Lue keskustelun säännöt.
Miten avioero tapahtuu?
08.06.2013 |
Pidittekö jonkun viimeisen keskustelun, jossa lopulta päätitte erota ja jonka jälkeen toinen muutti pois (ainakin makuuhuoneesta)? Anoiko toinen "älä jätä" vai onko se yhteinen päätös, kun kuitenkin yhdessä eletään eikä tekstariero ole mahdollinen? Kenelle erosta ilmoitetaan ja miten pian ja millä sanoilla? Itkettääkö siitä puhuminen tai hävettääkö ehkä?
Kommentit (7)
Riitoja, huutoa. Toinen majaili sukulaisten nurkissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ukko laittoi ruokaa yks päivä, ja harvakseen sanaili samalla kun paistoi jauhelihaa, että tämä on muuten tässä, hän muuttaa pois eikä enää halua olla mun kans.. Olin ihan että okei, mikäpä siinä sitten. Olin haaveillut toisesta lapsesta, ja päällimmäinen tunne taisi olla että "ei hitto, nyt en saa lisää lapsia". Loppuun asti taputeltu juttu siis.
Mies aikoi asua kotona niin kauan että saadaan asia kerrottua tytölle, ja me saadaan hommattua uusi asunto lähempää työpaikkaani. Jatkettiin siis arkea suht normaalisti.
Sitten tuli pääsiäisen pyhät, ja minä sairastuin influenssaan. Kuume huiteli 40 asteessa ja tytölläkin oli korvatulehdus. Mies lähti käymään autolla baarissa, ja jäi sille tielleen, ei siis enää ikinä tullut kotiin. Olipa mieltä ylentävää siinä kuumehoureissaan yrittää kehitellä lapselle jotain ruokaa, kun kaikki kaupatkin oli kiinni. Ja samalla vastailla että missä isi on ja miksei se tuu yöksi kotiin..
Ystäville tuli kerrottua heti, sukulaisille sitä mukaan kun oltiin yhteydessä. Ei siinä tuhannen kipeänä jaksanut ajatella kuin hengittämistä. Ei itketä, vituttaa yhä vuosienkin jälkeen. Tästä tarinasta voitte päätellä kuinka hyvin isän ja tytön tapaamiset sujuu, onko isällä kiinnostusta lapseensa ym. :(
Meillä oli monenmoisia keskusteluja, kahdestaan, pariterapiassa, kännissä, kiukussa, rauhallisesti, huutaen. Sitten eräänä päivänä vain kylmästi otin paperin esille ja sanoin että haluan eron.
Mies teki reissuhommaa, viikonloppuina kun tuli kotiin, minä lähdin muualle. Lapsille kerrottiin kun paperi oli vietynä oikeuteen, tehtiin se yhdessä ja taidettiin kaikki itkeä. Minä enemmän sitä lasten surua.
Mies muutti toiselle paikkakunnalle, oli lähempänä silloista lähes vakityöpaikkaansa, vaikka siis duunipaikat vaihtelikin, mä muutin lasten kanssa takaisin synnyinkuntaani.
Tuossa vaiheessa ei todellakaan hävettänyt kertoa, olin vain helpottunut. Joskus myöhemmin harmitti ettei kaikkea vaan voinutkaan saada, mutta edelleenkään en eroa kadu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up