöiden nimet ovat julkista tietoa.Asia yleensä käsitellään oikeudessa ns.suljetuin ovin ja asiakirjat julistetaan salaisiksi.Siksi tekijöiden nimien ja kuvien julkaiseminen ei liene rangaistava teko….” (Tämä on suora copypasta.)

Kuten kuvaus ilmoittaa, nämäkään pedometsästäjät eivät ole tarkalleen tietoisia siitä, miten asiassa pitäisi toimia. Tämän vuoksi myös he toimivat harmaalla alueella. Julkinen ei nimittäin tarkoita samaa kuin julkaistavissa oleva. Vaikka tuomioihin on mahdollista päästä käsiksi, se ei tarkoita, että niiden levittäminen olisi automaattisesti laillista. Asia on paljon monipuolisempi. Tuomiot ovat julkisia, jotta kansa voi tarkistaa, miten lainsäädäntö toteutuu. Tuomiot eivät ole julkisia, jotta kansa voi levittää yksityishenkilöiden asioita Internetissä.

Tuomittujen pedofiilien kanssa erityisen tärkeää on muistaa, että kysymys ei ole pelkästään tuomion saaneesta henkilöstä, vaan ennen kaikkea hänen uhristaan. Vaikka uhrin nimi olisi salattu, voi pelkkä tuomitun nimen julkaiseminen saada aikaiseksi sen, että myös uhrin henkilöllisyys tulee julki, etenkin uhrin lähipiirille. Vakavan rikoksen uhriksi joutuminen taas on etenkin lapsen kohdalla sen verran yksityinen asia, että ei ole ulkopuolisten asiana levitellä siihen liittyvää informaatiota. Informaation leviäminen saattaa johtaa uhrin lisäkärsimykseen esimerkiksi aiheuttamalla häneen kohdistuvaa kiusausta tai saamalla hänet häpeämään tilannettaan.

Mikäli uhri tai hänen omaisensa haluavat tekijän tiedot julkisuuteen, he voivat tehdä sen itse ja ovat myös paremmassa asemassa tekemään sen kuin ulkopuoliset kolmannet tahot, jotka eivät tunne tapausta kuin paperilta. Mikäli uhri ja hänen omaisensa eivät levitä informaatiota, voidaan katsoa, että he eivät tahdo informaation leviävän. Pedofiilinmetsästäjien tulisi kunnioittaa uhrin ja omaisten tahtoa sen sijaan, että pyrkisivät jakamaan oman käden häpeätuomioitaan uhrin ja omaisten mielipiteistä välittämättä.

Internet-vigilantismi on hyvästä

Joskus Internet-vigilantismi on paikallaan. Hyvä esimerkki on Kanadan tapaus, jossa 15-vuotias Rehtaeh Parsons joukkoraiskattiin. Raiskauksen seurauksena häntä alettiin kiusata, hän masentui vakavasti ja lopulta hirtti itsensä. Poliisi väitti, että sillä ei ole riittävästi todisteita, minkä vuoksi poliisi päätti lopettaa tapauksen tutkinnan. Tekijät olivat pääsemässä kuin koira veräjästä. Internetin omatunto, haktivistikollektiivi Anonymous, oli kuitenkin asiasta toista mieltä.

Anonymousin haktivistit selvittivät tapauksen nopeasti ja tehokkaasti. Käyttäen valtavaa sosiaalista verkostoaan ja sosiaalisen median osaamistaan hyväksi, Anonymous hankki käsiinsä tekijöiden nimet sekä tekijöiden itse kuvaamaa kuvallista todistusaineistoa rikoksesta. Anonymousin toiminnan seurauksena juttu avattiin uudelleen ja tekijät joutuivat oikeuteen vastaamaan teoistaan.

Anonymousin toiminta oli hienoa Internet-vigilantismia, koska rikoksentekijät olivat jäämässä kokonaan vaille rangaistusta. Kysymys oli siis siitä, että oikeus saadaan toteutumaan. Amatööripedometsästäjillä kysymys on siitä, että he saavat langettaa omia häpeärangaistuksiaan Internetissä. Toisessa on siis kyse oikeuden toteutumisesta, toisessa kyse oman verenhimonsa tyydyttämisestä.

