Kuka teillä etsii kadonneet paperit ja tavarat?

Niinhän se on. MIehet on etsijöinä ihan vähän avuttomia :D Oma miehenikin etsii, etsii, etsii vaan ei löydä. Avaa kaapin oven, vilkaisee sisään, "ei se ole täällä." Ei miehelle tule mieleenkään siirtää tavaroita, katsoa jonkun tavaran alle tms, ei.

Kovin tuttua täälläkin. Näyttää siltä, että taipumus on periytyvääkin. Muistan, kuinka itse huutelin äidille vielä kotona asuessani, kun jokin tavara oli hukassa. Omassa kodissani minä olen nyt se, joka huudetaan apuun. Olen yrittänyt olla menemättä leikkiin mukaan, mutta vaikeaa se on, kun puoli tuntia pyöritään asunnossa äreänä ja kiukkuisena, kun ei vain löydy. Onneksi lapseni osaa olla ilahtunut avustani. :)

Joo, miehet ei yleensä ole hyviä löytämään, kaipa se on jo geeneissä, naiset ovat olleet keräilijöitä, joten löytävät piilossa olevia pieniä asioita. Meilläkin mies kyllä etsii, mutta minä ne yleensä sitten löydän. Sama lapsuuden kodissa, äiti ne hukkuneet tavarat aina löytää, ennemmin tai myöhemmin.

Minähän ne meilläki etsin :D Aina tulee tuo kysymys "missä se on??"

Ykski kerta, kun en ollut kotona, niin mies soittaa ja kysyy, että missä meijän lapsen lakki on :DDD No, sitä ei oo kyllä vieläkään löytyny, että menny ihan parempaan piiloon :D

Sanopa muuta. Miehilllä tosiaan tuntuu olevan putkinäkökin. Jos tavara ei heti satu silmiin, niin heti huudetaan apua. Välillä olen nähnyt sen etsittävän tavaran päätäni kääntämällä toisesta huoneesta, ja mieheni senkun pyörii ympäri huonetta kuin puolukka p*llussa, sen sijaan että nostaisi takin tuolin karmilta ja näkisi sen alla olevan hukassa olevan villapaidan.

Jos hermo kestäisi, niin pitäisi varmaan vähän kouluttaa normaalia etsimistaitoa mieheen, mutta helpommalla pääsee, kun vaan kysyy, että "katsoitko keittiöstä siitä ylimmästä laatikosta?" (missä niitä sakset on viimeiset 10 vuotta pidetty).

Kaikkein pahinta on, kun mies on itse hukannut jonkun vain hänen käyttämänsä tavaran, esim partakoneen laturin. Jostain kumman syystä minun pitäisi osata arvata, että mihinköhän "varmaan säilöön" se on sen tällä kertaa laittanut. Pari kertaa olen kokeillut laittaa sen omasta mielestäni järkevään paikkaan (jolloin osaan heti sanoa missä se on), mutta ei sekään kelpaa, kun en saisi hänen tavaroitaan "järjestellä".

Voi huokaus noita miehiä. <3

Meillä kysytään aina, että onko kukaan nähnyt sitä ja sitä. Meillä osaa mieskin etsiä ja löytää kadonneita tavaroita :)

Suoraan mun elämästäni!

Aina pitää nousta etsimään toisen hukkaamaa tavaraa, joka löytyy sitten ihan siitä ilmeisimmästä paikasta. Tuntuu, että etsiminen on jokapäiväistä. Poikani on vielä surkeampi etsijä, tosin hän on vielä sen verran pieni, että kehitys on ehkä mahdollista.

Inhoan sitä, että mis ja lapset etsivät vaikka eteisestä ja huutelevat sitten minulle, että missä se pipo/taskulamppu/takki on. Minä vastaan, että katso X:stä. Vastahuutona tulee, että ei ole siellä. Ja kun minä menen eteiseen, on se tavara tasan tarkkaan siinä X:ssä, missä sanoin sen olleen. "Me ei huomattu".

Olen opettanut perheen nyt siihen, että jos se kadonnut esine on siellä, missä sanon sen olevan eikä kukaan muu kuin minä sitä huomaa, niin laitan sen esineen 2 päiväksi "varastoon". Ihmeesti oppivat niin mies kuin lapsetkin, että minun ei kannata antaa löytää tavaroita, tai niistä joutuu oikeasti vähäksi aikaa luopumaan. Mies on 43v, lapset teinejä, ei luulisi olevan vaikeaa itsekin etsiä!