Sielunkumppaneita anonyymipalstalla
"Sielunkumppani" nyt oli tahallaan liian raflaava ilmaisu otsikkoon, pahoittelut siitä :D
Mutta kysymys kuuluu: tuleeko kenellekään koskaan täällä keskustellessaan sellainen tunne, että joidenkin kirjoittajien kanssa olisi mukava ystävystyä?
En tiedä, mistä se tunne tulee, koska näistä kirjoittajista ei kuitenkaan tiedä yhtään mitään muuta kuin senhetkisen tekstin. Mutta hyvin vahva, ohimenevä tunne tulee kuitenkin: "tämän ihmisen kanssa olen samalla aaltopituudella". Tulee jopa vähän haikea olo, että harmin paikka kun täällä kirjoitellaan täysin anonyymina eikä voi jatkaa keskustelua ketjusta toiseen, saatikka sitten tutustua kunnolla.
Toki voin olla myös tulossa hulluksi. Se taitaakin olla yksi psykoosin esioireista... "mahdollisen bestiksen etsiminen AV:ltä".
Kommentit (5)
Joskus tulee. Enemmän tosin niitä, että onneksi ei tarvitse tämänkään kirjoittajaa tuntea oikeasti.
Joo. On täällä ainakin yksi kirjoittaja josta ajattelen, että siinäpä fiksu ihminen, haluaisin tutustua. En vaan tiedä miten enkä edes tiedä ajatteleeko tämä tyyppi samoin minusta.
Joo, välillä kolahtaa ihan liiankin hyvin, mutta sitä tunnetta hidastaa se ettenhän mä millään voi tietää onko se esim. joku fanaattinen himopalstapersu jossain toisessa ketjussa. :)
On tullut sellainen olo parikin kertaa. Varsinkin huumori on sellainen asia, että joskus haluaisi tuntea ihmisen joka osaa vastata ketjuun todella hauskasti.
Tuttu tunne, onlinella mulla oli yksi nikillinen, johon olisin oikeasti halunnut tutustua.
On täälläkin joskus samanlaisen huumorin omaavia kuin mikä itselle kolahtaa, kiva asia.