Vinkkinä siis kaikille Internetin pedohunttereille: Miettikää vähän, mitä olette tekemässä. Ajatelkaa, onko motiivinanne oikeasti parantaa maailmaa vai onko pointtina paheksua ja tuntea moraalista mielihyvää mahdollisesti jopa rikoksen uhrin kustannuksella. Mikäli ajattelu ei tuota tulosta, pakatkaa kamanne ja jättäkää Internet-vigilantismi ammattilaisten hoidettavaksi."

http://keronen.wordpress.com/2013/07/29/pedarimetsastajia-ei-kiinnosta-pedofilian-uhri/

Tutkimusten mukaan pedofiliaa ei pysty parantamaan sen paremmin kuin homouttakaan. Homous ei ole rikos mutta pedofilia on. Kerran pedofiliaan syyllistynyt jatkaa toimintaansa lähes aina vaikka olisikin jo kerran tuomittu. Amnesty internationalin mukaan Suomessa vain alle 10% lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista johtaa tuomioon. Jotta tulisi tuomituksi, näytön täytyy olla erittäin vahva, esim. kuvamateriaalia tai DNA näyte tai lapsen raskaaksi tulo jne. Esim. lapsen sanallinen todistus ei riitä. Myöskään esim. äidin silminnäkijätodistus ei ole riittävä. Jokaista tuomittua pedofiilia kohti on keskimäärin enemmän kuin kymmenen tuhottua lapsuutta. Pedofiilian uhrin mieli usein järkkyy ja seksuaalinen kehítys häiriintyy niin että monesta uhrista tulee aikanaan pedofiili. Nykyisin tuomitun  pedofiilin henkilöllisyys on aina salaisuus. Mielestäni sen pitäisi olla aina julkinen ellei uhri painavista syistä sitä itse vaadi salaiseksi. Jos tuomittuja pedofiileja ei voida pysyvästi eristää lapsista tai kastroida, ainakin heidän henkilöllisyytensä ja asuinpaikkansa tulisi olla julkista tietoa uusien uhrien määrän minimoimiseksi.

Älä puhu mun puolesta. En halua ketään hakattavan tai tapettavan. En tunne mitään verenhimoa pedofiilejä kohtaan. Lähinnä ehkä sääliä. En välitä näistä pedofiileistä meuhkaajista. Sen sijaan toivoisin keskustelua siitä, miten uhreja voisi paremmin auttaa ja miten ehkäistä seksuaalinen hyväksikäyttö.

T. Pedofiilin uhri

ooohhh

[quote author="Vierailija" time="26.03.2015 klo 07:48"]

Tutkimusten mukaan pedofiliaa ei pysty parantamaan sen paremmin kuin homouttakaan. Homous ei ole rikos mutta pedofilia on. Kerran pedofiliaan syyllistynyt jatkaa toimintaansa lähes aina vaikka olisikin jo kerran tuomittu. Amnesty internationalin mukaan Suomessa vain alle 10% lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista johtaa tuomioon. Jotta tulisi tuomituksi, näytön täytyy olla erittäin vahva, esim. kuvamateriaalia tai DNA näyte tai lapsen raskaaksi tulo jne. Esim. lapsen sanallinen todistus ei riitä. Myöskään esim. äidin silminnäkijätodistus ei ole riittävä. Jokaista tuomittua pedofiilia kohti on keskimäärin enemmän kuin kymmenen tuhottua lapsuutta. Pedofiilian uhrin mieli usein järkkyy ja seksuaalinen kehítys häiriintyy niin että monesta uhrista tulee aikanaan pedofiili. Nykyisin tuomitun  pedofiilin henkilöllisyys on aina salaisuus. Mielestäni sen pitäisi olla aina julkinen ellei uhri painavista syistä sitä itse vaadi salaiseksi. Jos tuomittuja pedofiileja ei voida pysyvästi eristää lapsista tai kastroida, ainakin heidän henkilöllisyytensä ja asuinpaikkansa tulisi olla julkista tietoa uusien uhrien määrän minimoimiseksi.

[/quote]

Älkää pliis verratko homoutta tuollaiseen saastaan. Enää ikinä.

En löydä tuota sivua Facebookista. Mistä se löytyy? Olisi vähän asiaa.

[quote author="Vierailija" time="28.09.2013 klo 23:13"]

"Pedarimetsästäjiä ei kiinnosta pedofilian uhri

Tiedättekö, mikä pännii. Internetin pedarimetsästäjät. Tarkoitan pedarimetsästäjillä tyyppejä, jotka levittelevät pedofiliasta epäiltyjen, tuomittujen tai syytettyjen kuvia tai tietoja Internetissä ikään kuin muka tekisivät sillä hienon palveluksen yhteiskunnalle. Asia pännii, koska nämä pedohunterit unohtavat usein uhrin kokonaan omassa pyhässä oikeudenmukaisuudessaan ja aiheuttavat vain lisävahinkoa. Heille on tärkeämpää rankaista pedofiilia kuin varmistaa, että uhri välttyy kärsimykseltä.

Asiaan liittyen kyberpoliisi Marko “Fobba” Forss kertoo Aamulehden haastattelussa, että pedofiliasta epäillyn tietojen levittäminen sosiaalisessa mediassa voi olla rikos. Fobban näkemys on looginen, sillä oikeusvaltiossa ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan. Epäily ei tarkoita samaa kuin syyte, eikä edes syyte tarkoita samaa kuin tuomio. Vasta, kun henkilö on tuomittu rikoksesta oikeudessa, on hän oikeusvaltion mielestä syyllinen. Mikäli henkilöä syytetään netissä törkeästä rikoksesta, voi helposti käydä niin, että henkilö leimautuu tästä rikoksesta, vaikka olisi viaton. Pelkkä valheellinen väite voi aiheuttaa pysyvää vahinkoa.

Osa Internetin pedohuntereista on keksinyt tavan kiertää tätä levittämällä vain tuomittujen henkilöiden tietoja. Sosiaalisessa mediassa on esimerkiksi ryhmä “tuomittujen pedofiilien nimet tänne”. Ryhmän kuvauksen mukaan “Tuomiot ja tekijöiden nimet ovat julkista tietoa.Asia yleensä käsitellään oikeudessa ns.suljetuin ovin ja asiakirjat julistetaan salaisiksi.Siksi tekijöiden nimien ja kuvien julkaiseminen ei liene rangaistava teko….” (Tämä on suora copypasta.)

Kuten kuvaus ilmoittaa, nämäkään pedometsästäjät eivät ole tarkalleen tietoisia siitä, miten asiassa pitäisi toimia. Tämän vuoksi myös he toimivat harmaalla alueella. Julkinen ei nimittäin tarkoita samaa kuin julkaistavissa oleva. Vaikka tuomioihin on mahdollista päästä käsiksi, se ei tarkoita, että niiden levittäminen olisi automaattisesti laillista. Asia on paljon monipuolisempi. Tuomiot ovat julkisia, jotta kansa voi tarkistaa, miten lainsäädäntö toteutuu. Tuomiot eivät ole julkisia, jotta kansa voi levittää yksityishenkilöiden asioita Internetissä.

Tuomittujen pedofiilien kanssa erityisen tärkeää on muistaa, että kysymys ei ole pelkästään tuomion saaneesta henkilöstä, vaan ennen kaikkea hänen uhristaan. Vaikka uhrin nimi olisi salattu, voi pelkkä tuomitun nimen julkaiseminen saada aikaiseksi sen, että myös uhrin henkilöllisyys tulee julki, etenkin uhrin lähipiirille. Vakavan rikoksen uhriksi joutuminen taas on etenkin lapsen kohdalla sen verran yksityinen asia, että ei ole ulkopuolisten asiana levitellä siihen liittyvää informaatiota. Informaation leviäminen saattaa johtaa uhrin lisäkärsimykseen esimerkiksi aiheuttamalla häneen kohdistuvaa kiusausta tai saamalla hänet häpeämään tilannettaan.

Mikäli uhri tai hänen omaisensa haluavat tekijän tiedot julkisuuteen, he voivat tehdä sen itse ja ovat myös paremmassa asemassa tekemään sen kuin ulkopuoliset kolmannet tahot, jotka eivät tunne tapausta kuin paperilta. Mikäli uhri ja hänen omaisensa eivät levitä informaatiota, voidaan katsoa, että he eivät tahdo informaation leviävän. Pedofiilinmetsästäjien tulisi kunnioittaa uhrin ja omaisten tahtoa sen sijaan, että pyrkisivät jakamaan oman käden häpeätuomioitaan uhrin ja omaisten mielipiteistä välittämättä.

Internet-vigilantismi on hyvästä

Joskus Internet-vigilantismi on paikallaan. Hyvä esimerkki on Kanadan tapaus, jossa 15-vuotias Rehtaeh Parsons joukkoraiskattiin. Raiskauksen seurauksena häntä alettiin kiusata, hän masentui vakavasti ja lopulta hirtti itsensä. Poliisi väitti, että sillä ei ole riittävästi todisteita, minkä vuoksi poliisi päätti lopettaa tapauksen tutkinnan. Tekijät olivat pääsemässä kuin koira veräjästä. Internetin omatunto, haktivistikollektiivi Anonymous, oli kuitenkin asiasta toista mieltä.

Anonymousin haktivistit selvittivät tapauksen nopeasti ja tehokkaasti. Käyttäen valtavaa sosiaalista verkostoaan ja sosiaalisen median osaamistaan hyväksi, Anonymous hankki käsiinsä tekijöiden nimet sekä tekijöiden itse kuvaamaa kuvallista todistusaineistoa rikoksesta. Anonymousin toiminnan seurauksena juttu avattiin uudelleen ja tekijät joutuivat oikeuteen vastaamaan teoistaan.

Anonymousin toiminta oli hienoa Internet-vigilantismia, koska rikoksentekijät olivat jäämässä kokonaan vaille rangaistusta. Kysymys oli siis siitä, että oikeus saadaan toteutumaan. Amatööripedometsästäjillä kysymys on siitä, että he saavat langettaa omia häpeärangaistuksiaan Internetissä. Toisessa on siis kyse oikeuden toteutumisesta, toisessa kyse oman verenhimonsa tyydyttämisestä.

Vinkkinä siis kaikille Internetin pedohunttereille: Miettikää vähän, mitä olette tekemässä. Ajatelkaa, onko motiivinanne oikeasti parantaa maailmaa vai onko pointtina paheksua ja tuntea moraalista mielihyvää mahdollisesti jopa rikoksen uhrin kustannuksella. Mikäli ajattelu ei tuota tulosta, pakatkaa kamanne ja jättäkää Internet-vigilantismi ammattilaisten hoidettavaksi."

http://keronen.wordpress.com/2013/07/29/pedarimetsastajia-ei-kiinnosta-pedofilian-uhri/

[/quote]

Minua ei kiinnosta vähääkään miten paljon pedofiili joutuu kärsimään jos hänen kuvansa ja yhteistiedot julkistetaan. Ainakin minä haluaisin pienten lapsien isänä tietää, jos pedofiili asuu lähellä. Uhreihin pedofiilejä ei saa mitenkään linkittää, mutta kyllä mielestäni kaikilla on oikeus tietää halutessaan, jos noin rankasta asiasta tuomittu asuu lähellä.

Ei löydy! Onko tuo uusikin sivu jo suljettu?

Ehkä tuon viestin ymmärtää toinen sellainen jonka lapsi on raiskattu ja traumatisoitu loppuelämän ajaksi.Tällöin myös vanhemman unelmat on raiskattu tämän lapsen osalta.Tai jonka lapsi on pedofilin tekemän raiskauksen takia tappanut itsensä.